Pensaspapu Saxa – pavunsiemenet

Phaseolus vulgaris - Saxa

Yksivuotinen kasvi, joka on peräisin Amerikan trooppisilta alueilta. Sillä on kiipeävä varsi, joka voi saavuttaa 1,5 - 2 metrin korkeuden. Hedelmä on palko, joka sisältää vaihtelevasti munuaismuotoisia siemeniä. Lajikkeen mukaan ne vaihtelevat väriltään ja kooltaan. Pavun siemenet ovat myrkyllisiä. Ne sisältävät fasiiniksi kutsuttua ainetta. Se häviää keitettäessä. Emme siis nauti keittämättömiä siemeniä. Kukat ovat väriltään valkoisia, vaaleanpunaisia, keltaisia tai violetteja ja muodostavat harvaisia terttumaisia kukintorypäleitä. Kukkii kesäkuusta elokuuhun.

Papu sisältää aminohappojen lähteen ja askorbiinihappoa. Papua käytetään lievempien diabetesmuotojen hoidossa, sillä on diureettinen vaikutus ja se sopii myös virtsatieinfektioihin.

Kuinka viljellä papua

• Kyseessä on lämpöä rakastava kasvi, joten istutamme sen aurinkoiselle paikalle, joka on suojassa tuulelta. Kukinnan aikana pavut tarvitsevat 20–25 celsiusasteen lämpötilan. Pavut ovat vaativia kastelun suhteen, maan ei saa antaa kuivua, mutta toisaalta se ei saa myöskään olla liian märkä! Kaikki pavun lajit tarvitsevat tuen. Koristeelliset lajit näyttävät upealta pergolassa, aidassa tai kiipeämisrakenteilla varustetuissa astioissa. Ruokapavun lajikkeet istutamme kepien viereen tai luomme narusta paikan niiden sitomista varten. Kuohkeutamme kasvin ympärillä ja pidämme maan rikkakasvittomana. Säännöllinen palkojen korjuu kannustaa uusien hedelmien muodostumista.

• Kylvämme siemenet maaliskuussa. Siemenet istutetaan läpäisevään ravinteikkaaseen kasvualustaan ja sijoitetaan valoisalle paikalle. Pavut vaativat itämiseen lämpöä, joten kasvihuone tai kylmälava on sopiva. Lopulliselle kasvupaikalle kylvämme pavut 15. toukokuuta jälkeen, jolloin jäätymisvaara on ohi.

  Pensaslajikkeet kylvetään 3-4 siementä valmiisiin noin 5 cm syviin kuoppiin. Etäisyys toisistaan noin 20 cm.

  Köynnöslajikkeet kylvetään noin 5 siementä 5 cm syviin kuoppiin ja tuen tyypistä riippuen jopa metrin etäisyydelle toisistaan.

• Sopivia ovat kevyemmät hiekkaista savea sisältävät maalajit, joissa on riittävästi maaperän mikro-organismeja ja ravinteita. Ihanteellinen pH noin 6,5.

• Käytämme NPK-lannoitteita, joissa on alhainen typpisuhde. Keväällä suositellaan pavun kasvupaikalle 3 kg typpeä per m2, 3–4 kg P2O5/m2 ja 11 kg K2O/m2 kertaerässä. Jos papua viljellään ravinteikkaassa maassa, lannoitteita ei tarvitse lainkaan käyttää.

• Pavun vakavin tauti on antraknoosi. Nuorissa palkoissa ilmaantuu ruskehtavia, laajentuvia täpliä, rihmasto tunkeutuu myös palkoon sisälle ja hyökkää siemeniin muodostaen niihin kellertävänruskeita tai punaruskeitakin täpliä. Torjunta suoritetaan kemiallisilla valmisteilla - fungisideilla ja sadonkorjuujäännösten hävittämisellä.

  Pavut saattavat kärsiä myös muista sieni- tai bakteeri-infektioista, kuten harmaalahosta, lehtien ruskeasta täplikkyydestä, bakteeriläiskästä, pavunruosteesta ja muista.

  Siemenkoikärpänen on kärpänen, jonka toukat hyökkäävät itäviin sirkkalehtiin ja kasvin kasvupisteeseen vielä maassa, erityisesti viileämmällä, kostealla säällä. Sopiva torjunta on siementen peittaus hyönteismyrkyillä.

  Pieni, tumma kovakuoriainen - pavunkuoriainen hyökkää siemeniin, joissa se talvehtii. Sato menee pilalle. Sopiva torjunta on laittaa kuoritut siemenet pakastimeen (–10 °C:n lämpötilassa kovakuoriaiset kuolevat 10-14 päivässä, –17 °C:n pakkasessa jo 8 tunnissa).

• Siemenkorjuu suoritetaan, kun palot kuivuvat ja siemenet ovat kovia, hyvin kypsyneitä ja täysin värjäytyneitä.

  Keittiökäyttöön korjaamme vielä kypsymättömät palot, jotka napsahtavat, kun niitä kevyesti taivutetaan.