Isoppi - moderni ja koristeellinen yrtti

Lyhyesti: Iisoppi (Hyssopus officinalis) on monivuotinen puolipensas, joka kasvaa 45–120 cm korkeaksi. Se viihtyy aurinkoisella, tuulelta suojatulla paikalla kevyessä, kalkkipitoisessa ja hyvin läpäisevässä maassa. Kylvä siemenet lavaan maalis–huhtikuussa ja istuta taimet 45 cm:n välein touko–kesäkuussa. Iisoppi kukkii kesäkuusta syyskuuhun.

Iisoppi (lat. Hyssopus officinalis) on ensisijaisesti yrttikasviksi ja vasta toissijaisesti mausteksi luokiteltava kasvi. Aikoinaan sitä käytettiin spitaalisten hoitoon sekä yskän ja hengitystiesairauksien lievittämiseen. Sillä on mausteinen maku ja aromi. Arabimaissa iisoppikasvista valmistetaan sherbet-nimistä juomaa.

Sen kotipaikka on itäinen Välimeri ja Keski-Aasia, missä se kasvaa luonnonvaraisena joutomaan kukkuloilla, kalkkikallioilla, aroilla ja ojissa. Iisoppi soveltuu kasvamaan yrttitarhassa, ja kukkimisaikana se on hyvin koristeellinen esimerkiksi kivikossa tai perennapenkissä. Siitä voi jopa perustaa elävän aidan. Elävän aidan kasvattamista varten istutetaan kasvit 20 cm:n välein, leikataan säännöllisesti ja muotoillaan, jotta ne pensastuvat. Voimme kasvattaa sitä myös ruukussa.

Muutama mielenkiintoinen tieto iisopista

Iisoppi tunnetaan historiassa kirkon yrttinä. Sitä käytettiin kirkkojen puhdistamiseen ja spitaalisten puhdistamiseen. Raamattu mainitsee sen psalmissa 51: "Puhdista minut iisopilla, niin minä puhdistun." Myös Uusi testamentti puhuu siitä, kun Jeesukselle ennen kuolemaa tuotiin huulille sieni, joka oli kastettu happameen viiniin ja etikkaan ja joka oli kiinnitetty juuri iisopin varrelle. On kuitenkin epäilyksiä siitä, oliko Raamatun maininnoissa kyse nykyään tunnetusta iisopista vai pikemminkin salvialajista tai oreganosta. Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että iisopin lehdiltä löydettiin jälkiä penisilliiniä tuottavasta homeesta, joka toimi suojana spitaalisille.

Ensimmäisellä vuosisadalla iisopista valmistettiin hyssopites-viiniä, jota roomalainen oppinyt Plinius kuvaili teoksessaan. Antiikin aikana kreikkalaiset käyttivät sitä pyhien paikkojen puhdistamiseen. Kreikkalainen lääkäri Hippokrates mainitsee sen teoksessaan ja suositteli sen käyttöä yskään ja keuhkoputkien tulehdukseen. Benediktiinimunkit toivat iisopin Eurooppaan ja maustivat sillä liköörejä. Myös Mattioli mainitsee sen yrttioppaassaan: "Se on puutarhakasvi, jolla on useita versoja ja oksia noin puolitoista jalkaa pitkiä, jotka kasvavat alhaalta ylös kauniilla, vihreällä pitkänomaisella ja jäykällä lehdellä, miellyttävän tuoksuisia, maullisia piperin tapaan ja hieman kitkerän makuisia."

Kotitalouksissa ihmiset ripustivat sitä pieninä kimpuina talossa, jotta heidän asuntonsa olisi suojattu varkailta ja pahoilta hengiltä. Pyhänä yrttinä iisoppia käytettiin myös Westminster Abbeyn vihkimisessä.

Iisopin latinalainen nimi tulee kreikan sanasta hyssopos, joka tarkoittaa pyhää kasvia. Käytämme sen kansanomaisia nimiä kuten izop, izopek, ižop, hysos, iburský kořen, vízop, viimeisen avun yrttikasviksi, luostari-iisoppi tai hyzop. Tšekeissä tunnemme sen nimellä iisoppi.

Perustetaan yrttitarha..

Iisoppi (lat. Hyssopus officinalis) on ikivihreä monivuotinen puolipensas, joka kasvaa 45-120 cm korkeaksi. Luokittelemme sen huulikukkaiskasvien heimoon (lat. Laminaceae). Koko kasvilla on miellyttävä tuoksu.

Iisoppi viihtyy aurinkoisella, tuulelta suojatulla paikalla ja kevyessä, hyvin läpäisevässä kalkkipitoisessa maassa. Se ei pidä liian kosteasta maaperästä, joten hyvä kuivatus on erittäin tärkeää.

Kasvatamme sitä siemenistä, jotka kylvetään lavaan ihanteellisesti maalis-huhtikuussa. Isopin nuoret taimet, joissa on kolme oikeaa lehteä, istutetaan penkille 45 cm välein touko-kesäkuussa. Suoraan penkille voimme kylvää isopin siemenet huhti-heinäkuussa. On suositeltavaa kasvattaa sitä kaalikasvien läheisyydessä, sillä se karkottaa tuholaisia kuten kaalikoin. Se vaikuttaa suotuisasti myös viiniköynnökseen, jonka satoisuus paranee isopin ansiosta.

Iisopilla on vihreä nelikulmainen varsi, joka haarautuu ylöspäin. Varressa on tiheästi tummansinisiä kukkia, jotka muodostavat tähkiä. Kukat näkyvät iisopissa kesäkuusta syyskuuhun. Se muodostaa ruskehtavan punaisia kolmionmuotoisia hedelmiä - pähkylöitä.

Keräämme isopin lehvästön ja kukat (kukkivat latvukset) juuri ennen kukkimista, leikkausten tulisi olla noin 30 cm. Tummanvihreät lehdet keräämme tarpeen mukaan. Leikataan ensimmäisen kerran keväällä ja sitten kukinnon jälkeen. Toisessa korjuussa arvokkaimpia ovat uudet versot. Kerätty seos voidaan kuivata aina maksimissaan 35 °C lämpötilassa. Seos kuivuu erittäin hitaasti. Säilytämme sitä hyvin suljetuissa astioissa ja pimeässä paikassa.

Iisoppi parantaa keuhkoja ja auttaa yskässä

Iisoppi vaikuttaa antiseptisesti ja siksi sitä käytetään kurkun tulehdustiloissa, keuhkoputkien katarissa, kroonisissa keuhkoputkisairauksissa, keuhkokuumeessa ja se helpottaa yskää. Se auttaa huonossa ruoansulatuksessa, edistää ruokahalua ja tasapainottaa verenpainetta. On kuitenkin oltava varovainen minkä tahansa dieettien aikana, sillä iisoppia juotaessa syömme kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti söisimme!

Iisoppi vaikuttaa samalla tavalla kuin salvia yöhikoilussa ja sairaudesta johtuvassa hikoilussa. Lisäämme sitä myös kääreihin makuuhaavoille ja erilaisiin haavatyyppeihin. Voimme hoitaa sillä hyönteisten pistoksia. Se vaikuttaa vahvistavasti vanhusten terveyteen ja toimii myös lievästi ulostavana. Sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu raskaana oleville ja imettäville naisille.

Iisoppi sisältää eteeristä öljyä (joka koostuu pineenistä, kamfeenistä, pinokamfeenista), parkki-aineita, flavoniglykosidejä, hesperidiiniä, diospiiniä, hyssopiinia ja muita aineita. Tuoreet lehdet sisältävät 100 grammassa jopa 170 grammaa C-vitamiinia!

• Valmistamme siitä teetä, joka tehdään 1-2 kahvilusikallisesta tuoreita tai kuivattuja lehtiä, jotka kaadetaan 250 ml kiehuvalla vedellä. Annetaan hautua 10 minuuttia ja siivilöidään tee. Juomme tuoreena jopa 3 kertaa päivässä.

Liman irrottamiseksi ja yskimisen tukemiseksi voimme valmistaa isopista isooppisiirappia. Heitämme 30 g isopin kukkia 250 ml kiehuvaan veteen ja keitämme puoli minuuttia. Annamme näin valmistetun seoksen liota 4 tuntia, siivilöimme sen ja lisäämme 500 g hunajaa. Keitämme seoksen miedolla lämmöllä, kunnes sillä on siirapin koostumus. Säilytämme isooppisiirappia jääkaapissa hyvin suljetussa ja tummassa astiassa.

Isopin lehdet ja kukat voivat olla osa tuoksuvia sekoituksia sekä tuoreita että kuivattuja kimppuja.

Isopin kanssa keittiössä

• Isopilla on mausteinen aromi ja hieman kitkerä maku. Käytämme isoppia keittojen, kastikkeiden, palkokasvien, rasvaisten sianliharuokien, riistan, lampaan sekä kalojen valmistuksessa. Se on osa erilaisia maustesekoituksia. Se on ominainen mauste ranskalaisessa keittiössä, jossa sillä maustetaan erityisesti kastikkeet ja vihannessalaatit. Se on aromaattinen, joten käytämme sitä pieninä annoksina, enintään 1 kahvilusikallinen henkilöä kohden.

• Isoppi on jalostettu hunajayyrtti ja erittäin aromaattinen mauste. Kyseessä on monivuotinen kasvi, joka soveltuu viljelyyn sekä puutarhoissa että ruukuissa. Viljelmme sitä siemenistä kasvihuoneessa tai suoralla kylvöllä penkissä. Se kukkii kauniilla sinivioleteilla kukilla, minkä vuoksi se muistuttaa paljon kesäkyntteliä.

• Hyödynnämme sen lääkinnällisiä ominaisuuksia hengitystiesairauksien hoitoon, yskän, astman sekä hengitysteiden katarrien ja virtsateiden tulehdusten yhteydessä. Japanissa tutkijat ovat havainneet, että sillä pitäisi olla myönteisiä vaikutuksia myös kasvaintaudeissa. Keittiössä käytämme isoppia tuoreiden tomaattien ja kurkkujen maustamiseen, voimme maustaa sillä rahkaa tai valmistaa yrttivoidetta. Se on osa yrttilikööreitä.