Kiipeilevä papu Blauhilde

Phaseolus vulgaris - Blauhilde

Yksivuotinen kasvi, joka on peräisin Amerikan trooppisilta alueilta. Sillä on kiipeävä varsi, joka voi saavuttaa 1,5 - 2 metrin korkeuden. Hedelmä on palko, joka sisältää eri määrän munuaismuotoisia siemeniä. Lajikkeen mukaan ne vaihtelevat väriltään ja kooltaan. Pavun siemenet ovat myrkyllisiä. Ne sisältävät ainetta nimeltä fasiini. Tämä häviää keitettäessä. Emme siis nauti keittämättömiä siemeniä. Kukat ovat väriltään valkoisia, vaaleanpunaisia, keltaisia tai violetteja ja muodostavat niukkoja rypäleitä. Kukkii kesäkuusta elokuuhun.

Papu sisältää aminohappojen lähteen ja askorbiinihappoa. Papua käytetään lievempien diabetesmuotojen hoidossa, sillä on diureettinen vaikutus ja se soveltuu myös virtsatieinfektioihin.

Kuinka viljellä papua

• Kyseessä on lämpöä rakastava kasvi, joten istutamme sen aurinkoiseen paikkaan, joka on suojattu tuulelta. Kukinnan aikana pavut tarvitsevat 20–25 celsiusasteen lämpötilaa. Pavut ovat vaativia kastelun suhteen, maan ei saa antaa kuivua, mutta se ei myöskään saa olla liian märkä! Kaikki pavun lajit tarvitsevat tuen. Koristeelliset lajit näyttävät upealta pergoleissa, aidoissa tai astioissa, joissa on kiipeämisrakenteet. Ruokakäyttöön tarkoitetut lajikkeet istutamme keppiä vasten tai teemme narusta paikan niiden sidontaa varten. Kuohkeutamme kasvin ympäristöä ja pidämme maan rikkaruohottomana. Säännöllinen palkojen korjuu kannustaa uusien hedelmien muodostumista.

• Kylvämme siemenet maaliskuussa. Siemenet istutetaan läpäisevään ravinteikaaseen kasvualustaan ja sijoitetaan valoisaan paikkaan. Pavut vaativat itämiseen lämpöä, joten kasvihuone tai kylmälava on sopiva. Lopulliseen kasvupaikkaan pavut kylvetään 15. toukokuuta jälkeen, kun jäätymisen vaaraa ei ole.

  Pensasmuotoiset lajikkeet kylvetään 3-4 siementä valmiisiin noin 5 cm syviin kuoppiin. Ne sijoitetaan noin 20 cm:n päähän toisistaan.

  Köynnösmuotoiset lajikkeet kylvetään noin 5 siementä 5 cm syviin kuoppiin ja tuen tyypistä riippuen jopa metrin päähän toisistaan.

• Sopivia ovat kevyemmät hiekkapitoinen savimaat, joissa on riittävästi maaperän mikro-organismeja ja ravinteita. Ihanteellinen pH on noin 6,5.

• Käytämme NPK-lannoitteita, joissa on alhainen typpipitoisuus. Keväällä on suositeltavaa lisätä pavulle kasvupaikalle 3 kg typpeä per m2, 3–4 kg P2O5/m2 ja 11 kg K2O/m2 kertaannoksena. Jos papua viljellään ravinteikkaassa maassa, lannoitteita ei tarvitse lainkaan käyttää.

• Vakavimmat pavun taudit ovat antraknoosi. Nuorissa paloissa ilmestyy ruskettuvia, laajenevia täpliä, rihmasto tunkeutuu myös palkojen sisäpuolelle ja hyökkää siemeniin muodostaen niihin kellertävän ruskeita tai punertavan ruskeita täpliä. Torjunta suoritetaan kemiallisilla valmisteilla - fungisideilla ja tuhoamalla sadonkorjuun jäänteet.

  Pavut voivat joutua myös muiden sieni- tai bakteeritartuntojen kohteeksi, kuten harmaahome, lehtien ruskea täplätauti, bakteeri täplätauti, pavunruoste ja muut.

  Siemenkärpänen on kärpänen, jonka toukat hyökkäävät itäviin sirkkalehtiin ja kasvin kasvupisteeseen vielä maassa, erityisesti viileämmällä, kostealla säällä. Sopiva suoja on kylvösiemenen peitaamiseen insektisideillä.

  Pieni, tumma kovakuoriainen - pavunkuoriainen hyökkää siemeniin, joissa se talvehtii. Tämä johtaa sadon arvon heikkenemiseen. Sopiva suoja on laittaa kuoritut siemenet pakastimeen (–10 °C:n lämpötilassa kovakuoriaiset kuolevat 10-14 päivässä, –17 °C:n pakkasessa jo 8 tunnissa).

• Siemenkorjuu suoritetaan, kun palot kuivuvat ja siemenet ovat kovia, hyvin kypsyneitä ja täysin värjäytyneitä.

  Keittiökäyttöön keräämme vielä epäkypsiä palkoja, jotka jos kevyesti taivutamme, niin ne särkyvät.