Rosmariinin oksat keittiön pöydällä

Lyhyesti: Rosmariini (Rosmarinus officinalis) on ikivihreä, 1–2 metrin korkuiseksi kasvava pensas, joka viihtyy aurinkoisella, tuulelta suojatulla paikalla läpäisevässä, kalkkipitoisessa maassa. Kylvä siemenet maalis–huhtikuussa, istuta taimet ulos touko–kesäkuussa 50 cm:n välein ja talvehdi kasvi sisällä valoisassa paikassa 5–10 °C:ssa.

Rosmariini (lat. Rosmarinus officinalis) on helppohoitoinen pensaskasvi, jonka tunnemme jo muinaisista ajoista. Se parantaa psyykkistä ja fyysistä kuntoa, rauhoittaa hermostoa, tukee ruoansulatusta, auttaa ilmavaivoihin, mutta sitä käytetään myös yleiseen uupumukseen ja talvisiin flunssasairauksiin. Kukinnan aikana se houkuttelee tuoksullaan mehiläisiä ja perhosia, ja on siten erittäin viehättävä osa puutarhaa. Käytämme sitä myös keittiössä, esimerkiksi osana provencelaista maustetta.

Ihmiset ovat tunteneet rosmariinin jo muinaisista ajoista; sillä oli paikkansa muinaisegyptiläisissä ja muinaiskreikkalaisissa rituaaleissa. Kreikassa se oli omistettu jumalatar Venukselle rakkauden ja uskollisuuden symbolina. Roomalaiset kutsuivat sitä meren kasteeksi. Jo antiikin aikana sitä pidettiin rakkauden, avioliiton, mutta myös kuoleman ja ikuisuuden symbolina. Perinteen mukaisesti rosmariinia lisättiin morsiamen hääkruunuun värillisten nauhojen kanssa symboloimaan puolisoiden elinikäistä uskollisuutta seremonian aikana.

Keskiajalla ihmiset lisäsivät rosmariinin oksan suitsukkeeseen. Ensimmäinen kirjallinen maininta rosmariinista löytyy keisari Kaarle Suuren määräyksestä, jossa hän määräsi sen viljelyn kuninkaallisilla maillaan. Tunnemme sen myös Leipzigin lääkekirjasta, joka on peräisin 1400-luvulta ja jossa todetaan: "Rosmarinus, jota kutsutaan myös meriruusuksi, on lämmittävä ja kuivattava. Se kasvaa meren rannalla ja vuorilla. Lämmöllään sillä on voima avata hikoilureikiä. Pyörtymistä ja sydämen heikkoutta vastaan käytä kukkia sekoitettuna viiniin." Usein rosmariini oli esillä kansanlauluissa ja runoissa. Sairaiden huoneessa ihmiset polttivat rosmariinia ilman puhdistamiseksi. Samalla oikeussaleissa heitettiin rosmariinin oksia lattialle, jotta oikeus olisi suojattu "vankilakuumeelta". Espanjalaiset kunnioittavat rosmariinia, koska heidän mukaansa se oli Neitsyt Marian piilopaikka hänen paetessaan Egyptiin. Legendan mukaan hän levitti viittansa sen päälle ja rosmariinin kukat muuttivat siitä lähtien värinsä valkoisesta siniseksi. Ruttoepidemian aikana matkustajat pitivät eri maiden läpi kulkiessaan kangaspussissa juuri rosmariinia, jotta välttäisivät ruton. Välimeren alueella pyykkiä kuivattiin rosmariinin oksilla, jotta se saisi sen tuoksun ja karkottaisi koita.

Menneisyydessä rosmariini oli tavallinen kasvi tšekkiläisellä maaseudulla ja sillä oli kotitaloudessa kunniapaikka. Rosmariini on kuitenkin moderni yrtti ja löydämme sen myös nykyaikaisista kotitalouksista tuoreena mausteena, jolla on hyvin erityinen tuoksu.

Rosmariinin kotipaikka on Etelä-Eurooppa, missä sitä nykyään löydetään luonnonvaraisena pensaana. Lämpimämmillä alueilla siitä kasvatetaan edelleen elävää aitaa, erityisesti Italiassa, Espanjassa ja Etelä-Ranskassa. Meidän olosuhteissamme sitä kasvatetaan ruukuissa sisätiloissa tai parvekkeella, se voi olla myös osa kukkapenkkiä tai yrttipuutarhaa.

Rosmariinia kutsutaan usein myös rosmariniksi. Suomessa käytämme sen täyttä nimeä rosmariini tai lääkerosmariini. Rosmariinin latinalainen nimi on johdettu sanoista ros, joka tarkoittaa kastetta, ja marinus, joka tarkoittaa merta. Rosmariini on siis meren kastetta, sillä alkuperäisellä kasvupaikallaan se kasvaa meren rannikolla.

Rosmariinin viljely

Lääkerosmariini (lat. Rosmarinus officinalis) on ikivihreä, tiheästi haaroittuva monivuotinen pensas, joka kasvaa 1-2 metrin korkuiseksi. Se on erittäin vaatimaton viljellä. Sen varsi on toisesta vuodesta alkaen puutunut, joten kyseessä on monivuotinen kasvi. Varsi tuoksuu miellyttävästi kuivuessaan ja palaessaan. Rosmariinilla on tummanvihreät nukkamainen lehdet, jotka ovat kääntöpuolelta valkoisia tai harmaita. Koko kasvi on erittäin aromaattinen ja sillä on tunnusomainen tuoksu.

Rosmariinia viljellään siemenistä, jotka kylvetään kasvihuoneeseen parhaiten maalis-huhtikuussa. Ne itävät 1-2 viikon kuluessa. Rosmariini viihtyy läpäisevässä savisessa hiekkamaassa, jossa on riittävästi kalsiumia. Se pitää aurinkoisista paikoista - suorasta auringonpaisteesta tai puolivarjosta, mutta kasvupaikan on oltava suojassa tuulelta. Erityisen hyvin se menestyy talojen seinustoilla, sillä ne keräävät lämpöä ja säteilevät sitä sitten lähiympäristöön. Sisätiloissa se ei siedä vetoa. Nuoret taimet istutetaan penkkiin touko-kesäkuussa 50 cm etäisyydelle toisistaan. Puutarhassa rosmariini kannattaa istuttaa yhdessä malvan kanssa.

Ole varovainen kastelun kanssa! Se ei pidä erittäin märästä maaperästä. Rosmariini kukkii sinivioleteilla kukilla heinäkuussa. Se tuottaa hedelmiä. Rosmariinipensas ei kestä pakkasia, joten se on vietävä talvehtimaan sisätiloihin valoisaan paikkaan ja pidettävä siellä vakiolämpötilassa 5-10 °C. Tänä aikana sillä on kasvulepo ja sitä kastellaan erittäin vähän.

Vinkki: Leikkaa rosmariini kukinnan jälkeen (vain kasvulliset osat), jotta se säilyttää raikkaaan ja säännöllisen muotonsa.

Rosmariinikasvista kerätään vihreitä kasvullisia versoja, joita käytetään joko tuoreina tai kuivataan enintään 35 °C lämpötilassa. Korjattu rosmariini kuivuu erittäin hitaasti. Kuivatut osat voidaan murskata ja säilyttää hyvin suljetuissa tummissa astioissa, jotka suojaavat niitä valolta ja kosteudelta.

Rosmariinilla on laaja käyttö erityisesti keittiössä. Sillä on lievästi kitkerä, kamferiin muistuttava maku. Rosmariiniseosta lisätään valmiisiin ruokiin juuri ennen valmistumista, jotta sen eteeriset öljyt eivät haihdu. Sitä voidaan lisätä keittoihin, vihanneksiin, salaatteihin, kastikkeisiin ja lihaan. Käytämme sitä lampaan-, karitsan-, kani-, hirven- ja peuran lihan valmistuksessa, joille se antaa tunnusomaisen maun, kun ripottelemme sitä lihan päälle kypsenyksen aikana. Lihaa grillatessa voimme lisätä rosmariinin oksan tuleen, jolloin liha saa rosmariinin aromin.

Rosmariini karkottaa punkkeja, hyttysiä ja pistäviä hyönteisiä!!

Se on osa monista yrttivoidoista. Rosmariinin maun ja tuoksun moninkertaistamme, kun sekoitamme sen sipulin, valkosipulin tai laventelin kanssa. Rosmariini on tyypillinen mauste italialaisessa ja ranskalaisessa keittiössä.

Valmistetaan myös rosmariiniviiniä, jonka teemme siten, että ensiksi pilkomme sen lehdet hienoksi. Astiaan laitamme neljänneksen verran rosmariinia ja täytämme loput punaviinillä. Näin valmistetun viinin annamme seistä 3 viikkoa, vain silloin tällöin ravistellen astiaa, myöhemmin siivilöimme.

Erittäin ominaiset vaikutukset

Rosmariini on yksi harvoista kasveista, joka nostaa verenpainetta. Se vaikuttaa rauhoittavasti hermostoon, parantaa verenkiertoa (poistaa kylmyyden tunteen raajoissa), auttaa sapen erityksessä, reumassa, astmassa ja yskässä, unettomuudessa ja migreenissä. Suositellaan sen säännöllistä käyttöä sappirakon tulehduksen hoidossa, kivuliaiden kuukautisten yhteydessä, yleisessä heikkoudessa ja turvotuksissa.

Sillä on käyttöä myös desinfioivana suuvetenä ja se auttaa nuhan yhteydessä tukkeutuneen nenän avaamisessa. Vahvaa keittoa voidaan käyttää kääreiden tekemiseen erilaisiin ekseemoihin, ihon puhdistukseen ja haavoihin. Se virkistää ja elvyttää raajoja aivohalvauksen jälkeen, kun lisäämme muutaman rosmariinin lehden kylpyyn. Rosmariinista valmistettu tee on virtsaa ajava ja aiheuttaa hikoilua. Päivässä voimme käyttää enintään 4-8 tuoretta lehteä, yleensä aamulla tyhjään mahaan tai rosmariiniviinin muodossa.

Rosmariinin kasvi sisältää terpeenejä, borneoolia, cineolia, parkki-aineita, katkeroaineita, hartseja ja saponiineja.

Kuivattua rosmariinia laitamme myös pyykin joukkoon kaappeihin, ehkäisemme näin kosteutta, hometta ja vaatteiden koin vahingoittamista. Sen uute auttaa poistamaan huoneesta tupakansavun hajua ja samalla karkottaa kärpäsiä. Rosmariinista saatu öljy toimii hyttyskarkottimena. Sen eteerisiä öljyjä hyödynnetään saippuoiden, voiteiden, hajuvesien ja liköörien valmistuksessa.

Lääkerosmariini on erittäin aromaattinen ikivihantta puolipensas, joka sopii hyvin sisätiloissa kasvatettavaksi, mutta tuoksuttaa myös parvekkeesi ja puutarhasi. Kasvatetaan sitä siemenistä aurinkoisessa paikassa kalkkipitoisessa maassa. Penkkiin istutamme esikasvateut rosmariinin taimet vasta touko-kesäkuun aikana. Kasvin lehdet sisältävät eteerisiä öljyjä, parkki-aineita, katkeroaineita, flavonoideja, triterpeenihappoja ja alkaloideja. Keräämme rosmariinin latvaversot, jotka myöhemmin kuivataan. Hyödynnämme sitä mausteena ja lääkkeenä. Rosmariinin seoksella maustetaan lihaa, erityisesti riistaa ja lampaanlihaa.

Se on osa erilaisia mausteseoksia. Rosmariinia käytetään lääkkeenä reumaattisissa sairauksissa, ruoansulatusongelmissa, sappi- ja mahavaivoissa sekä verenkierron virkistämiseen. Luontaislääketieteessä sitä hyödynnetään erityisesti ns. naistentautien hoidossa. Tuoreen rosmariinin oksia käytetään edelleen huoneilman raikastamiseen.