Kaali - yllättävän kestävä vihannes

Lyhyesti: Kaali on yksi harvoista vihanneksista, joka kestää penkissä talven ja sietää jopa -15 °C:n pakkasia. Pakkasen jälkeen maku pehmenee, koska kasvin tärkkelys muuttuu sokeriksi. Varhaisten lajikkeiden kasvuaika on 50–70 päivää, talvikaalin 240–250 päivää. Parhaiten kaali menestyy humuspitoisessa savimaassa, jonka pH on 6–7.

Kaikki kaalilajit on jalostettu keräkaalista (Brassica oleracea). Villiin muotoon kuuluva keräkaali on kaksivuotinen kasvi, joka on kotoisin Välimeren alueelta. Sen jalostettuja lajikkeita kutsutaan yhteisesti kaalivihanneksiksi. Yksittäiset kaalivihanneskasvit eroavat ensi silmäyksellä hyvin paljon toisistaan. Keräkaalin jalostettuihin lajikkeisiin kuuluvat keräkaali (Brassica oleracea convar. capitata), savoijinkaali (Brassica oleracea convar. sabauda), ruusukaali (Brassica oleracea convar. gemmifera), ydinkaali (Brassica oleracea convar. medullosa), rehukaali (Brassica oleracea convar. acephala), kyssäkaali (Brassica oleracea convar. gongylodes), kukkakaali (Brassica oleracea convar. botrytis) ja parsakaali (Brassica oleracea convar. italica).

Savoijinkaali (Brassica oleracea convar. sabauda) on kaksivuotinen kasvi, joka muodostaa syötävän kaalinkerän ensimmäisenä vuonna ja kukinnon toisena vuonna. Kerän muodostavat spiraalimaisesti kasvavat kuplaiset ja kurttuiset lehdet, joiden reunoissa on lohkomaisia muotoja. Varsi on 30-70 cm korkea. Lehdet ovat yleensä tummanvihreitä, mutta voivat olla myös keltavihreitä ja koristeellisissa muodoissa jopa keltaisia, punaisia tai violetteja. Toisena vuonna varren läpi kasvaa terttu, jossa on nelilukuisia ristipölytteisiä kukkia. Hedelmä on litumainen, joka sisältää mustia pyöreitä siemeniä.

Ruusukaali (Brassica oleracea convar. gemmifera) jalostettiin 1700-luvulla Belgiassa. Sen varsi on 30-100 cm korkea. Vartta peittävät pitkäruotiset soikeat lehdet, joiden kainaloissa muodostuu pieniä tiiviitä ruusukkeita. Kukinta muodostuu toisena viljelyvuonna.

Lehtikaali - kalekaali (Brassica oleracea) ei muodosta keräytä. Lehdet kasvavat vapaana ruusukkeena korkealla varrella. Lehdet ovat tummanvihreitä, kuplaisia ja voimakkaasti kurttuisia. Lehtikaali on herkimmillään ja maukkaimmillaan viileämpinä kuukausina, ja paras maku sillä on sen jälkeen, kun se on kokenut pakkasia. Kasvissa oleva tärkkelys muuttuu ensimmäisten pakkasten jälkeen sokeriksi, mikä selittää paremman maun ja sulavuuden. Kalekaali muistuttaa eniten alkuperäistä villiä lajia.

Kaali on käynyt läpi monia jalostusprosesseja, mikä näkyy laajana valikoimana saatavilla olevia lajikkeita. Viljellään sekä varhaisia että myöhäisiä lajikkeita.

• Myöhäiset lajikkeet ovat kylmänkestävämpiä, jotkut kestävät jopa ongelmitta lämpötiloja jopa -15 °C:een asti. Savoijinkaali on jalostettu esimerkiksi lajikkeessa Předzvěst. Kyseessä on varhainen lajike, joka soveltuu viljelyyn esikasvatetusta taimesta. Sen sadonkorjuu tulisi suorittaa kesäkuun loppuun mennessä. Kasvi kasvaa matalalla varrella. Kerät ovat pienempiä, munanmuotoisia. Kaalilla on keltavihreät tai vihreät lehdet. Se on erittäin maukasta.

• Toinen keräkaalin lajike on keräkaali, joka tunnetaan nimellä Raketa. Tämä lajike on tarkoitettu erityisesti varhaisviljelyyn lämmittämättömissä muovikasveissa. Kasvi on pieni, matala ja ulkovarsi on hyvin matala. Keräkin on pienempi, vihreä ja leikkauspinnaltaan vaaleankeltainen.

• Keskikokoinen kaalin lajike on keräkaali Vertus 2. Kasvi on leveämpi, kerä on litteän pallomainen, tiivis, tummanvihreä ja erittäin voimakkaasti sinertävän harmahtava. Leikkauspinnaltaan se on valkoinen tai keltainen. Kyseessä on satoisalajike syksyn sadonkorjuuseen.

• Ruusukaali Dolores F1 on puoliaikainen hybridi, joka soveltuu kertakorjuuseen. Kasvi on korkea ja sillä on keskikokoinen latvusruusu. Ruusukaalin versot ovat keskivihreät, hyvin sulkeutuneet ja kasvavat riveinä.

• Silmää miellyttää eniten koristekaali. Nämä kaalin lajikkeet muodostavat mielenkiintoisia muunnelmia. Ne sopivat viljelyyn penkeissä, leikkaukseen ja sidoksiin.

• Lehtikaali on saatavilla lajikkeena Kapral. Kyseessä on puoliaikainen lajike, joka on tarkoitettu suoraan kulutettavaksi. Kasvi on matala ja saavuttaa vain 40-60 cm:n korkeuden. Lehdet ovat tummanvihreät, kuplaiset ja voimakkaasti kähertyneet.

Miten kaalia viljellään?

Kaalille sopivat parhaiten keskivaikeat savimaiset humuspitoiset maaperät. Optimaalinen pH-arvo on 6-7. Varhaiset lajikkeet menestyvät kevyemmissä maalajeissa, joissa on riittävästi ravinteita ja maaperän kosteutta. Kylvöaika riippuu viljeltävästä lajikkeesta. Aikaisimmat ruusukaalin lajikkeet kylvetään helmikuussa kasvihuoneeseen tai viljelyrasioihin ikkunalaudalle. Istutus penkkeihin suoritetaan huhtikuussa noin 40 x 50 cm:n etäisyydellä. Ensimmäistä satoa voi odottaa jo touko- tai kesäkuussa. Varhaisen kaalin kasvukausi on 50-70 päivää, kesä- ja puoliaikaisilla lajikkeilla 100-120 päivää ja syksyn lajikkeilla 102-160 päivää. Syksyn kaalilajikkeet istutetaan penkkiin viimeistään kesäkuun loppuun mennessä. Niitä korjataan elo- ja syyskuussa. Talvikaalin kasvukausi on 240-250 päivää pitkä. Ne istutetaan penkkiin syyskuun loppuun mennessä ja niitä voidaan korjata tammikuuhun asti. Kaali kuuluu ensimmäisen kierron kasveihin, sillä se rakastaa hyvin lannoitettua maata. Syksyllä valmistele maaperä karjanlannan ja kalkin lisäämisellä. Ennen istutusta lisää maahan typpilannote. Kasvukauden aikana lisälannoita kaalia lannoitteella NPK. Pidä penkki kasvukauden aikana rikkaruohoista vapaana ja kesällä kastele runsaasti. Jotta ruusukaalin pienet päät kehittyisivät paremmin, voit katkaista latvukset syys- tai lokakuussa. Keräkaalille pätevät lähes samat viljelyperiaatteet. Esikasvatetuista taimista istutetaan 50 x 40 cm:n etäisyydelle. Varastointia varten kerien on oltava tiiviitä ja hyvin kehittyneitä. Suojaa kaali lumen varalta peittämällä penkki oksilla.

Viljele koristekaalia!

Sopivin aika koristekaalin kylvöön on kesäkuu–heinäkuu. Myöhemmässä kylvössä ei välttämättä ehdi muodostua riittävästi täysin värjäytyneitä lehtiä. Maaperän ei pitäisi olla liian lannoitettu, sillä liiallinen lannoitus ja korkeat lämpötilat hidastavat värjäytymisen nopeutta ja voimakkuutta. Kylvön yhteydessä peitä siemenet kevyesti hiekalla. Siementen itämisaika on 5–10 päivää lämpötilassa 18–20 °C.

Noin 3–4 viikkoa kylvön jälkeen on sopiva aika siirtää taimet 9–13 cm halkaisijaltaan oleviin ruukkuihin. Ruukun koosta ja taimien välistä riippuu tulevan lehtiruusukkeen koko. Sopiva etäisyys kasvien välillä on noin 30 cm. Tiheämmässä istutuksessa kasvit kehittyvät huonosti, muodostavat pienen ruusukkeen ja niissä on epämuodostuneita lehtiä. Ruusukkeet alkavat värjäytyä, kun yölämpötilat laskevat alle 15 °C:n. Kasvien täydellinen värjäytyminen tapahtuu säästä riippuen syyskuun aikana. Istutuksessa varmista, ettet istuta kasveja vinoon, sillä muuten niissä olisi vino varsi ja ne olisivat käyttökelvottomia leikkaukseen. Lehtiruusukkeiden värjäytymisen aikana älä enää lannoita kasveja ja rajoita osittain kastelua.

Varo tauteja ja tuholaisia

Kaalivihanneksia hyökkäävät useimmiten imevien ja kalvavien hyönteisten ryhmään kuuluvat tuholaiset (kaalikoi, kaalikirppa), lisäksi kaaliperhosen ja kaalikoiperhosen toukat. Voi ilmaantua ristikukkaisten juurimätä tai bakteerin aiheuttama ristikukkaisten musta suonitauti. Taudit ja tuholaiset on aloitettava torjua mahdollisimman pian, parasta on suorittaa ennaltaehkäisevä ruiskutus imevien ja kalvavien hyönteisten torjunta-aineella (sopivat ruiskutteet), kerätä pois perhostoukat ja poistaa napaavat lehdet.

Kaalin terveyshyödyt

Kaali on erittäin arvostettu vihannes, sillä se on yksi harvoista lajeista, jotka kestävät penkissä läpi talven. Se kestää lämpötiloja jopa -15 °C:seen asti. Tämä vihannes on lähde monille ihmiskeholle välttämättömille aineille. Tärkeä on B1-vitamiini - tiamiini, joka tukee henkistä vireyttä, keskittymiskykyä ja lisää stressinsietokykyä. Ruokavalioonsa kaalia tulisi sisällyttää erityisesti raskaana olevat ja imettävät naiset, tupakoitsijat, säännölliset alkoholin käyttäjät, fyysisesti työskentelevät ihmiset ja kasvavat lapset. Toinen erittäin tarpeellinen B-ryhmän vitamiini on foolihappo. Nykyään mahdollisuudet C-vitamiinin saamiseen talvella ovat lähes rajattomat, mutta menneisyydessä kaali oli yksi harvoista C-vitamiinin lähteistä talvikautena. Auttaja löytyy kaalista myös turvotusongelmissa, veden kertymisessä kehoon, kihdin ja reuman kanssa. Syynä on kaliumin sisältö, joka tukee liiallisen vesimäärän erittymistä kehosta. Tämä edistää elimistön detoksifikaatiota ja jäteaineiden huuhtoutumista kehosta. Korkea kuitupitoisuus edistää ruoansulatusta. Kaali vaikuttaa tämän ansiosta ennaltaehkäisevästi ummetusta vastaan ja puhdistaa suolistoa.

Lisää ruokavalioosi kaalia esim. haudutettuna tai uunissa paistettuna, tulet varmasti pitämään siitä ;)