Herne Nebel.Evita

Pisum sativum - Evita

Hernettä on viljelty jo nuoremmalla kiviajalla, nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Se sisältää runsaasti vitamiineja ja tehokkaita ainesosia, jotka auttavat parantamaan koko kehon vastustuskykyä. Se on myös proteiinien ja C- ja B-vitamiinien, kalsiumin, kaliumin, fosforin, magnesiumin jne. lähde. Se kuuluu yksivuotisiin kasveihin. Tämä palkokasvi kuuluu hernekasvien heimoon. Kukat ovat valkoiset ja hedelmä on palko. Siemenet voivat olla vaalean- tai tummanvihreitä.

Herne voidaan jakaa kolmeen viljelyryhmään. Luutiherne, jonka siemenet soveltuvat pakastamiseen ja tuoreena käytettäväksi keittiössä. Sokeriherne, jossa käytetään koko palko siemenineen. Pyöreäsiemeninen herne, jossa on runsaasti tärkkelystä. Se soveltuu lämpökäsittelyyn esim. keittoihin. Viljelykypsynnän mukaan erotamme hyvin varhaiset lajikkeet, varhaiset, keskivarhaiset, keskimyöhäiset ja myöhäiset lajikkeet.

Kuinka viljellä hernettä

• Vaatii valoisan paikan, mutta ei suoraa helteellä polttamista. Herne kuuluu kylmää rakastaviin kasveihin. Se viihtyy parhaiten 13–18 °C lämpötiloissa. Tämä ei tarkoita, että se kestäisi pakkasta. Kastelemme runsaasti erityisesti kukinta- ja palkojen muodostumisaikana. Maan ei pitäisi koskaan kuivua kokonaan. Kuivuus ei sovi herneelle. Herne kuuluu köynnöskasveihin, joten sille on varmistettava tuki. Jos viljellään hernettä riveissä - niiden väliin vedetään naru. Herne tyyttyy mihin tahansa tukeen - aita, pergola, puulauta. Viljelyalueen ympäristöä kuohkeutetaan säännöllisesti ja rikkakasvit poistetaan.

• Kylvö suoritetaan aikaisin keväällä, parhaiten maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Luutiherne kylvetään huhti-kesäkuussa. Kylvetään valmistetulle maalle riveihin 15-30 cm välein, siemeniä 4-6 cm toisistaan. Siemenet kylvetään 5-7 cm syvyyteen.

• Maaperän tulisi olla läpäisevä, hyvin muokattu ja riittävästi ravinteita sisältävä. Sen ei pitäisi kuivua nopeasti, mutta se ei myöskään saa jäädä pitkäksi aikaa märäksi.

• Ennen istutusta lannoitamme maan kypsällä kompostilla tai mädäntyneellä lannalla.

  Käytämme tarvittaessa fosfori- ja kaliumlannoitteita. Annos 20 kg N, 50 kg P, 120 kg K hehtaarille. Jos maa on kylvöä ennen lannoitettu kunnolla, kasvukauden aikana lisälannoitusta ei tarvita.

• Hernekärsäkäs - sen toukat poraavat siemeniin reikiä. Jokaisessa siemenessä elää vain yksi toukka. Toukat vahingoittavat siemeniä, vähentävät herneen satoa, laatua ja itävyyttä. Aikuiset kovakuoriaiset syövät siitepölyä, terälehtien osia tai herneen heteitä. Kemiallinen torjunta on ruiskutus kukinta-aikana, kun kaksi ensimmäistä kukkaa varressa lakastuu ja ensimmäinen palko alkaa muodostua. Ennaltaehkäisy on sopiva ennalta ehkäisevä aikaisempi herneen kylvö.

  Pilkullinen kirvankärsäkäs - vahingoittaa lehtiä. Lehtilapa on reunoilta säännöllisesti syöty. Tämän kovakuoriaisen toukat myös vahingoittavat kasveja, ne elävät nystymäisissä kasvaimissa juurissa ja tuhoavat niitä. Sopiva torjunta on ruiskutus Karate- tai Sumithion-valmisteilla ja arseenivalmisteilla.

  Rautalankamadot - napsajakuoriaisten toukat. Kasvit lakastuvat riveissä tai pesäkkeissä. Kylvetty siemen ei itä lainkaan. Juuret ovat vahingoittuneet, näkyviä käytäviä näkyy. Toukat ovat lieriömäisiä ja kovia, kiiltäviä, kellertävän ruskeita ja noin kolme senttimetriä suuria. Kemiallinen torjunta ei ole kovin sopiva. Jos rautalankamadot ilmaantuvat, kuokimme maata säännöllisesti ja syvemmälle emmekä jätä sitä rauhaan edes sadonkorjuun jälkeen. Auttaa myös typpipitoisen kalkin lannoitus.

  Herneen muita vihollisia ovat linnut, erityisesti närhet ja kyyhkyset. Tässä tapauksessa käytämme pelotteita, ansoja tai verkkoja.

• Sadonkorjuu tapahtuu noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin kylvettyjen lajikkeiden varhaisuuden mukaan.

  Varhaiset lajikkeet korjataan jo 12. viikosta istutuksen jälkeen.

  Sokeriherneet korjataan heti kun palkojen herneet ovat makeita ja suuria. On suositeltavaa yksinkertaisesti kokeilla yhtä palkoa, ovatko ne riittävän kypsiä.