Puutarhojen historiallinen kehitys, osa 2

Edellisessä osassa kävimme läpi puutarhojen alkuja, tässä jatko-osassa kerromme, miten kehitys jatkui nykypäivän muotoon asti.

Entä Eurooppa?

Euroopassa siirrytään vähitellen kreikkalaisesta taiteesta kohti hengellistä todellisuutta. Keskiaikainen puutarha käsitetään pikemminkin talouskäyttöön tarkoitetuksi , joten ulkonäöllä ei ole siinä enää niin suurta merkitystä.

Kaikki, mikä on vain koristeeksi tai nautinnoksi, on tällä aikakaudella syntiä.

Puutarhoja sijoitetaan enimmäkseen maalaistalojen yhteyteen tai kaupunkirakennusten ahtaisiin tiloihin. Niistä löytäisimme esimerkiksi  lääke- ja symbolisia kasveja, vihanneksia, hedelmäpuita, pieniä altaita, huvimajoja ja niin suosittuja nurmipenkkejä.

Luostarien puutarhat

Kirkon, jolla oli huomattava vaikutusvalta, ansiosta tapahtuu suurin kehitys luostaripuutarhoissa. Joidenkin ritarikuntien tehtävänä oli juuri näissä puutarhoissa työskentely, useimmiten niissä kasvatettiin yrttejä. Luostaripuutarhat jaettiin useisiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin ja ne sijaitsivat luostarikompleksien keskellä. Erottamaton osa oli paratiisipiha eli viridarium, jossa kasvatettiin koristekasveja, useimmiten ruusuja ja liljoja.

Puutarhat jaettiin neljään osaan polulla, ja keskellä oli suihkukaivo tai kaivo. Erillisenä puutarhana oli useimmiten kasvitarha, yrttitarha, sekä humalatarha, viinitarha tai hedelmätarha. Roomalainen puutarhakulttuuri heijastui siis jossain määrin vain näissä luostaripuutarhoissa.

Siirtyminen renessanssiin

Merkittäviä muutoksia puutarhataiteeseen toi renessanssi, jolloin kristinuskon aiheet väistyvät järjestelmällisen suhtautumisen taiteeseen ja elämään tieltä. Porvarien puutarhojen pinta-alat laajenevat, vaikeapääsyisten linnojen rakentamisen korvaavat kartanot, joissa on tilavia puutarhoja ja puistoja. 

Suurta painoa annetaan taiteelliselle puolelle ja puutarhan ja kartanon väliselle yhteydelle. Jos mainitsisimme joitakin elementtejä, on mainittava säännöllinen geometrinen jäsentely, pensasaidat, kuviopenkit sekä leikatut labyrintit ja aidat. 

Barokki

Barokissa pyritään yhdistämään puutarha maisemaan, joten ne ulottuvat kauas, kunnes vähitellen sulautuvat toisiinsa. Se on puutarha-arkkitehtuurin luovan toiminnan merkittävin kausi, jossa vahvistetaan esteettistä vaikutelmaa. 

Klassismi

Pääpolut järjestetään kahdeksansakaraiseksi tähdeksi, Ranskassa luodaan ns. näkymäsiltoja.

1700-luvun lopulta alkaen puutarhojen suunnittelu etääntyy säännöllisistä elementeistä ja siirrytään vapaaseen luontoon.

Romantiikan tulo

Puutarhoihin luodaan tekohuoneita, luolia ja erakkomajoja. Englannissa muodostetaan maatalousmaisemia, joissa on laidunmaita ja pensasaitojen reunustamia polkuja.

Luonnonmukainen englantilainen tyyli leviää kaikkialle Eurooppaan, meillä sen esimerkkinä on vaikkapa puutarha Lednice–Valticen alueella.

Uusi tyyli: jugend

Se kehittyy 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tälle ajalle tyypillisiä olivat monimutkaisesti muotoillut, sujuvat kaaret, koristekuviot tai suoraviivaisuus ja epäsymmetria. Puutarhat koostuivat suurista nurmi- ja vesialueista. Pergolat, puutarhakalusteet ja ylipäätään kaikki varusteet ovat enimmäkseen valkoisia.

2000-luvun alku

Muodollinen tyyli korvataan pikemminkin luonnonmukaisuudella ja vapaan luonnon elementeillä. Näiden puutarhojen tunnusmerkkinä on epäsymmetria ja abstraktius, lisäksi niitä täydentävät erilaiset geometriset elementit ja hienovaraiset kaaret.

Yhdistellään hiekkaa, kiviä, kasveja ja pieniä vesialueita. Vähitellen saapuu postmodernismi, jossa kaikki pyrkivät omaperäisyyteen ja uusien suuntien etsimiseen.

2000-luvulla käytetään paljon kiinalaisen ja japanilaisen puutarhatyylin elementtejä.

Nykyaikaisten puutarhojen tulisi olla lumoava ympäristö lepoon, jossa ihminen viihtyy ja jossa hänen persoonallisuutensa heijastuu. Mielikuvitukselle ei aseteta rajoja.

Kommentoi tätä artikkelia ja jaa kokemuksiasi tai kuvia omasta puutarhastasi keskustelufoorumillamme.

Jos artikkeli miellyttää sinua, jaa se ystäville Facebookissa :)

Saattaisi kiinnostaa: Puutarhojen historiallinen kehitys, osa 1