Sokeriherneita

Pisum sativum

On kotoisin Itä-Aasiasta ja levisi kansojen vaelluksen myötä länteen Vähä-Aasiaan ja Eurooppaan. Tämä herne kuuluu ryhmään, jota viljellään yksinomaan vihreiden palkojen ja epäkypsien mehevien siementen vuoksi. Vihreät palot ovat pieniä, noin 4–6 cm pitkiä, erittäin hauraita ja meheviä. Siemenet ovat hyvin makeita ja hienomakoisia, samoin kuin kuori. Voidaan pakastaa. Palot syödään epäkypsينä ja kokonaisina toisin kuin perinteinen vihreä herne. Sisältää erityisesti C-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, fosforia, sinkkiä ja rautaa.

Kuinka viljellä hernettä

• Hernettä voi viljellä yhdessä esimerkiksi retiisien, salaatin, kyssäkaalien, porkkanan, kesäkurpitsan tai kurkkujen kanssa. Sille eivät sovi sipulikasvit, perunat ja tomaatit. Herne on viileää rakastava kasvi, parhaiten se viihtyy lämpötiloissa 13–18 °C. Vaatii aurinkोisen kasvupaikan. Herneelle on välttämätön tuki. Maaperän tulisi olla jatkuvasti ainakin kostea. Pidämme viljelyalueen rikkakasvittomana säännöllisellä kitkemisellä. Kastelemme vain tarvittaessa äärimmäisen kuivuuden aikana.

• Siemenet kylvetään suoraan kasvupaikalle maalis-huhtikuusta 5–7 cm:n syvyyteen kylvöetäisyydellä 20–25×4–6 cm. Paras ajankohta viljelyn aloittamiselle on maalis-huhtikuun vaihde.

• Sopivat ovat keskivaikeat maaperät. Riittävästi vettä pidättävät. Optimaalinen pH 6,5–7,5.

• Maata ei tarvitse lannoittaa. Herne ottaa myös vaikeasti saatavilla olevia ravinteita maaperän profiilista.

• Yleisimpiä herneellä esiintyviä tuholaisia ovat hernekärsäkäs, hernekoi ja härkäpapukoi. Näitä tuholaisia vastaan voimme käyttää esimerkiksi valmisteita Pirimor 50 WG tai Decis Mega.

• Korjataan kokonaiset palot noin 3 viikkoa kukinnon jälkeen.