Sokeriherne Legumes

Pisum sativum - Palkokasvit

Hernettä on viljelty jo nuoremmalla kivikauden aikakaudella, nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Se sisältää paljon vitamiineja ja tehokkaita ainesosia, jotka auttavat parantamaan koko elimistön vastustuskykyä. Se on myös proteiinien ja C- ja B-vitamiinien, kalsiumin, kaliumin, fosforin, magnesiumin ym. lähde. Kuuluu yksivuotisiin kasveihin. Tämä palkovihannekset kuuluu hernekasvien heimoon. Kukat ovat valkoisia ja hedelmä on palko. Siemenet voivat olla vaaleanvihreistä tummanvihreisiin.

Herne voidaan jakaa kolmeen viljelyryhmään. Ruokaherne, jonka siemenet soveltuvat pakastamiseen ja tuoreeseen käyttöön keittiössä. Sokeriherne, jolloin kulutukseen käytetään koko palko siemenet mukaan lukien. Rehuherne, jolla on korkea tärkkelyspitoisuus. Soveltuu lämpökäsittelyyn esim. keittoon. Viljelyn varhaisuuden mukaan erotamme hyvin varhaiset lajikkeet, varhaiset, keskivarhaiset, keskimyöhäiset ja myöhäiset lajikkeet.

Kuinka viljellä hernettä

• Vaatii valoisan kasvupaikan, mutta ei suoraa helteä. Herne kuuluu viileämpään viihtyviin kasveihin. Se voi parhaiten 13–18 °C lämpötiloissa. Tämä ei tarkoita, että se kestäisi pakkasta. Kastelemme runsaasti erityisesti kukinnan ja palkojen muodostumisen aikaan. Maaperä ei saisi koskaan kuivua täysin. Kuivuus ei sovi herneelle. Herne kuuluu köynnöskasveihin, joten niille on varmistettava tuki. Jos viljellään hernettä riveissä - vedetään niiden väliin naru. Herne tyytuu mihin tahansa tukeen - aita, pergola, puutanko. Istutuksen ympäristöä kuohkeutetaan säännöllisesti ja poistetaan rikkakasvit.

• Kylvö suoritetaan varhain keväällä, mieluiten maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Ruokaherne kylvetään huhtikuusta kesäkuuhun. Kylvetään valmistetulle maalle riveihin 15–30 cm etäisyydellä, siemenet 4–6 cm etäisyydellä toisistaan. Siemenet kylvetään 5–7 cm syvyyteen.

• Maaperän tulisi olla läpäisevää, hyvin muokattua riittävällä ravinneannosteella. Sen ei pitäisi kuivua nopeasti, mutta toisaalta se ei myöskään saa jäädä pitkäksi aikaa märäksi.

• Ennen istutusta lannoitetaan maaperä kypsällä kompostilla tai mädäntyneellä lannalla.

  Annetaan tarpeen mukaan fosfori- ja kaliumlannoitteita. Annos 20 kg N, 50 kg P, K 120 kg hehtaarille. Jos maaperä on lannoitettu kunnolla ennen kylvöä, ei ole tarpeen lisälannoittaa kasvukauden aikana.

• Hernekärsäkäs - sen toukat poraavat siemeniin reikiä. Jokaisessa siemenessä elää vain yksi toukka. Toukat vahingoittavat siemeniä, vähentävät satoa, laatua ja herneen itävyyttä. Aikuiset kovakuoriaiset syövät siitepölyä, terälehdille tai herneen heteitä. Kemiallinen suojaus on ruiskutus kukinnan aikana, kun kaksi ensimmäistä kukkaa varressa lakastuvat ja ensimmäinen palko alkaa muodostua. Ennaltaehkäisy on sopiva ehkäisevä aikaisempi herneen kylvö.

  Hernekirva - vahingoittaa lehtiä. Lehtilapa on reunoista säännöllisesti syöty. Tämän hyönteisen toukat myös vahingoittavat kasveja, elävät juurikasvaimissa ja tuhoavat ne. Sopiva suojaus on ruiskutus Karate- tai Sumithion-valmisteilla ja arseenivalmisteilla.

  Rautalankamadot - napsajikovakuoriaisten toukat. Kasvit lakastuvat riveissä tai pesäkkeissä. Kylvetty siemen ei itä ollenkaan. Juuret ovat vaurioituneet, käytävät ovat näkyviä. Toukat ovat sylinterimäisiä ja kovia, kiiltäviä, kellanruskeita ja noin kolme senttimetriä suuria. Kemiallinen suojaus ei ole kovin sopivaa. Jos rautalankamadot esiintyvät, kuokitaan maata säännöllisesti ja syvemmälle eikä jätetä sitä rauhaan edes sadonkorjuun jälkeen. Auttaa myös typpipitoisen kalkin lannoitus.

  Herneen toinen vihollinen ovat linnut, erityisesti närhet, kyyhkyset. Tässä tapauksessa käytetään pelottimia, ansoja tai verkkoja.

• Sadonkorjuu tapahtuu noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin kylvettyjen lajikkeiden varhaisuuden mukaan.

  Varhaiset lajikkeet korjataan jo 12. viikosta istutuksen jälkeen.

  Sokeriherneet korjataan heti kun palkoissa on makeita isoja herneitä. On sopivaa yksinkertaisesti kokeilla yhtä palkoa, ovatko ne riittävän kypsiä.