Jäkälät kaunistavat myös puutarhaasi

Ruiskukit (lat. Centaurea) kuuluvat asterikasviheimoon (lat. Asteraceae). Nimellä ruiskukka jokaiselle tulee varmasti mieleen siniset kukat, jotka reunustavat viljalaitoja yhdessä villiunikkojen kanssa. Puutarhassa voit kuitenkin kasvattaa klassisten sinisten ruiskukkien (lat. Centaurea cyanus) lisäksi myös violetteja, vaaleanpunaisia tai valkoisia kukkivia yksilöitä.

Ruiskukkien lajit

Kukaltaan erittäin mielenkiintoinen on keisarinruiskukka (lat. Centaurea imperialis). Sen kukat ovat tukevat, täyteläiset ja voivat olla väriltään valkoisia, keltaisia tai violetteja. Keisarinruiskukka voi kasvaa jopa 80 cm korkeaksi. Varret kasvavat nopeasti, ovat pystysuoria ja voimakkaasti haarautuneita. Lehdet ovat kapeita ja keihäänmuotoisia, väriltään harmaanvihreitä. Näiden ruiskukkien monivärinen ryhmä erottuu jokaisella kukkapenkkillä. Keisarinruiskukka sopii leikkaamiseen, ja se kestää maljassa jopa 10 päivää. Koska kyseessä on yksivuotinen kasvi, se täytyy kylvää vuosittain, mieluiten suoraan kukkapenkille. Esikasvatetuilla kasveilla on taipumus nuokkua.

Hieman erilainen ruiskukka on isolaparuiskukka (lat. Centaurea macrocephala), joka kukkii suurilla keltaisilla kukilla ja on klassisten ruiskukkien vastakohtana monivuotinen kasvi. Sitä voivat menestyksellisesti kasvattaa jopa täysin aloittelijat, sillä se on täysin vaatimaton. Se viihtyy täydessä auringonvalossa kuivemmissa, läpäisevissä savihiekkamaissa. Ihanteellisissa olosuhteissa se voi kasvaa noin 120 cm korkeaksi. Isolaparuiskukka kukkii jo ensimmäisenä kasvatusvuotena. On myös olemassa Sininen ruiskukka, Niittyruiskukka, Peltoruiskukka ja Puutarharuiskukka.

Toinen monivuotinen ruiskukka on vuoriruiskukka (lat. Centaurea montana), joka kasvaa luonnonvaraisena vuoriston esimaastossa ja vuoristoalueilla niityillä ja metsien reunoilla. Sitä kasvatetaan kuitenkin toisinaan myös puutarhan koristeena. Vuoriruiskukka kasvaa 30-60 cm korkeaksi. Lehdet ovat pitkänomaiset, alapuolelta hämähäkinseittimäisesti karvaisia. Kukkien reunasäteet ovat sinisiä, sisäosat violetteja. Vuoriruiskukka kukkii toukokuusta syyskuuhun. Jos leikkaat kasvin heti kukinnan jälkeen, se kukkii pian uudelleen. Vuoriruiskukka ja sen kaksi alalajia ovat lain suojaamia, joten älä turmele niitä luonnossa ja kasvata niitä ehdottomasti ostetuista siemenistä.

Ruiskaunon viljely

Ruiskaunokit ovat viljelyssä erittäin vaatimattomia, joten myös täysin aloittelija voi istuttaa niitä puutarhaansa. Jotkut ruiskaunokit ovat monivuotisia, toiset ovat yksivuotisia, mutta niiden viljely on periaatteessa samanlaista. Monivuotiset lajit kestävät monia vuosia, yksivuotiset on kylvettävä uudelleen joka vuosi. Ruiskaunokit vaativat aurinkoisen kasvupaikan, mutta kestävät myös lievää varjostusta. Maaperän tulisi olla ravinnepitoista, hyvin läpäisevää ja sisältää riittävästi kalsiumia. Kuumana kesäpäivänä ruiskaunokit ottavat mielellään vastaan muutaman pisaran vettä. Säännöllistä lannoitusta ei tarvita, mutta jos kasteliveteen lisätään silloin tällöin hieman lannoitetta, se ei vahingoita kasveja. Ruiskaunokit koristavat usein maljakoita, ja jotkut lajit sopivat myös kuivattaviksi. Ruiskaunokki kuivataan pimeässä, hyvin tuuletetussa tilassa. Ruiskaunokkien kukat, joita ei ole poimittu maljakkoon tai kuivattavaksi, poistetaan mahdollisimman pian kukinnon jälkeen, jotta ne eivät turhaan rasita kasvia.

Ruiskaunokit kylvetään suoraan riveihin, jotka ovat noin 25–30 cm:n etäisyydellä toisistaan. Kylvö suoritetaan maalis-huhtikuussa, kun lämpötila on noin 10 °C. Isotähkäruiskaunokki voidaan esikasvataa. Siementen kylvö suoritetaan silloin maalis-huhtikuussa kylvöastioihin, ja varsinainen istutus penkkiin on mahdollista noin touko-heinäkuussa. Ihanteellinen istutusväli isotähkäruiskaunokkille on noin 50 x 50 cm.

Peltoruiskaunokin käyttö

Kuivatuista peltoruiskaunokin kukista keitetään uutteita, joista valmistetaan kääreitä väsyneille silmille. Niitä voidaan käyttää myös silmien sidekalvontulehduksissa. Ruiskaunokkiuutteella on desinfioiva vaikutus ja se vaikuttaa voimakkaasti diureettisesti.

Mielenkiintoinen tieto: Peltoruiskaunokin kukista saatava sininen väriaine oli aikoinaan musteen perusainesosa.