Ryppyherne varhainen

Pisum sativum

Hernettä on viljelty jo nuoremmalla kiviajalla, ja nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Se sisältää runsaasti vitamiineja ja vaikuttavia aineita, jotka auttavat parantamaan koko elimistön vastustuskykyä. Se on myös proteiinin ja C- ja B-vitamiinien, kalsiumin, kaliumin, fosforin, magnesiumin jne. lähde. Se kuuluu yksivuotisiin kasveihin. Tämä palkokasvi kuuluu hernekasvien heimoon. Kukat ovat valkoisia ja hedelmä on palko. Siemenet voivat olla vaalean- tai tummanvihreitä.

Herne voidaan jakaa kolmeen viljelyryhmään. Ydinherneeseen, jonka siemenet soveltuvat pakastamiseen ja tuoreeseen käyttöön keittiössä. Sokeriherne, jossa koko palko siemenineen käytetään ravinnoksi. Pallosiemeninen herne, jossa on korkea tärkkelyspitoisuus. Se soveltuu lämpökäsittelyyn esim. keittoihin. Viljelyn varhaisisuuden mukaan erotamme hyvin varhaiset lajikkeet, varhaiset, keskivarhaiset, keskimyöhäiset ja myöhäiset lajikkeet.

Kuinka viljellä hernettä

• Vaatii valoisan paikan, mutta ei suoraa helteyttä. Herne kuuluu viileää rakastaviin kasveihin. Se voi parhaiten lämpötiloissa 13–18 °C. Tämä ei tarkoita, että se kestäisi pakkasta. Kastelemme runsaasti erityisesti kukinta- ja palkojen kehittymisaikana. Maan ei pitäisi koskaan kuivua täysin. Kuivuus ei sovi herneelle. Herne kuuluu köynnöskasveihin, joten niille on taattava tuki. Jos viljelemme herneitä riveissä - kiinnitämme niiden väliin narun. Herne tyyttyy mihin tahansa tukeen - aita, pergola, puulauta. Istutuksen ympäristöä kuohkeutetaan säännöllisesti ja rikkakasvit poistetaan.

• Kylvö suoritetaan varhain keväällä, mieluiten maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun. Ydinherteen kylvetään huhtikuusta kesäkuuhun. Kylvetään valmistetulle maalle riveihin, joiden etäisyys on 15–30 cm, siemenet 4–6 cm toisistaan. Siemenet kylvetään 5–7 cm syvyyteen.

• Maan tulisi olla läpäisevää, hyvin muokattua ja riittävän ravinnepitoista. Sen ei pitäisi kuivua nopeasti, mutta se ei myöskään saa olla pitkään liian märkä.

• Ennen istutusta lannoitamme maan kypsällä kompostilla tai mädäntyneellä lannalla.

  Levitämme tarpeen mukaan fosfori- ja kaliumlannoitteita. Annos 20 kg N, 50 kg P, K 120 kg hehtaarille. Jos maa on ennen kylvöä lannoitettu kunnolla, kasvatuskauden aikana ei tarvitse lisälannoittaa.

• Hernekuoriainen - sen toukat poraavat siemeniin reikiä. Jokaisessa siemenessä asuu vain yksi toukka. Toukat vahingoittavat siemeniä, vähentävät herneen satoa, laatua ja itävyyttä. Aikuiset kovakuoriaiset syövät siitepölyä, terälehtiä tai herneen heteitä. Kemiallinen suojaus on ruiskutus kukinta-aikana, kun ensimmäiset kaksi kukka varressa lakastuvat ja ensimmäinen palko alkaa muodostua. Ennaltaehkäisy on sopiva aikainen herneen kylvö.

  Juovakirva - vahingoittaa lehtiä. Lehtilaidat on säännöllisesti syöty. Tämän kovakuoriaisen toukat myös vahingoittavat kasveja, ne elävät juurissa olevissa kasvaimissa ja tuhoavat ne. Sopiva suojaus on ruiskutus Karate- tai Sumithion-valmisteilla ja arseenipohjaisilla valmisteilla.

  Rautalankatoukka - napsajakuoriaisen toukka. Kasvit lakastuvat riveissä tai pesäkkeissä. Kylvetty siemen ei itä ollenkaan. Juuret ovat vaurioituneet, näkyvissä on selviä käytäviä. Toukat ovat lieriömäisiä ja kovia, kiiltäviä, kellertävänruskeita ja noin kolme senttimetriä pitkiä. Kemiallinen suojaus ei ole kovin sopivaa. Jos rautalankatoukka esiintyy, kuokimme maata säännöllisesti ja syvemmälle emmekä jätä sitä rauhaan edes sadonkorjuun jälkeen. Auttaa myös lannoitus typpipitoista kalkkia sisältävillä lannoitteilla.

  Herneen toinen vihollinen ovat linnut, erityisesti närhet ja kyyhkyset. Tässä tapauksessa käytämme karkottimia, ansoja tai verkkoja.

• Sadonkorjuu tapahtuu noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin kylvettyjen lajikkeiden varhaisisuuden mukaan.

  Varhaiset lajikkeet korjataan jo 12. viikosta istutuksen jälkeen.

  Sokeriherneet korjataan heti, kun paloissa on makeita suuria herneitä. On suositeltavaa yksinkertaisesti kokeilla yhtä palkoa, ovatko ne riittävän kypsiä.