Kaalikasvit – ensimmäiselle viljelyvuodelle

Lyhyesti: Kaalikasvit (valkokaali, savoijinkaali, lehtikaali, ruusukaali) paitsi kyssäkaali kasvatetaan ensimmäisen vuoden kasvimaalla eli penkeissä, jotka on lannoitettu vanhalla karjanlannalla tai kompostilla, ja niille annetaan riittävästi kaliumia. Aikaiset lajikkeet esikasvatetaan helmikuusta tai maaliskuun alusta alkaen, myöhäiset kylvetään kesäkuussa. Valkokaali istutetaan 50 × 50 cm:n istutusvälein.

Kaalikasvit – ensimmäiselle viljelyvuodelle

Kaalikasvit polveutuvat luonnonvaraisesta lajista peltokaali (lat. Brassica oleraceae). Ne kuuluvat ristikukkaisten heimoon (lat. Brassicaceae). Niiden kotiseutua ovat Välimeren alue, Itä-Aasia ja Itä-Eurooppa. Heimoon kuuluu pääasiassa kaksivuotisia kasveja, jotka muodostavat syötävät osat ensimmäisenä vuonna ja toisena vuonna siemenet. Poikkeuksellisesti ne kukkivat jo ensimmäisenä vuonna. Yksivuotisia kaalikasveja ovat kukkakaali ja parsakaali.

Kaikki kaalikasvit paitsi kyssäkaali kasvatetaan penkeissä ensimmäisenä viljelyvuonna. Eli sääntö nro 1: kaalikasveille tarkoitetut penkit lannoitetaan ennen kaikkea vanhalla karjanlannalla tai tarvittaessa kompostilla. Lisäksi kaikki kaalikasvit tarvitsevat riittävästi kaliumia. Sitä annetaan lannoittamalla maa ennen istutusta! kaliumsulfaatilla.

Kaalikasvien esikasvatus

Kaalikasvien esikasvatus on hyvin tärkeää. Esikasvatus takaa runsaamman ja tasaisemman sadon. Esikasvatus voidaan aloittaa jo aikaisin keväällä lämpimässä kasvihuoneessa tai kasvilavassa. Aikaiset kaalilajikkeet kylvetään jo helmikuun aikana tai maaliskuun alussa. Myöhäiset kaalilajikkeet kylvetään kesäkuussa.

Aikaisissa kevätkylvöissä pikoidaan noin 1–3 cm:n korkuiset taimet, joilla on kehittyneet sirkkalehdet, syvempiin taimilaatikoihin. Ajoissa tehdyllä pikeerauksella voidaan ehkäistä "taimipolttotaudin" leviämistä. Tätä sienitautia vastaan voidaan ennaltaehkäisevästi käyttää Previcur-valmistetta, jolla ja keitetyllä haalealla vedellä kastellaan valmisteltu kasvualusta.

Valkokaali

(lat. Brassica oleracea, var. capitata) – kuuluu suosituimpiin ja yleisimpiin vihanneksiin. Sitä käytetään sekä tuoreena että hapattamiseen. Kaali kaipaa kasvaakseen kosteampaa ympäristöä. Siksi se menestyy myös korkeammilla alueilla. Se vaatii maahan riittävästi kalkkia. Happamammassa maassa kaali ei menesty. Kasvuajan pituuden mukaan erotetaanaikainen, puoliaikainen, puolimyöhäinen ja myöhäinen kaali.

Aikaiset lajikkeet kylvetään jo helmikuun puolivälissä, jos sato halutaan toukokuun lopulla. Puoliaikaiset lajikkeet kylvetään maaliskuussa, puolimyöhäiset ja myöhäiset toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Aikaisten lajikkeiden taimet tarvitsevat siirtoistutuksen suurempiin ruukkuihin. Myöhäisten lajikkeiden taimet eivät tarvitse pikeerausta lainkaan, jos ne kylvetään harvaan.

Valkokaalin esikasvatetut taimet istutetaan penkkiin ruukusta juuripaakkuineen. Ne asetetaan aina valmiisiin istutuskuoppiin. Kuopat kaivetaan 50 × 50 cm:n välein. Taimia ei kannata pelätä istuttaa penkkiin riittävän syvälle. Multaa kasataan aina taimen "sydämeen" asti.

Esimerkki aikaisesta lajikkeesta on ZORA – kyseessä on aikaisin valkokaalilajike penkkiviljelyyn. Se kestää hyvin ennenaikaista kukintaan lähtemistä. Se muodostaa hyvin tiiviin, vaaleanvihreän kaalinpään.

Esimerkki varastointiin sopivasta lajikkeesta on POLAR – tämä lajike on yksi satoisimmista ja säilyy pitkään. Tällä lajikkeella on osoittautunut hyväksi suorakylvö penkkiin huhtikuussa. Taimettuneet kasvit harvennetaan 60 cm:n etäisyydelle toisistaan.

Esimerkki teollisuuskaalilajikkeesta on POUROVO ČERVENÉ – kaalinpäät painavat 3–5 kg. Kylvä huhtikuussa ja korjaa syksyllä. Hyvin varastoituna se säilyy 3–4 kuukautta.

Savoijinkaali

(lat. Brassica oleracea, var. sabauda) – on vihannes joka on vähemmän yleinen kuin valkokaali. Sitä kasvatetaan samaan tapaan kuin valkokaalia. Sen vaatimukset maan laadun suhteen ovat kuitenkin vaatimattomammat. Se sietää paremmin ankarampia ilmasto-oloja ja kestää hyvin hallaa. Lumipeitteen alla se selviää myös kovemmista pakkasista. Aikaiseen viljelyyn valitse RAKETA-lajike – se sopii kasvatettavaksi lämmitetyissä kasvihuoneissa. Se muodostaa pienempiä kaalinpäitä, joten se istutetaan 25 × 25 cm:n välein.

Myöhäisistä lajikkeista kokeile esimerkiksi VERTUS – jonka maku on erinomainen. Se kylvetään 60 × 60 cm:n välein. Sen kasvuaika on 50–190 päivää.

Lehtikaali

eli kähäräkaali (lat. Brassica oleracea, var. acephala) – esiintyy monissa muodoissa ja lajikkeissa, jotka eroavat toisistaan värin, muodon, koon ja lehtien kähäryyden suhteen. Se on käytännössä erinomainen, mutta aliarvostettu vihannes. Sen ravintoainepitoisuus ylittää kauas savoijinkaalin. Koska se kestää pakkasta, lehtikaalia voi korjata tuoreena ympäri vuoden. Kähärät lehdet ovat ensimmäisten pakkasten jälkeen yleensä maukkaampia.

Lehtikaali on vaatimaton kasvatettava. Sitä voi kasvattaa myös puolivarjossa. Se kylvetään toukokuussa harvaan kylvöpenkkiin. Sieltä se pikoidaan heinäkuussa tavalliseen penkkiin 60 cm:n välein.

Ruusukaali

(lat. Brassica oleracea, var. gemmifera) – on kaalikasvien nuorin edustaja. Se kestää hyvin kovempia pakkasia ja soveltuu erittäin hyvin talvikäyttöön. Se vaatii maalta paljon ravinteita. Se menestyy hyvin kosteammilla ja korkeammilla paikoilla. Sen kasvuaika on 160–180 päivää. Ruusukaali kylvetään huhtikuun puolivälissä kylvöpenkkiin. Viimeistään kesäkuun puolivälissä se siirretään penkkiin 60 × 70 cm:n välein. Taimet istutetaan syvälle. Kasvun aikana niiden juurelle kasataan vielä multaa. Ruusukaalin nuppujen kehittymisen edistämiseksi kasvien latvat leikataan elokuun lopussa. Lehtiä ei kuitenkaan katkota. Ruusukaali kestää pakkasta jopa -15 °C:een asti.

Mikä on sinun suosikkisi? Jaa ystävillesi Facebookissa!

Kirjoittaja: Hana Michalíková

Voisit olla kiinnostunut myös: Kaali – yllättävän kestävä vihannes