Kaunis mäkikuisma luonnollisena masennuslääkkeenä

Lyhyesti: Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on monivuotinen lääkekasvi, jota on perinteisesti käytetty alakuloisuuteen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Se sisältää muun muassa hyperisiiniä, parkkiaineita (10–12 %) ja eteeristä öljyä (0,2 %). Teetä valmistetaan kahvilusikallisesta ja 250 ml:sta kiehuvaa vettä. Kasvi herkistää auringonvalolle, joten pitkää oleskelua auringossa kannattaa välttää.

Mäkikuisma (lat. Hypericum perforatum) on erittäin tunnettu lääkekasvi, jolla on laaja käyttöalue. Mäkikuisma tunnettiin jo muinaisaikoina; sekä kreikkalaiset että roomalaiset uskoivat, että juuri mäkikuisma karkottaa pahat henget, minkä vuoksi kasvikimppu ripustettiin kotialttarien yläpuolelle. Mäkikuismalla karkotettiin myös myrskyjä ja tulta. Jo Paracelsus kutsui sitä maailman parhaaksi kasvilääkkeeksi.

Säilyneet kirjoitukset mainitsevat mäkikuisman Dioscoridesn teoksessa, jossa se esiintyy palovammojen ja iskiaksen hoitoon käytettävänä kasvilääkkeenä. Tunnetun legendan mukaan sen nimi on johdettu marttyyri Johannes Kastajan nimestä. Hänen teloituksensa aikana Kastajan veri valui keltaisille mäkikuisman kukille, minkä vuoksi nykyään kun leikkaamme kasvin, siitä vuotaa punaista nestettä. Kansanomaisina niminä tunnetaan myös Johanneksenveri tai pyhän Johanneksen yrtti. Maininta mäkikuismasta löytyy jo vanhimmasta säilyneestä luostarifarmasian lääkekirjasta; Lorschin lääkekirjasta, joka toteaa, että "mäkikuismaa suositellaan alakuloisuutta vastaan." Keskiajan ja uuden ajan vaihteessa se oli tärkein paholaisen karkottamiseen käytetty kasvi, minkä vuoksi sitä kutsuttiin nimellä fuga daemonum, eli paholaisten tai demonien pako.

Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sitä annetaan akuutin hepatiitin, sokkosuolitulehduksen ja jopa käärmeen puremien hoidossa.

Mäkikuisma kasvaa kuivilla mailla teiden reunoilla, laitumilla, niityillä, pensaikoissa ja ruohoisilla paikoilla. Sitä viljellään tarkoituksellisesti eri mantereilla, Euroopassa Unkarissa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja muilla alueilla.

Yleisimpiä kansanomaisia nimiä ovat kellokukka, velho, lempeä, pyhän Johanneksen yrtti, rengas, Jumalan äidin juuri ja Neitsyt Marian kukka. Latinankielinen nimi tarkoittaa rei'itystä. Ehkä siksi tunnemme sen nimellä mäkikuisma. Englannissa yleinen nimi on St. John's Wort.

Mäkikuisman viljely

Mäkikuisma (lat. Hypericum perforatum) on monivuotinen yrtti, joka kuuluu mäkikuismakasvien heimoon (lat. Hypericaceae). Se kasvaa 50-60 cm korkeaksi. Se viihtyy hyvin aurinkoisessa tai varjoisassa paikassa, läpäisevässä maassa. Sillä on pitkä pysty varsi, joka haarautuu ylöspäin. Varsi on leikattaessa pyöreä, hieman litistynyt ja siinä on 2 siipeä. Sen lehdet ovat istuvia, 1-3 cm pitkiä. Lehtiä katsottaessa vasten valoa ne näyttävät pilkullisista, mikä johtuu lehtien mesofyllissä sijaitsevista eteeriöljyrauhasista. Mäkikuisman kukat muodostavat huippukukintoisen kukinnon, joka voidaan nähdä touko-elokuussa. Kukat ovat kirkkaan keltaisia.

Kansanperinteen mukaan mäkikuisma kerätään Juhannus-yönä. Kuunvalon uskotaan moninkertaistavan kasvin parantavat ominaiuudet ja antavan voiman lumota rakkautta.

Mäkikuisma on luonnollinen masennuslääke

Mäkikuisma on hermoja rauhoittava, diureettinen, sappirakko ja lievästi antiseptinen. Se vaikuttaa tehokkaasti myös viruksia, bakteereja ja sieniä vastaan. Sitä käytetään maksa- ja sappirakkosairauksissa, suonitulehduksessa, virtsatietulehdusten hoidossa, erilaisissa gynekologisissa tulehduksissa, Bechterewin taudin hoidon tukena ja multippeliskleroosissa. Se vaikuttaa erittäin myönteisesti aineenvaihduntaan ja edistää hermotoimintaa. Se vaikuttaa myönteisesti myös ihmisen psyykeen ja tukee ahdistus- ja unettomuustiloissa. Kausiluonteisesti voimme käyttää mäkikuismaa talvimasennukseen, keväväsymykseen, sielun kipuihin ja vaihdevuosien aikana. Mäkikuismaa käytetään myös haavojen, palovammojen, mustelmien, ihohaavaumien ja sieni-infektioiden hoitoon. Siitä valmistetaan useimmiten suuvettä. Se kuuluu fotodynaamisiin kasveihin, jotka aiheuttavat valoallergioita, mikä tarkoittaa sairaalloista yliherkkyyttä auringonvalolle. Mäkikuisman käytön aikana ei ole suositeltavaa altistua pitkäaikaisesti auringonsäteilylle. Kansanlääkinnässä se on tärkein yrtti reuman hoitoon.

Mäkikuisma sisältää parkkiaineita (10-12%), eteeristä öljyä (0,2%), flavoniglykosideja, diantroneja, hyperisiiniä, C-vitamiinia, provitamiini A:ta. Tutkimusten mukaan hyperisiini, aine jota mäkikuisma sisältää, tukee solujen hengitystä ja aineenvaihduntaa elimistössä.

Hyödyllinen mäkikuismatee

Valmistamme sen siten, että 1 kahvilusikallinen seosta kaadetaan 250ml kiehuvaa vettä, annetaan hautua 10 minuuttia. Sen jälkeen seos siivilöidään ja juodaan. Mäkikuismatee on erittäin maukasta. Tee keitetään aina tuoreena eikä sen maustaminen ole suositeltavaa. Sen säännöllistä käyttöä suositellaan 3 viikon ajan annoksina 3x päivässä, jotta haluttu vaikutus saavutetaan. Mäkikuismateen juomisen aikana pitkäaikainen oleskelu auringossa ei ole suositeltavaa. Mäkikuisma vaikuttaa lisäksi monien lääkkeiden tehoon: se heikentää hormonaalisen ehkäisyn luotettavuutta, eikä sitä saa yhdistää masennuslääkkeisiin. Jos käytät lääkkeitä, keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen käyttöä.

Ruoansulatusjärjestelmän toiminnan tukemiseksi on hyvä valmistaa yrttiseos, joka koostuu yhtä suurista osista mäkikuismaa, kamomillaa, sitruunamelissaa ja puna-ailakkia. Tehokkaan juoman valmistukseen käytämme 1 ruokalusikallisen seosta, johon kaadetaan 300ml kiehuvaa vettä ja annetaan hautua 20 minuuttia. Sen jälkeen valmistettu juoma siivilöidään ja juodaan maustamattomana 3-4x päivässä.

Vinkki lopuksi

Mäkikuisma tai kansankielellä juhannusruusu kukkii kauniilla keltaisilla kukilla, joten sitä on vaikea olla huomaamatta. Se on vaatimaton monivuotinen yrtti. Keräämme siitä 15-30 cm:n latvuksia, jotka kuivataan kerroksina tai nippuina. Mäkikuisman lääkinnällisiä vaikutuksia hyödynnetään ruoansulatuskanavan, virtsa- ja sukupuolielinten sairauksissa sekä ihosairauksissa. Se auttaa merkittävästi masennuksessa, ahdistustiloissa ja parantaa unta.