Ryppyherne

Pisum sativum

Hernettä on viljelty jo nuoremmalla kivikauden aikakaudella, nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Se sisältää paljon vitamiineja ja tehokkaita aineita, jotka auttavat parantamaan koko kehon vastustuskykyä. Se on myös proteiinien ja C- ja B-vitamiinien, kalsiumin, kaliumin, fosforin, magnesiumin jne. lähde. Se kuuluu yksivuotisiin kasveihin. Tämä palkovihannekset kuuluu hernekasvien heimoon. Kukat ovat valkoisia ja hedelmä on palko. Siemenet voivat olla vaalean- tai tummanvihreitä.

Herne voidaan jakaa kolmeen viljelyryhmään. Ydinkasviherne, jonka siemenet soveltuvat pakastamiseen ja tuoreeseen käyttöön keittiössä. Sokeriherne, jossa koko palko syödään siemenet mukaan lukien. Pyöreäsiemeninen herne, jolla on korkea tärkkelyspitoisuus. Se soveltuu lämpökäsittelyyn esim. keittoihin. Viljelyajan mukaan erotamme hyvin varhaiset lajikkeet, varhaiset, keskivarhaiset, keskimyöhäiset ja myöhäiset lajikkeet.

Kuinka viljellä hernettä

• Vaatii valoisan kasvupaikan, mutta ei suoraa kuumuutta. Herne kuuluu viileyttä rakastaviin kasveihin. Se viihtyy parhaiten 13–18 °C lämpötiloissa. Tämä ei tarkoita, että se kestäisi pakkasta. Kastelemme runsaasti erityisesti kukinta-aikana ja palkojen muodostuessa. Maaperän ei pitäisi koskaan kuivua täysin. Kuivuus ei sovi herneelle. Herne kuuluu köynnöskasveihin, joten niille on varmistettava tuki. Jos viljellään hernettä riveissä - niiden väliin vedetään naru. Herne tyyttyy mihin tahansa tukeen - aita, pergola, puulista. Kylvöksen ympäristöä kytkemme säännöllisesti ja poistamme rikkakasveja.

• Kylvö suoritetaan varhain keväällä, parhaiten maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun. Ydinkasvihernettä kylvetään huhtikuusta kesäkuuhun. Kylvetään valmistellulle maalle riveihin 15–30 cm etäisyydellä, siemenet 4–6 cm:n päässä toisistaan. Siemenet kylvetään 5–7 cm:n syvyyteen.

• Maaperän tulisi olla läpäisevä, hyvin muokattu ja riittävällä ravinnemäärällä. Sen ei pitäisi kuivua nopeasti, mutta se ei myöskään saa pysyä pitkään märkänä.

• Ennen istutusta lannoitamme maaperän kypsällä kompostilla tai mädäntyneellä lannalla.

  Annamme tarpeen mukaan fosfori- ja kaliumlannoitteita. Annos 20 kg N, 50 kg P, 120 kg K hehtaarille. Jos maaperä oli ennen kylvöä asianmukaisesti lannoitettu, kasvukauden aikana ei tarvitse lisälannoittaa.

• Hernekärsäkäs - sen toukat poraavat reikiä siemeniin. Jokaisessa siemenessä elää vain yksi toukka. Toukat vahingoittavat siemeniä, vähentävät herneen satoa, laatua ja itävyyttä. Aikuiset kovakuoriaiset syövät siitepölyä, terälehtä tai herneen heteitä. Kemiallinen torjunta on ruiskutus kukinnan aikana, kun varren kaksi ensimmäistä kukkaa ovat lakastuneet ja ensimmäinen palko alkaa muodostua. Ennaltaehkäisy on sopiva varhaisempi herneen kylvö.

  Herne-etelätoukkakoi - vahingoittaa lehtiä. Lehtilavat ovat reunoista tasaisesti syötyjä. Tämän kovakuoriaisen toukat vahingoittavat myös kasveja, ne elävät juurten kyhmymäisissä kasvaimissa ja tuhoavat niitä. Sopiva torjunta on ruiskutus Karate- tai Sumithion-valmisteilla ja arseenipohjaisilla valmisteilla.

  Tuomilankkiaisen toukat. Kasvit lakastuvat riveissä tai pesäkkeissä. Kylvetyt siemenet eivät itä lainkaan. Juuret ovat vaurioituneet, näkyviä käytäviä on havaittavissa. Toukat ovat lieriömäisiä ja kovia, kiiltäviä, kellertävän ruskeita ja noin kolme senttimetriä suuria. Kemiallinen torjunta ei ole kovin sopivaa. Jos tuomilankkiaisen toukkia esiintyy, kuokimme maata säännöllisesti ja syvemmälle, emmekä jätä sitä rauhaan sadonkorjuun jälkeenkään. Auttaa myös typpipitoisen kalkin lannoitus.

  Muita herneen vihollisia ovat linnut, erityisesti närhet ja kyyhkyset. Tässä tapauksessa käytämme pelottimia, ansoja tai verkkoja.

• Sadonkorjuu tapahtuu noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin kylvettyjen lajikkeiden aikaisuuden mukaan.

  Varhaiset lajikkeet korjataan jo 12. viikolla istutuksen jälkeen.

  Sokeriherneet korjataan heti, kun palkojen herneet ovat makeita ja suuria. On hyvä yksinkertaisesti kokeilla yhtä palkoa, ovatko ne riittävän kypsiä.