Parsakaali Miranda

Brassica oleracea convar. botrytis var. cymosa - Miranda

Parsakaali on runsaskuituinen ja sisältää beetakaroteenia, C- ja E-vitamiineja, foolihappoa, kivennäisaineita ja flavonoideja. Sen sokeri- ja rasvapitoisuus on alhainen, mikä tekee siitä erittäin terveellisen ja laihdutusystävällisen elintarvikkeen. Parsakaali on lähtöisin Välimereltä, Apenniinien niemimaan alueelta. Yksi kasvi tuottaa jopa useita satoja! Parsakaali suojaa ihmiskehoa vapailta radikaaleilta, myrkkyaineiltä ja syöpää aiheuttavilta aineilta.

Arvokkaiden aineiden säilyttämiseksi parsakaali on parempi höyryttää kuin keittää. Sitä voi syödä myös raakana. Parsakaalia voidaan hauduttaa, keittää, paistaa tai lisätä keitettynä salaatteihin, ja se on usein osa pakastettuja vihannessekoituksia. Parsakaalin lehdet ovat syötäviä ja ne voidaan valmistaa samalla tavalla kuin kaali!

Kuinka viljellä parsakaalia

• Kasvit kestävät korkeampia lämpötiloja kesällä ja matalampia syksyllä. Parsakaali vaatii syvän, hietasavisen, humuksisen maaperän, jossa on kalkkia ja runsaasti orgaanista ainesta. Kesän helteet aiheuttavat kukannuppujen ennenaikaisen kehittymisen ja kasvi kukkii nopeasti, joten valoisa puolivarjo viileämmällä ilmavirralla on suositeltava. Kestää pakkasta -6 °C:een asti. Kukinnon muodostumisen aikana rajoitamme pintakastelua, jotta emme heikennä syötävää osaa. Emme koskaan anna maaperän, jossa viljellään parsakaalia, kuivua täysin. Pidämme ympäröivä maaperä rikkaruohotonta ja kynnettynä.

• Kevätviljelyt kylvetään tammikuussa tai helmikuussa. Huhtikuussa tai toukokuussa ne istutetaan penkkiin 45×45 cm välein.

  Kesäviljelyt kylvetään maaliskuusta toukokuuhun. Penkkiin ne istutetaan kesäkuussa 50×45 cm välein.

  Syysviljelyt kylvetään kesäkuussa. Istutus penkkiin tapahtuu heinäkuussa 50×40 cm välein.

  Siemenet kylvetään steriloituun kasvualustaan. Itäminen vaatii päivälämpötiloja 15–18 °C, yöllä 12–16 °C. Keväätkylvössä kasvihuoneet tai kylmäpenkki ovat sopivia. Parsakaali istutetaan kasvupaikalle, kun sillä on vähintään 5 lehteä ja vahvempi varsi. Istutuksen jälkeen peitämme parsakaalin kuitukankaalla, joka varmistaa tasaisen lämpötilan ja samalla suojaa kasvustoa vedenhukalta ja tuholaisten hyökkäykseltä.

• Sopivia ovat raskaammat läpäisevät maaperät, joissa on riittävä suhde maakosteutta ja optimaalinen pH 6–7,5. Parsakaalilla on myös korkeat kalsiumvaatimukset, joten emäksiset maaperät eivät ole sopivia.

• Istutuspaikka tulisi olla hyvin lannoitettu orgaanisilla lannoitteilla. Kasvun tukemiseksi käytämme moniravinteisia lannoitteita, jotka sisältävät booria ja molybdeeniä, koska parsakaali on herkkä näiden hivenaineiden puutteelle. Typpiannosten ei tulisi ylittää 20 g/m2. Muuten tapahtuisi typen kertymistä ja siten vaarallisten nitraattien varastoitumista kasviin, joka on tällöin sopimaton kulutukseen. Syksyllä levitämme alueelle lantaa, kalkitsemme dolomiittikalkilla ja lisäämme maahan annoksen 6,5 g/m2 P2O5 ja 45 g/m2 kaliumsulfaattia. Vältämme klooria sisältäviä lannoitteita.

• Happamassa maassa parsakaali voi saada juurikasvaimia. Parsakaalin kukinnon "onttoutuminen" voi johtua molybdeenin puutteesta. Syynä voi olla myös kasvupisteen vaurioituminen kaalikärpäsen takia.

  Kasveihin hyökkäävät kirput. Pidämme nuoret kylvöt kosteina (kosteus ei sovi kirpuille) ja peitettyinä kankaalla.

Parsakaaliin hyökkäävät myös kaaliperhonen ja kaalitoukkakoi. Toinen tuholainen on kaalikirvat. Tartunnan saaneet lehdet ovat kiertyneet, kellastuvat tai punertuvat. Kaalikirvahyökkäyksen tapauksessa suosittelemme sadonkorjuujätteiden välitöntä tuhoamista ja kasvustojen välitöntä käsittelyä hyönteismyrkyillä.

Suositeltavaa on myös suojata härmältä ja muilta sienisairauksista sienimyrkyillä.

• Latvakukinto korjataan, kun se on kiinteä eikä nuppuja ole vielä avattu. Emme viivyttele sadonkorjuun kanssa, jotta kukinto ei ehdi kukkia. Latvakukinnon korjuun jälkeen useimpiin lajikkeisiin kehittyy sivukukintoja. Ne ovat pienempiä, mutta yhtä herkullisia ja maukkaita kuin pääkukinto.