Sokeriherne Kl. Rheinl. – herneensiemenet

Pisum sativum - Kl. Rheinl.

Kotoisin Itä-Aasiasta ja kansojen vaelluksen myötä länteen se levisi Vähä-Aasiaan ja Eurooppaan. Tämä herne kuuluu ryhmään, jota viljellään yksinomaan vihreiden palkojen ja epäkypsien mehevien siementen vuoksi. Vihreät palot ovat pieniä, noin 4–6 cm pitkiä, erittäin hauraita ja meheviä. Siemenet ovat erittäin makeita ja hienomakoisia, samoin kuin kuori. Voidaan pakastaa. Palot syödään epäkypsinä ja kokonaan toisin kuin perinteinen viherherne. Sisältää erityisesti C-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, fosforia, sinkkiä ja rautaa.

Kuinka viljellä hernettä

• Hernettä voidaan viljellä yhdessä esimerkiksi retiisien, salaatin, kyssäkaalien, porkkanoiden, kesäkurpitsoiden tai kurkkujen kanssa. Sipulikasvit, perunat ja tomaatit eivät sovi sen seuraksi. Herne on viileää rakastava kasvi, se menestyy parhaiten lämpötiloissa 13–18 °C. Vaatii aurinkoisen kasvupaikan. Tuki on herneelle välttämätön. Maaperän tulisi olla jatkuvasti ainakin kostea. Pidämme maan rikkakasvittomana säännöllisellä katkaisulla. Kastelua tarvitaan vain tarpeen mukaan äärimmäisen kuivuuden aikana.

• Siemenet kylvetään suoraan kasvupaikalle maalis-huhtikuusta, 5–7 cm syvyyteen 20–25×4–6 cm etäisyydelle. Paras ajankohta viljelyn aloittamiseen on maalis- ja huhtikuun vaihde.

• Sopivat ovat keskivaikeat maat. Riittävän vedenpitävät. Optimaalinen pH 6,5–7,5.

• Maata ei tarvitse lannoittaa. Herne ottaa myös vaikeasti saatavilla olevia ravinteita maaprofiilista.

• Yleisimpiä herneessä esiintyviä tuholaisia ovat hernekärsäkäs, hernekoi ja härkäpapukoi. Näitä tuholaisia vastaan voimme käyttää esimerkiksi valmisteita Pirimor 50 WG tai Decis Mega.

• Korjataan kokonaiset palot noin 3 viikkoa kukinnon jälkeen.