Pavut puutarhassa

Lyhyesti: Kylvä pavut suoraan kasvimaalle touko–kesäkuussa vasta, kun hallavaaraa ei enää ole, kevyeen tai keskiraskaaseen maahan, jonka pH on 6–7. Parhaiten ne kasvavat noin 22 °C:n lämpötilassa aamupäivän auringossa tai puolivarjossa. Pensaslajikkeet kylvetään 30–50 cm:n välein, köynnöslajikkeet 80 x 70 cm:n välein, 3–6 siementä kuoppaan.

Tarhapapu (Phaseolus vulgaris) on yksivuotinen, pensasmaisesti tai köynnöksenä kasvava kasvi. Se kuuluu hernekasvien heimoon. Alkuperäinen kotimaa on Keski- ja Etelä-Amerikka. Löytöretkiltään sen toivat Eurooppaan 1400-luvulla espanjalaiset.

Köynnöslajikkeiden varsi ei haaraudu, ja sen kasvu on rajoittumaton. Pensasmaiset papulajikkeet haarautuvat ja voivat kasvaa jopa 1 metrin korkuisiksi. Lehdet ovat kolmilehtisiä, ja ne koostuvat yksittäisistä sydämenmuotoisista lehdistä. Kukat ovat viisilukuisia, tarkka väri, koko ja muoto riippuvat lajikkeesta. Hedelmänä ovat palot, joissa on siemenet, joita kutsutaan pavuiksi.

Mitä siemeniä valitessa kannattaa huomioida

Jo siemeniä valitessa on tiedettävä, mihin käyttöön ne tulevat. Kyllä, tarhapapuja voi kasvattaa monista eri syistä. Monissa puutarhoissa ne toimivat myös koriste- ja varjostuskasvina. Jos kasvatat papuja sadonkorjuuta varten, mieti, käytätkö kuivia hedelmiä vai pikemminkin nuoria palkoja.

Pavut , joita kasvatetaan kuivia jyviä varten, korjataan vasta, kun palot ovat täysin kuivia, kun taas nuoret palot poimitaan jo ns. maitokypsyysvaiheessa. Näiden "vihannespapulajikkeiden" palot ovat ohuempia, hienompia ja herkempiä. Niissä ei ole paksua sisäkalvoa eikä paksuja reunasäikeitä. Keittiössä niitä käytetään tuoreena, pakastettuna tai marinadissa. "Palkokasvilajikkeilla" on suuremmat ja leveämmät palot. Puutarhan koristeeksi kasvatettavilla pavuilla tärkeitä tekijöitä ovat varsien pituus ja kukkien voimakas väri. 

Lähes aina kyseessä on jokin köynnöspapulajikkeista, joiden pituus voi olla jopa 5 m. Nämä lajikkeet alkavat tuottaa satoa hieman myöhemmin, mutta nuoria palkoja voi korjata säännöllisesti syksyyn asti. Kasvimaa, jossa on pensaspapuja , ei ole yhtä koristeellinen, mutta sillä on se etu, että sato alkaa nopeammin, palkoja on enemmän ja ne kypsyvät lyhyemmässä ajassa, joten ne ovat vähemmän alttiita erilaisille taudeille ja tuholaisille. 

Papulajikkeet

• Esimerkiksi pensaspapu Maxi (Phaseolus vulgaris L., Maxi). Tällä lajikkeella on suuret pyöreät palot.

• Toinen edustaja on pensaspapu Divara (Phaseolus vulgaris L., Divara). Se on erittäin satoisa lajike, jolla on pitkät, syväpakastukseen sopivat palot. 

• Pensaspapulajike Primavera (Phaseolus vulgaris L., Primavera) on erittäin satoisa lajike, jolla on tummanvihreät palot. 

• Pensaslajike , joka kestää tauteja, on Negra (Phaseolus vulgaris L., Negra) ja sen kukat ovat violetteja. Hedelmät ovat mustia. Kasvi muodostaa pystyn, vahvan pensaan. 

• Kullankeltaiset palot törröttävät runsaasta lehdistöstä pensaslajikkeella Golden Teepee (Phaseolus vulgaris L., Golden Teepee). Ne on helppo korjata, ja lajiketta kutsutaan ns. "onnelliseksi lajikkeeksi". 

• Kullankeltaiset palot on myös lajikkeella Golddukat (Phaseolus vulgaris L., Golddukat). Palot ovat säikeettömiä, joten ne sopivat pakastettaviksi. 

• Samanvärisiä palkoja on myös lajikkeella Neckargold (Phaseolus vulgaris L., Neckargold). Se on kuitenkin jo köynnöslajike. Sillä on pitkät, täyteläiset, lihaisat vihreät palot, joissa ei ole säikeitä, joten se sopii pakastettavaksi. 

• Pitkät, täyteläiset, lihaisat, vihreät palot on lajikkeella Neckarkönigin (Phaseolus vulgaris L., Neckarkönigin). Jalostuksen ansiosta siinä ei ole säikeitä, ja se sopii pakastettavaksi.

• Koristelajikkeiden edustaja on tulipapu (Phaseolus coccineus L., Rotblühende) jolla on vankka kasvutapa ja runsaasti helakanpunaisia kukkia. Se sopii aitojen peittämiseen. 

• Vaihtoehtona, jolla on valkoiset kukat, valkoiset idut ja herkulliset valkoiset hedelmät, on koristepapu (Vicia faba L., Dreifach weiße). Aidalla näiden kahden koristepavun värien yhdistelmä näyttää hyvin kauniilta.

Papujen kasvatus

Tavalliset pavut ovat melko vaatimattomia kasvatettavia. Kasvua edistävät runsaat lämpimät ja aurinkoiset päivät, joiden lämpötila on noin 22 °C. Sopiva maa on kevyt tai keskiraskas maa, jonka pH on neutraali, 6–7. Maa ei saa kuivua itämisaikana eikä palkojen muodostuessa. Ihanteellinen kasvupaikka on aamuaurinkoinen tai puolivarjoinen paikka. Kylvä siemenet suoraan kasvimaalle touko–kesäkuussa, aina vasta silloin, kun hallavaaraa ei enää ole.

Pensaspavut kylvetään 30–50 cm:n etäisyydelle, ja rivien väli on noin 40 cm. Köynnöspavut istutetaan noin 80 x 70 cm:n välein. Yhteen kuoppaan istutetaan 3–6 siementä. Jotta papu pääsee kiipeämään, älä unohda pistää sen viereen riittävän pitkää ja vahvaa seivästä tai muuta tukea. Koristepavut istutetaan samoin kuin köynnöspavut, mutta kylvä ne paikkaan, jonka haluat suojata ohikulkijoiden uteliailta katseilta. Jotta pavut menestyvät hyvin, voit lannoittaa niitä. Sopivia ovat erityisesti vähätyppiset NPK-lannoitteet (NPK-lannoitteet).

Papujen taudit ja tuholaiset

Tavalliset pavut eivät ole erityisen herkkä kasvi, mutta silti voi käydä niin, että erityisesti köynnöslajeja papuja, vaivaa jokin tuholainen tai tauti. Yleisimpiä ovat antraknoosi, kylvökärpänen (Delia platura) ja papukuoriainen (Acanthoscelides obtectus). Haluat varmasti tietää, miten taudit ja tuholaiset ilmenevät ja miten niitä torjutaan tehokkaasti.

• Antraknoosi ilmenee ensimmäisessä vaiheessa ruskeina läikkinä nuorissa paloissa ja toisessa vaiheessa kellanruskeina tai punaruskeina läikkinä siemenissä. Tätä sienitautia torjutaan siivoamalla huolellisesti korjattujen kasvien jäämät ja hävittämällä korjaamattomat kasvit ajoissa ennen talven tuloa.

• Kylvökärpänen on ensimmäisessä vaiheessa toukka, joka syö sirkkalehtiä vielä maassa ja vahingoittaa näin kasvin kasvupistettä, ja toisessa vaiheessa toukasta kuoriutuu 2–4 viikon kuluttua hyönteinen. Tämän tuholaisen voi ehkäistä kylvämällä käsitellyt siemenet vasta lämpimällä säällä ja vaihtamalla kasvupaikkaa (älä kylvä papuja samaan paikkaan kuin edellisenä kautena). Kuoriutuneita hyönteisiä vastaan käytä kemiallista ruiskutetta, esim. Karate Zeon , joka on tarkoitettu imeviä ja pureskelevia hyönteisiä vastaan.

• Papukuoriainen on kovakuoriainen, joka munii palon pinnalle, ja sen toukat syövät tiensä siemeniin, joissa ne koteloituvat, ja kuoriuduttuaan syö varastoituja siemeniä. Hyökkäyksen ehkäisy on jälleen vuosittainen kasvupaikan vaihto, korjattujen kasvien jäämien siivoaminen ja korjattujen papujen säilytys pakastimessa, jossa papukuoriainen kuolee varmasti –18 °C:n lämpötilassa. Jos papujen kasveilta löydät kirvoja tai punkkeja, käsittele ne imeviä ja pureskelevia hyönteisiä vastaan tarkoitetulla kemiallisella valmisteella

Papujen valmistus keittiössä

Liota papujen kuivat jyvät yön yli vedessä ennen ruoanlaittoa ja keitä ne seuraavana päivänä pehmeiksi. Jos haluat, että vihreät papupalot pysyvät hieman rapeina, kuumenna ne ennen ruoanlaittoa kuumalla suolavedellä ja huuhtele kylmällä vedellä. Keittiössä pavut ovat monipuolinen raaka-aine. 

Pavut ovat arvokas laadukkaan kasviproteiinin lähde, ja ne sopivat moniin ruokiin. Pavuissa on runsaasti aminohappoja, fytosteroleja, flavonoideja ja glykosideja.

Älä pelkää papuja, ne piristävät sekä ruokalistaa että puutarhaasi!

Saatat olla kiinnostunut myös: Kasvien asettelu 1/2 – kukkasidonnan taiteen perusteet