Kuinka kasvattaa pippurikasvia

Lyhyesti: Mustapippuri (Piper nigrum) on trooppinen köynnöskasvi, joka tarvitsee 20–30 °C lämpötilan, 60–80 % ilmankosteuden, puolivarjoisen paikan ja tuen, jota pitkin kiivetä. Ensimmäisen sadon saa 3–4 vuoden kuluttua kylvöstä. Kasvi ei ole talvenkestävä, ja talvella lämpötila saa laskea enintään noin 12 °C:een.

Mustapippuri (lat. Piper nigrum) on köynnöskasvi, joka kuuluu pippurikasvien heimoon (lat. Piperaceae). Pippuria kutsutaan joskus sen hedelmän nimellä - musta pippuri. Mustapippuri on kotoisin Malabarin rannikolta Etelä-Intiasta, missä sitä yhä viljelytetään runsaasti. Kotimaastaan sen viljely on levinnyt kaikkiin trooppisiin alueisiin, erityisesti Etelä-Intiaan, Indonesiaan, Malakan niemimaalle, Keski-Amerikkaan ja Filippiineille. Meillä täysikasvuisia kasveja voi tavata erityisesti kasvitieteellisissä puutarhoissa. Pippuria viljeltiin jo antiikin aikana. Eurooppaan pippurin hedelmät toi Aleksanteri Suuri Intian-retkensä jälkeen. Pippuri oli vuosisatojen ajan erittäin harvinainen ja siksi myös erittäin kallis. Kasvi ei ollut tunnettu Euroopassa. Pippurin kuvasi ensimmäisen kerran matkapäiväkirjassaan Marco Polo. Keskiajalla pippurin käyttö oli kielletty luostareissa, koska se vaikuttaa afrodisiaakkina ja keskiajan kirkolla oli huomattavia varauksia näitä vaikutuksia kohtaan.

Pippuri mausteena on kaikille tuttu, mutta mikä on ero eri lajien välillä?

• Musta pippuri saadaan poimimalla vielä kypsymättömät pippurin hedelmät. Sopiva aika on silloin, kun hedelmät alkavat hieman punertua. Korjatut hedelmät kuivatetaan auringossa, kunnes kuori tummuu ja rypistyy. Hedelmää ei tarvitse enää muulla tavoin käsitellä, minkä vuoksi tämä pippurilaji on myös halvin. Keittiössä musta pippuri on yleisimmin käytetty. Sen aromi on miellyttävän maanläheinen, sekoittuen kevyesti makeahkoon tuoksuun ja voimakkaaseen pippuriseen makuun. Mustaa pippuria käytetään jauhettuna, murskattuna tai kokonaisena. Mustan pippurin jyvät ovat erittäin kovia, joten niitä käytetään vain liemien, kastikkeiden ja muiden ruokien maustamiseen.

• Vihreä pippuri saadaan myös mustapippurista siten, että kypsymättömien hedelmien tertut poimitaan silloin, kun ne ovat vielä täysin vihreitä. Värin, aromin ja pehmeän koostumuksen säilyttämiseksi ne säilötään etikkaan tai suolaliemeen. Vihreää pippuria arvostavat erityisesti gourmet-kokit. Monimutkaisemman valmistuksen vuoksi vihreä pippuri on hieman kalliimpaa, mutta sen herkullinen maku on sen ehdottomasti arvoista. Vihreällä pippurilla on hienompi aromi ja raikas maku. Mustaan pippuriin verrattuna se on vähemmän terävä. Sitä käytetään useimmiten kokonaisena tai murskattuna. Vihreän pippurin jyvät ovat pehmeitä ja niitä lisätään hyvin usein pateihin, täytteisiin ja juustoihin.

• Punainen pippuri saadaan lähes samalla tavalla, mutta jyvät (hedelmät) korjataan myöhemmin, kun jyvät värjäytyvät punaisiksi.

• Valkoinen pippuri saadaan täysin kypsistä hedelmistä, jotka liotetaan ja kuoritaan. Kuoritut hedelmät kuivataan auringossa niin kauan, kunnes hedelmien sisus on mahdollisimman valkoinen. Valkoisella pippurilla on hienompi maku kuin muilla pippurilaaduilla, eikä se ole yhtä pistävä. Kuoren poistamisen ansiosta valkoisella pippurilla ei ole makeahkoa aromia. Sen sijaan puhdas pippuriaromi on sitäkin voimakkaampi. Koska valkoinen pippuri on erittäin kovaa, sitä käytetään useimmiten jauhettuna. Se sopii erityisesti kerma- ja voimakkaaseen kastikkeisiin.

Vinkki keittiöön

Jauha pippuri myllyssä mieluiten juuri ennen käyttöä, jolloin se säilyttää aromina. Pitkän säilytyksen myötä pippuri menettää tyypillisen makunsa ja tuoksunsa.

Miltä mustapippurikasvi näyttää?

Pippurikasvi on monivuotinen, puumainen köynnöskasvi, joka kiipeää tukea pitkin ilmajuurien avulla jopa noin 15 metrin korkeuteen. Pippurikasvin lehdet ovat vuorottaiset, varrelliset, 4-14 cm pitkät ja noin 4-5 cm leveät. Lehtilapa on soikea tai keihäsmäinen, ja siinä on selkeät suonet. Lehdet ovat yleensä nahkamaisia, päältä tummanvihreitä ja alapuolelta vaaleamman vihreitä. Sylinterimäiset pienistä, vaatimattomista kukista koostuvat tähkät kasvavat tukilehtien kainaloista. Tähkissä olevat hedelmät ovat yksisiemenisiä ja lähes pyöreitä. Kypsymättömät hedelmät ovat vihreitä, myöhemmin kellertäviä ja kypsänä punaisia. Halkaisijaltaan ne ovat noin 5 mm.

Muita pippurikasvin kasvitieteellisiä lajeja

• Pitkä pippuri (lat. Piper longum) on toinen pippurikasvin kasvitieteellinen laji. Tämä pippurilaji muistuttaa mustaa pippuria, mutta sen hedelmät (marjat) ovat tiiviisti pakattuina sylinterimäisiin, tiheisiin, 5 cm pitkiin tähkiin, joissa ne kasvavat yhteen. Siksi korjataan kokonaisia tähkiä. Pitkää pippuria viljellään pääasiassa Jaavalla. Sitä ei käytetä keittiössämme, koska se on liian terävää ja pippurista.

• Kapealehtinen pippuri (lat. Piper angustifolium) kasvaa Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa metsissä, erityisesti Perussa ja Chilessa. Sen lehdet ovat jäykkiä, lyhytvartiset, pitkänomaiset keihäsmäiset, pohja on epäsymmetrinen ja reunat hammaslaitaiset. Kapealehtisen pippurin hedelmät (marjat) ovat tylpästi nelikulmaiset. Kuivattuina niitä kutsutaan maticoksi.

• Kubebipippuri (lat. Piper cubeba) viljellään Sundansaarilla ja Antilleilla. Lehdet ovat pitempiä ja kapeampia, hedelmät ovat pakattuina tiheisiin sylinterimäisiin tertuissa. Kaupoissa tämän pippurilajin hedelmiä voi löytää nimellä häntäpippuri (piper caudatum) tai kubebamarjat (baccae cubebae).

Pippurikasvin viljely

Pippurikasvi pitää enemmän puolivarjosta, voimakas aurinko haittaa sitä. Pippurikasveille sopivat huonelämpötilat. Kasvit viihtyvät hyvin ilmavissa, humusrikkaissa maalajeissa. Pippurikasvi arvostaa korkeaa ilman- ja maakosteutta. Liiallista kuivuutta, mutta myös pitkäaikaisia sateita ja voimakkaita tuulia pippurikasvi ei kestä. Viljelyssä älä unohda, että kyseessä on köynnöskasvi, joten anna sille tuki, jota pitkin se voi kiipeillä. Pippurikasvi alkaa tuottaa satoa 3-4 vuotta kylvön jälkeen, runsaimman sadon se antaa 6-15 vuoden välillä. Hyvällä hoidolla pippurikasvi voi kasvaa jopa 60 vuotta. Et kuitenkaan saa antaa sen paleltua tänä aikana - musta pippurikasvi ei ole talvenkestävä! Hyvää satoa varten voit lannoittaa pippurikasvia keväästä syksyyn, ihanteellista on lisätä ravinteita noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Talvella vähennä lannoitusta merkittävästi tai jätä se kokonaan pois. Myös kastelu on talvella harvempaa, mutta älä koskaan anna maan kuivua täysin. Voit myös laskea lämpötilaa, vähimmäismäärä on noin 12 °C. Alkukeväästä lisää kastelua jälleen. Kun viljelet pippurikasvia sisällä, niille on hyödyllistä satunnainen sumutus, joka nostaa ilmankosteutta. Nuoret taimet istuta keväällä lehtimullan, kasvihuonemaan ja hiekan seokseen (sopiva suhde on 2:2:1). Kesän aikana voit pitää pippurikasvia ulkona puolivarjoisella paikalla. Pippurikasvi lisätään pistokkain, joissa on yksi tai kaksi silmua, jos sinulla ei ole juuri nyt käsillä täysikasvuista kasvia, viljele pippurikasvi siemenistä. Se ei ole vaikeaa. Istuta pippurikasvin siemenet pesemättömään jokihiekkaan tai samaan maaseokseen kuin uudelleenistutuksessa. Aseta kylvöastia valoisalle paikalle, mieluiten ilman suoraa auringonvaloa. Itämiseen sopii tasainen, korkea kosteus ja korkeampi lämpötila, jotka saavutat esimerkiksi käyttämällä minikasvihuonetta. Siementen itämisen jälkeen pidä kasvualusta jatkuvasti kosteana, jotta taimet eivät kuivu.

Pippurin vaikutukset

Pipurilla on ihmiskehoon piristävä vaikutus, minkä vuoksi sitä pidetään luonnollisena afrodisiakkina. Se stimuloi verenkiertoa ja nostaa verenpainetta, mikä lisää myös elinten ravinteiden ja hapen saantia. Pippurin nauttimisen jälkeen voimme tuntea energian virtausta ja aistien terävöitymistä. Lisääntynyt elinten verenkierto samalla lisää niiden herkkyyttä ärsykkeille, joten myös nautinto joidenkin niistä stimuloinnissa vahvistuu. Siksi pippuri on yksi rakkausjuomiin lisättävistä mausteista. Lisäämällä pippuria ruokaan korostat sen makua, mutta myös autat vatsaa sen sulatuksessa. Pipurissa olevat eteeriset öljyt edistävät syljen ja ruoansulatusnesteiden tuotantoa, nopeuttavat ja helpottavat näin ruoan sulatusta. Pipurilla on myös lievästi desinfioiva vaikutus ja se ehkäisee ilmavaivoja. Pippurin nauttimisella voi olla myös parantavia vaikutuksia, erityisesti vilustumisessa. Verenkierron stimuloinnin ja elinten verenkierron ansiosta keho alkaa lämmetä enemmän, mikä voi parantaa ysköksen irtoamista tai käynnistää hikoiluprosessin. Pipurilla maustettu ruoka tai juoma on erinomainen myös pitkän talvisen kävelyn jälkeen, vilustumisessa, matalassa verenpaineessa sekä kylmissä käsissä ja jaloissa.

Pippuria käytettäessä noudata kohtuullisuuden periaatetta, onhan kyseessä voimakkaasti aromaattinen, terävä mauste. Kohtuullisesti sitä tulisi nauttia erityisesti raskaana olevien naisten, korkeasta verenpaineesta kärsivien henkilöiden sekä mahahaavoja ja happamuutta sairastavien henkilöiden.