Älä mene metsään, kasvata sienet kotona

Lyhyesti: Puuta lahottavia sieniä, kuten osterivinokasta ja shiitakea, voi kasvattaa kotona olkipaaleissa tai lehtipuutukeissa. Olki steriloidaan kuumalla vedellä ja rokotetaan, minkä jälkeen rihmasto kasvaa läpi 3–4 viikossa 20–25 °C:ssa. Tukissa läpikasvu kestää 2–4 kuukautta. Useimmat lajit viihtyvät 15–25 °C:ssa varjoisassa ja kosteassa paikassa.

Vaikka monet sienestäjät keräävät sieniä nautinnon vuoksi ja suurin ilo heille on metsästä sammaltyynystä löydetty herkkutatti, on myös monia niitä, jotka arvostavat oman tuotannon sieniä. Metsän sijaan he yksinkertaisesti menevät kellariin tai puutarhaan. Kotona viljellään yleisimmin herkkusieniä tai joitakin ns. puuta hajottavia sieniä. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi peltosieni (lat. Agrocybe aegerita), shiitake (lat. Lentinus edodes). Suosittu on myös muurahaissieni eli Juudaksen korva (lat. Auricularia auricula). Puuta hajottaviin sieniin kuuluu myös nameko-hilkkasieni (lat. Pholiota nameko) ja keltanaavalakki (lat. Kuehneromyces mutabilis). Tunnetuin ja yleisimmin viljelty puuta hajottava sieni on osterivinokas (lat. Pleurotus).

• Peltosieni (lat. Agrocybe aegerita) on kotoisin Välimereltä. Sen itiöemät kasvavat halkaisijaltaan noin 5–15 cm, itiöemät kasvavat ryhminä. Itiöemä (lakki) on ruskeaa väriä, jalka on valkoinen. Peltosientä voidaan viljellä puutukeilla tai oksilla. Myös lehtipuiden sahanpuru tai olkipaalit sopivat hyvin. Peltosienen rihmasto voi tuottaa satoa jopa 5 vuotta.

• Shiitake (lat. Lentinus edodes) viljellään yleisimmin puualustalla. Se tuottaa satoa kolmessa aallossa, neljäs on yleensä jo hyvin heikko. Shiitake-sieni on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, ja sen suosion on tuonut runsas käyttö japanilaisessa ja kiinalaisessa keittiössä. Shiitake-sienen itiöemä on vaaleanruskeaa väriä, lakki kasvaa halkaisijaltaan 1–10 cm.

• Juudaksen korva – muurahaissieni (lat. Auricularia auricula) on ulkonäöltään hyvin mielenkiintoinen sieni. Sillä on kupomainen, maljamainen tai viuhkamainen muoto. Itiöemä tuntuu kosketettaessa ikään kuin kumimaiselta tai hyytelömäiseltä, kosteana ne ovat tahmeita. Itiöemän väri on punertavanruskea, alapinta on vaaleampi. Kuten nimi jo kertoo, tämä sieni viihtyy parhaiten mustaseljan puulla (voi olla elävää tai kuollutta).

• Nameko-vinokkaat (lat. Pholiota nameko) ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta ja niitä viljellään laajasti Kiinassa, Vietnamissa ja Japanissa. Tämän sienen itiöemät ovat ruskeita, ja nuorten lakien pinta on usein peitetty limakerroksen. Vaikka se vaikuttaa oudolta, juuri tämä lima antaa nameko-vinokkailla rikastettuille ruoille niiden ominaisen maun ja keltaisen värin. Nameko-vinokkaita viljellään yleisimmin puualustalla.

• Osterivinokkaat (lat. Pleurotus) on olemassa useita lajeja. Tunnetuimpia ovat tavallinen osterivinokas (lat. Pleurotus ostreatus), tammenvino­kas (lat. Pleurotus dryinus), vaaleanpunainen osterivinokas (lat. Pleurotus djamour) ja kuningasosterivinokas (lat. Pleurotus eryngii). Osterivinokkaiden itiöemät ovat kulhon muotoisia, ja erityisesti tavallinen osterivinokas muistuttaa osterinkuorta. Osterivinokkaat kasvavat ryppäinä. Niitä voidaan viljellä sekä puu- että olkialustalla.

Puuta hajoavien sienten viljely oljessa

Puuta hajoavien sienten viljely oljessa ei ole mitenkään monimutkaista. Perustana on laadukas, mieluiten lyhyesti pilkottu ruis-, ohra- tai vehnäolki, jota on säilytetty kuivassa tilassa. Olki ei saa olla homeista, mädäntynyttä tai juuri korjattua, jotta vältytään jonkin homeen aiheuttamalta kontaminaatiolta ja siitä seuraavalta viljelyyritysten epäonnistumiselta. Myös laadukas olki kannattaa steriloida ennen rokotusta. Tämä tehdään kuumalla vedellä, johon olki upotetaan. Käytännössä sterilointi tapahtuu useimmiten siten, että olki ladotaan suureen, tukevaan pussiin ja kaadetaan päälle kiehuvaa vettä. Vettä tulee olla niin paljon, että myös ylin olkikerros peittyy. Olki jätetään noin tunnin ajaksi vesihauteeseen ja sen jälkeen pussin alareunasta leikataan kulmat pois, jotta vesi voi valua pois. Oljen täydelliseksi steriloinniksi kuumalla vedellä kaataminen toistetaan vielä kerran. Steriloinnin jälkeen olkipaketti jätetään jäähtymään noin 30 °C lämpötilaan. Tässä vaiheessa olki on valmis rokotettavaksi jollain puuta hajoavista sienistä. Rokotusalusta tai erikoistikut työnnetään olkipussiin siten, että pussissa on vuorotellen olkikerros ja ohut kerros erikoisalustaa. Tikut sijoitetaan pussin reunoille ja myös oljen sisälle. Sen jälkeen pussi sidotaan kiinni ja sijoitetaan paikkaan, jonka lämpötila on 20 – 25 °C. Tässä lämpötilassa alusta kasvaa läpi noin 3 – 4 viikossa (riippuu aina kyseisestä sienilajista). Kun pussin sisältö on hyvin läpikasvaneena (kokonaan valkoinen), pussin reunaan leikataan useita aukkoja. Olkipussi siirretään sen jälkeen viileämpään valoisaan paikkaan. Valmistetuista aukoista alkaa pian kasvaa itiöemiä, tarkka aika riippuu aina lämpötilasta ja viljeltävästä sienilajista. Sienten kasvunopeutta voidaan siis hieman säädellä – viileämmässä paikassa itiöemät kasvavat hitaammin. Sieniä voidaan viljellä oljessa siihen asti, kunnes olki pehmenee ja alkaa hajota, sen jälkeen on perustettava uusi sienikulttuuri.

Sienten viljely puussa

Puuta hajoavien sienten viljelyyn soveltuu lehtipuiden puu, havupuuhalot ovat epäsopivia. Useimmiten käytetään tuoreesti sahattuja (enintään 1-2 kuukautta sitten) halkopaloja poppelista, lepästä, pajusta, erittäin pitkään kestävät tammen ja pyökin halot. Lehtipuista eivät ole osoittautuneet sopiviksi ehkä vain omenapuun ja pähkinäpuun puu. Sopivien halkojen tulee olla halkaisijaltaan vähintään 15 cm ja pituudeltaan 30 – 40 cm.

Puuta hajoavien sienten viljely puussa etenee neljässä vaiheessa:

• sopivan puun (tukin) valmistelu
• rokottaminen siemenillä
• runkojen läpikasvu rihmastolla
• itiöemien muodostuminen.

Ensimmäinen vaihe, josta puuta lahottavien sienten viljelyn onnistuminen suurelta osin riippuu, on sopivan puun valinta ja valmistelu. Valitse tukki, joka vastaa edellä mainittuja kriteerejä. Älä poista kuorta tukeista. Puuta lahottavia sieniä voidaan viljellä leikkauspinnoilla tai yksittäisissä rei'issä (lovissa). Lovet leikataan tukkeihin parhaiten moottorisahalla. Lovet tehdään 1/3 pituudelle, vuorotellen molemmilta puolilta. Reiät porataan rungon ympäri, sopiva halkaisija on 12 – 15 mm. Tämän jälkeen seuraa toinen, yhtä tärkeä vaihe – rokottaminen. Rokottaminen loviin suoritetaan siten, että pussin pohjalle asetetaan puhdas (mieluiten lämmöllä steriloitu) laudanpala. Sen päälle kaadetaan sienisiemenet, joiden päälle asetetaan valmisteltu tukki leikkauspinnalla. Siemenet kaadetaan myös ylemmälle leikkauspinnalle ja kaikki peitetään jälleen laudanpalalla. Laudanpalat kannattaa naulata naulalla tukkiin, jotta ne tarttuvat paremmin. Reikiin siemenet tungetaan mahdollisimman paljon ja sitten peitetään oksastusvahalla tai parafiinilla. Rokotuksen jälkeen pussi tukin kanssa sidotaan, jotta siemenet eivät kuivu. Kolmannessa viljelyvaiheessa rokotetut rungot varastoidaan paikkaan, jossa lämpötila on noin 20 °C. Kesällä on mahdollista sijoittaa tukit varjoiseen paikkaan ulkona. Useammat rungot valmistellaan samalla tavalla, niitä voidaan antaa kasvaa yhdessä esim. kaivettuun kuoppaan tai folion sisään käärittynä. Puu kasvaa läpi noin 2 – 4 kuukautta, kovat puulajit vielä kauemmin. Viimeinen askel menestykseen on runkojen ottaminen pois pusseista ja impulssin antaminen itiöemien muodostumiseen. Itiöemien muodostuminen käynnistyy kaivamalla tukki maahan suhteessa 2/3 maassa ja 1/3 pinnan yläpuolella. Tukit kaivetaan varjoiseen paikkaan, jossa pohjaveden pinta ei ole korkealla. Vedessä rihmasto nimittäin kuolee nopeasti ja koko sato menetetään. Jos koko prosessi onnistui, alkavat itiöemet muodostua pian. Valmistellut rungot tuottavat yleensä keväällä ja syksyllä. Pehmeästä puusta itiöemiä kasvaa noin 3 kautta, kovasta puusta itiöemiä voi kasvaa jopa 5 - 6 vuotta.

Puuta lahottavia sieniä voidaan myös viljellä valmistetuista erikoissubstraateista. Näiden substraattien etuna on valmistelun yksinkertaisuus, haittana taas sienten suhteellisen lyhyt tuottoaika.