Kasvata kurkkuja - siemenestä suolakurkkuihin

Kurkku (lat. Cucumis sativus) on kurpitsakasvien heimoon (lat. Cucurbitaceae) kuuluva kasvi. Kurkkujen perustyypit ovat säilöntäkurkut ja salaattikurkut. Säilöntäkurkut korjataan pienempinä, koska juuri silloin ne ovat maukkaimmillaan ja sopivimpia jalostettaviksi (säilöntään). Salaattikurkuista voit valmistaa erinomaisen kurkkusalaatin. Voit korjata ne hieman myöhemmin, koska ne on jalostettu niin, että ne eivät menetä herkullista makuaan edes isompana. Omat kurkut - säilöntäkurkut, salaattikurkut ja kasvihuonekurkut - eivät yleensä ole vertailukelpoisia kaupasta ostettujen kanssa. Mikään ei korvaa juuri puutarhasta poimittua tuoretta kurkkua. Kasvata sitä sinäkin, lajikkeiden valikoima on valtava.

Tästä artikkelista opit kuinka valita oikea säilöntäkurkun lajike ilmasto-olosuhteisiisi, selvität, kannattaako valita karkearakeinen vai hienorakeinen kurkku. Voit rauhoittua, koska säilöntäkurkut liemessä eivät koskaan ole katkeria. Valitse tarjonnastamme parhaat lajikkeet. Artikkeliin lukemisen jälkeen tiedät, kuinka selvitä kukkien pölyttäjien puutteesta. Mukana on myös tietoa kurkkujen viljelystä ja kylvöstä. Lopuksi annamme muutaman vinkin, kuinka taistella kurkkuhärmää vastaan. Ja tiedätkö ns. vertiko-järjestelmän?

Oikean säilöntäkurkkulajikkeen valitseminen on joskus alkemiaa...

Säilöntäkurkkuja on jalostettu monia lajikkeita, mutta kaikki eivät sovi viljelyyn viileämmissä ilmasto-olosuhteissa. Viljelijät maamme lämpimämmillä alueilla voivat viljellä laajempaa lajikevalikoima, koska heillä kasvavat ongelmitta myös lämmönvaativammat lajikkeet. Sen sijaan viileämpien ja korkeammalla sijaitsevien alueiden viljelijöiden on oltava varovaisempia siementen valinnassa ja valittava kestävämpiä lajikkeita. Nykyään markkinoille toimitetaan pääasiassa F1-merkinnällä varustettuja siemeniä, mikä tarkoittaa, että kyseessä ovat emo- ja isälinjan kurkkuristeymiä. Näiden hybridien sadot ovat paljon korkeampia ja tasaisempia verrattuna alkuperäisiin ei-hybridilajikkeisiin.

Karkearastaiset vs. hienorastaiset kurkut

Säilöntäkurkut voivat olla joko karkearastaisia tai hienorastaisia. Karkearastaisia saatetaan joskus halveksia sen vuoksi, että ne pistävät sadettaessa, joten monet viljelijät suosivat mieluummin hienorastaisia kurkkuja. Kurkkujen rastaisuuden pelkääminen voi joskus olla haitallista, koska nämä lajikkeet ovat yleensä kestävämpiä ja sopivat siksi huonompiin ilmasto-olosuhteisiin. Mitä hyötyä siitä on, että kurkku ei pistä sadettaessa, jos kasvissa ei ole lainkaan hedelmiä. Karkearastaiset lajikkeet toipuvat paremmin satokauden jyrkistä lämpötilan laskuista ja alkavat pian taas tuottaa satoa. Hienorastaisilla lajikkeilla on suuria vaikeuksia toipumisessa, joskus ne eivät toivu lainkaan.

Valitse hienorastaiset lajikkeet viljelyyn lämpimimmillä alueilla, karkearastaiset kasvavat sinulle melkein missä tahansa.

Menestyksen perusta viljelyssä ovat kukkien pölyttäjät tai partenokarpiset säilöntäkurkkujen lajikkeet.

Katkeria säilöntäkurkkuja ei tarvitse pelätä

Säilöntäkurkkujen kohdalla pelko katkeruudesta ei ole aiheellista, tämä ongelma koskee paljon enemmän salaattikurkkuja. Säilöntäkurkut on jalostettu siten, että niiden hedelmät eivät ole melkein koskaan katkeria. Minimaalinen prosenttiosuus katkerista kurkuista voi johtua hyvin kuivasta ja kuumasta säästä satokauden aikana. Säilöntäkurkkujen katkeruus on ongelma vain, jos haluat syödä ne tuoreina, koska säilönnässä katkeruus häviää kokonaan. Ne, joita katkeruus kuitenkin haittaisi, voivat valita jonkin erikoisjalostuksella tuotetuista lajikkeista, jotka on merkitty "geneettisesti ei-katkeriksi", ja jotka todella eivät koskaan ole katkeria. Valitettavasti ne ovat useimmiten hienorastaisia lajikkeita, joten suuri osa viljelijöistä on epäonnessa. Geneettisesti ei-katkerat lajikkeet valikoimassamme ovat esimerkiksi Bohdana F1, Fatima F1, Romana F1.

Säilötyt kurkut eivät koskaan ole katkeria.

Mitkä kurkkujen lajikkeet kannattaa kokeilla?

Tarjottu kurkkuvalikoima on hyvin monipuolinen, joten sinulla on todella paljon valittavaa. Karkearastaisista säilöntäkurkuista ehkä yleisimmin viljelty ja täysin hyväksi havaittu lajike on Regina F1, joka hyvällä viljelyllä antaa korkeat sadot laadukkaita hedelmiä ja on lisäksi erittäin kestävä kurkkuhärmälle. Kuuma uutuus markkinoilla on hybridi Viola F1, joka on vielä parannettu Regina. Geneettisesti ei-katkerat karkearastaiset säilöntäkurkut ovat esimerkiksi Jitka F1 ja Lada F1. Hienorastaisista kurkuista useimmiten viljellään lajiketta Fatima F1, suosittu on myös Bohdana F1 ja Milena F1. Sadolla ja härmänkestävyydellä hienorastaisten kurkkujen yläpuolelle selvästi nousee uutuus nimeltä Karolina F1.

Partenokarpiset kurkkujajikkeet

Kurkuilla, kuten monilla muilla kasveilla, on kaksi kukkatyyppiä - hede- ja emikukkia. Hedön siirtäminen hedekukasta emikukkaan on edellytys hedelmän onnistuneelle kehitykselle. Kasvihuoneissa ja muovikatoksissa tämä voi olla ongelma, koska pölyttäjät kuten mehiläiset ja kimalainen pääsevät sinne vain vaikeasti... Ratkaisu ovat ns. partenokarpiset kurkkujajikkeet, jotka pystyvät muodostamaan hedelmiä ilman pölytystä. Useimmat salaattikurkut ja jotkut suolakurkut ovat partekarpisia hybridejä, koska ne on tarkoitettu kasvatettavaksi kasvihuoneissa ja muovikatoksissa, joissa pölyttäjien pääsy on hyvin rajoitettua.

Kurkkujen varhaiskasvatus on kannattavaa.

Kurkkujen kasvatus

Kurkkujen kasvatus ei ole hieman kokeneelle viljelijälle mikään ongelma. Perustana on valita sopiva lajike ja istuttaa se oikeaan kasvupaikkaan. Suolakurkut tarvitsevat onnistuneeseen kasvuun valoisan paikan suojassa ja riittävän lannoitetun ja lämpimän maaperän. Kasvupaikka kannattaa valmistella ennen kurkkujen istutusta lannoittamalla lantaa tai mahdollisesti kypsää kompostia penkkiin. Näin valmisteltu penkki jätetään ennen taimien istutusta vielä noin 2-3 viikoksi asettumaan ja "kypsymään". Näin valmistetuille penkkeille kannattaa istuttaa nuoria taimia mieluiten vasta hallöiden jälkeen, jotta maanpinnan halat eivät vahingoita niitä. Kylmältä on hyvä suojata vastikään istutetut kasvit peitteellä, joka on valmistettu kuitukankaasta tai muovista.

Kurkkujen kylvö

Kurkkuja voi kylvää suoraan penkkiin tai esiviljellä taimia. Esiviljeltyjen taimien suurin etu on sadonkorjuun aikaistaminen ja siihen liittyvä kurkkuhomeelta välttymine. Siementen kylvö taimien esikasvatusta varten voidaan suorittaa jo huhtikuun puolivälistä lähtien. Siemenet kylvetään ravinteikkaaseen kasvualustaan, joka on sijoitettu noin 6-8 cm halkaisijaltaan olevaan ruukkuun. Kasvit tarvitsevat kasvuun riittävästi valoa ja säännöllistä yölämpötilan alentamista, jotta estetään kasvien "venyminen". Kasvualustan tulisi olla vain lievästi kostea, liiallinen kosteus ei sovi siemenille eikä nuorille kasveille, ne saattavat helposti mädäntyä. Penkkiin siemenet kylvetään vasta toukokuun puolivälistä lähtien, kun maanpinnan hallat eivät enää uhkaa ja saattaisivat tuhota vastikään itäneet kasvit kokonaan.

Kurkkujen varttaminen

Varttaminen suoritetaan joko halkaisuun, yleisemmin kuitenkin käytetään kielivarttamista, joka on luotettavampaa. Varttamisen jälkeen molemmille kasveille jää nimittäin juuret, joten ei ole vaaraa, että vartetut kurkut kuivuisivat toimenpiteen jälkeen.

Istutettaviksi tarkoitetuilla kasveilla tulisi olla puhtaan valkoiset juuret ja ehjä juuripakka, ruskeat juuret kuolevat ja varhaiskasvun hyöty menetetään.

Kurkkuhome - kurkunviljelijöiden suurin vihollinen.

Kuinka taistella hometta vastaan

Yleisin ongelma, jonka kanssa kurkkujen viljelijät kamppailevat, on kurkkuhome. Tämä home hyökkää kasvien lehdille ja kasvit kuolevat sitten hitaasti. Kurkkuhometta vastaan on mahdollista taistella useilla tavoilla. Yksi tapa on käyttää kurkkuhomeeseen tarkoitettuja kemiallisia valmisteita, toinen vaihtoehto ovat yksinkertaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joiden ansiosta korjaat riittävästi suolakurkkuja vielä ennen homeen ilmaantumista. Ensimmäinen ennaltaehkäisevä toimenpide on kurkkujen aikainen kylvö, jotta hedelmät kypsyvät vielä ennen homeiden pääkautta. Ei ole hullumpaa valita lajikkeita, jotka ovat vastustuskykyisempiä kurkkuhometta vastaan, niitä on nykyään markkinoilla saatavilla paljon. Kolmas ennaltaehkäisevä toimenpide on viljellä kurkkuja ns. "vertiko"-järjestelmällä tai erilaisilla ruiskutuksilla.

Vertiko-järjestelmä

Vertiko-järjestelmä on suolakurkkujen viljelymenetelmä, joka on osoittautunut hyväksi erityisesti pientuottajilla. Kurkkukasvi ei tässä viljelymenetelmässä jää maahan makaamaan, vaan ohjataan verkon silmiin. Tämä järjestelmä on tosin hieman työläämpi kuin perinteinen peltokasvatus, mutta ylimääräinen työ maksaa itsensä nopeasti takaisin. Verkossa kasvatettujen kasvien lehdet kuivuvat sateen jälkeen nopeammin, joten homeen hyökkäyksen riski on pienempi. Lisäksi verkossa kasvatettujen kasvien hedelmät ovat puhtaampia ja mukavampia korjata. Vertiko-järjestelmässä on yksinkertaisinta käyttää ns. kukkien verkkoja, joiden silmät ovat 10 x 10 cm.

Kun viljelet kurkkuja ns. "vertiko-järjestelmällä", älä unohda, että kurkut eivät tartu verkkoon itsestään, sinun täytyy auttaa niitä.