Benedikti - tunnetteko?

Siunalehti - tunnetko?

Siunalehti - eli pyhä siunalehti (lat. Cnicus benedictus) - on yksivuotinen, vankka, ohdakemainen kasvi asterikasvien heimosta (lat. Asteraceae). Kansankielellä sitä kutsutaan myös nimillä pyhäohdake, katkera ohdake tai jänispoimu. Kasvi on peräisin Etelä-Euroopasta ja kasvaa luonnonvaraisena myös Syyriassa, Persiassa ja Transkaukasiassa. Erityisesti Unkarissa ja Thüringenissä siunalehteä viljellään runsaasti lääkinnällisiin tarkoituksiin. Meillä siunalehteä viljellään enemmän lääkinnällisenä kasvina kuin keittiömausteena. Luonnossa tätä lääkekasvia tavataan harvoin.

Siunalehti on kasvi, joka kasvaa jopa 50-60 cm korkeaksi. Kasvi on rauhaskarvainen. Varsi on punertava, leveästi haaroittuva, tahmea pinnaltaan kuten lehdetkin. Lehdet ovat pitkät, piikikäät, vuorottain keihäsmäiset tai munanmuotoiset leveällä siivekkeellä varustetulla lehtirungolla. Kukat sijaitsevat munanmuotoisten oksien päissä. Niillä on miellyttävän keltainen väri, reunoilla ruskeapunaiset piikit. Sivukukat eivät sisällä luottia eivätkä emilehteä. Sisäkukat ovat suurempia ja niissä on viisiliuskainen kruunu. Kukkii kesä- ja heinäkuussa. Siunalehden hedelmät ovat karvaisia akeenejä, joilla on makea maku.

Viljelemme siunalehteä

Siunalehti voi parhaiten, jos sille tarjoamme aurinkoisen kasvupaikan, joka on suojassa tuulelta. Se menestyy syvässä, ravinteikkaissa maassa, joka on kosteampi ja kalkkipitoinen. Lantaa voit lisätä tulevaan penkkiin jo syksyllä. Jos lisäät lannoitteena kalkkia myöhemminkin kasvin kasvaessa, lehtien sato lisääntyy.

Siunalehden siemenet - kylvetään jo huhtikuussa, 35 cm etäisyydellä toisistaan oleviin riveihin. Voit hyödyntää penkkiä juurikasvien jälkeen. Yleensä ne itävät noin 10 päivän kuluttua. Kylvä siemenet rohkeasti tiheästi, kun ne kasvavat, ne on harvennettava. Jos annamme penkkin kasvaa umpeen, kasvit on niitettävä sirpillä 10 cm korkeudelta maasta. Jos olemme harventaneet ja leikkaus on helpompaa, leikkaamme kasvit veitsellä. Kuivaukseen nuoret lehdet ovat arvokkaampia kuin koko lehtivihanta. Kitkemme penkistä rikkaruohot, kun taimet ovat nuoria. Suuremmat kasvit kasvavat niin tiheästi, että läpi niiden ei mikään rikkaruoho enää pääse.

Lehtivihanta, jossa on lehtiä, korjataan juuri ennen kukintaa kesäkuun alussa. Siunalehteä voimme korjata 3 kertaa, ensin lehtivihannan ja lehdet, toiseksi kukat ja lopuksi siemenet. Siunalehti kuivataan varjossa tai uunissa 40°C lämpötilassa. Siemenet korjataan juuri ennen täydellistä kypsymistä. Koko kukkapäät nyitään ja annetaan kypsyä auringossa.

Lääkekasvi

Siunattu ohdake (Cnicus benedictus) viljellään pääasiassa hajuttoman, voimakkaasti tai kitkerästi maistuvan aineen, centauriinin, vuoksi. Myös uutteiden saamiseksi eteeriset öljyt, parkki-aineet, lima ja pihka. Kansanlääketieteessä sitä käytetään keitteinä vatsavaivoihin sekä rinta- ja maksasairauksiin. Makeita öljyisiä siemeniä käytetään kylkikipuihin kuten esimerkiksi kuivattuja luumuja. Siunatun ohdakkeen kuivatut versot tuoreena haisevat epämiellyttävästi ja maistuvat kitkerästi. Älkää antako tämän lannistaa teitä. Siunatun ohdakkeen käytöllä on voimakkaita antiviraalisia vaikutuksia. Se auttaa elimistön puhdistuksessa, sillä on antibakteerisia vaikutuksia, lisäksi toipumisessa ruuansulatuskanavan leikkausten jälkeen sekä sappirakon vaivoissa. Lääkekasvin antiviraalista vaikutusta hyödynnetään vyöruusun hoidossa. Ulkoisesti sitä voidaan käyttää huonosti paraneviin haavoihin, ihon tulehduksiin, säärihaavaumiin, psoriasiin ja ekseemaan. Sisäisesti käytettävä infuusio valmistetaan yhdestä teelusikallisesta kuivattua lääkeainetta ja 1/4 litrasta vettä. Näin valmistettua lääketeekupillista käytetään 2 kertaa päivässä. Älkää käyttäkö siunattua ohdaketta munuaisvaivoissa äläkä käyttäkö sitä liian pitkään. Tämän lääkeaineen yliannostus voi aiheuttaa oksentelua ja munuaisten ärsytystä. Siunatulla ohdakkeella on käyttöä myös eläinlääketieteessä. Kitkerä Siunatun ohdakkeen juuri lisätään joihinkin likäöreihin tai viineihin.

Kirjoittaja: Hana Michalíková, www.rostliny-semena.cz