Ryppyherne varhainen

Pisum sativum

Hernettä on viljelty jo nuoremmalla kivikaudella, nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa. Se sisältää paljon vitamiineja ja tehokkaita aineita, jotka auttavat parantamaan koko kehon vastustuskykyä. Se on myös proteiinien ja C- ja B-vitamiinien, kalsiumin, kaliumin, fosforin, magnesiumin jne. lähde. Kuuluu yksivuotisiin kasveihin. Tämä palkovihannes kuuluu hernekasvien heimoon. Kukat ovat valkoisia ja hedelmä on palko. Siemenet voivat olla vaaleasta tummanvihreään.

Herne voidaan jakaa kolmeen viljelyryhmään. Ydinherneeseen, jonka siemenet sopivat pakastamiseen ja tuoreeseen käyttöön keittiössä. Sokeriherne, jossa koko palko siemenineen käytetään ravinnoksi. Pyöreäsiemeninen herne, jossa on korkea tärkkelyspitoisuus. Sopii lämpökäsittelyyn esim. keittoihin. Viljelyajan mukaan erotamme hyvin varhaiset lajikkeet, varhaiset, keskivarhaiset, keskimyöhäiset ja myöhäiset lajikkeet.

Kuinka viljellä hernettä

• Vaatii valoisan kasvupaikan, mutta ei suoraa helteessä. Herne kuuluu viileää rakastaviin kasveihin. Se voi parhaiten lämpötiloissa 13 – 18 °C. Tämä ei tarkoita, että se kestäisi pakkasta. Kastelemme runsaasti erityisesti kukinnan ja palkojen muodostumisen aikana. Maaperän ei pitäisi koskaan kuivua täysin. Kuivuus ei sovi herneelle. Herne kuuluu köynnöskasveihin, joten niille on varmistettava tuki. Jos viljellään hernettä riveissä - venytämme niiden väliin narun. Herne tyyttyy mihin tahansa tukeen - aita, pergola, puulankku. Istutuksen ympäristöä kuohkeutetaan säännöllisesti ja poistetaan rikkakasvit.

• Kylvö suoritetaan aikaisin keväällä, mieluiten maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun. Ydinherneä kylvetään huhtikuusta kesäkuuhun. Kylvetään valmistellulle maalle riveihin 15 - 30 cm etäisyydellä, siemenittäin 4 - 6 cm toisistaan. Siemenet kylvetään 5 - 7 cm syvyyteen.

• Maaperän tulee olla läpäisevää, hyvin muokattua ja sisältää riittävä annos ravinteita. Sen ei pitäisi kuivua nopeasti, mutta toisaalta se ei saa myöskään pysyä pitkään liian kosteana.

• Ennen istutusta lannoitamme maaperän kypsällä kompostilla tai mädäntyneellä lannalla.

  Annetaan tarpeen mukaan fosfori- ja kaliumlannoitteita. Annos 20 kg N, 50 kg P, K 120 kg hehtaarille. Jos maaperä on ennen kylvöä asianmukaisesti lannoitettu, ei ole tarpeen lisälannoittaa kasvukauden aikana.

• Hernekärsäkäs - sen toukat poraavat siemeniin reikiä. Jokaisessa siemenessä elää vain yksi toukka. Toukat vahingoittavat siemeniä, vähentävät herneen satoa, laatua ja itävyyttä. Aikuiset kovakuoriaiset syövät siitepölyä, terälehtilehtiä tai herneen heteitä. Kemiallinen suojaus on ruiskutus kukinnan aikana, kun kaksi ensimmäistä kukkaa varressa lakastuvat ja ensimmäinen palko alkaa muodostua. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä on sopiva aikainen herneen kylvö.

  Juovikkaat - vahingoittavat lehtiä. Lehtilavan reunat ovat säännöllisesti syötyjä. Tämän kovakuoriaisen toukat myös vahingoittavat kasveja, ne elävät juurten nystyissä ja tuhoavat niitä. Sopiva suojaus on ruiskutus Karate- tai Sumithion-valmisteilla ja arseenipohjaisilla valmisteilla.

  Rautalankamadot - napsajakuoriaisten toukat. Kasvit lakastuvat riveissä tai pesäkkeissä. Kylvetty siemen ei itä ollenkaan. Juuret ovat vaurioituneet, käytäviä on havaittavissa. Toukat ovat lieriömäisiä ja kovia, kiiltäviä, kellertävänruskeita ja noin kolme senttimetriä pitkiä. Kemiallinen suojaus ei ole kovin sopivaa. Jos rautalankamadot esiintyvät, kynnetään maata säännöllisesti ja syvemmältä eikä jätetä sitä rauhaan edes sadonkorjuun jälkeen. Auttaa myös typpipitoisen kalkin lannoitus.

  Herneen muita vihollisia ovat linnut, erityisesti närhet ja kyyhkyset. Tässä tapauksessa käytetään pelotteita, ansoja tai verkkoja.

• Sadonkorjuu tapahtuu noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin kylvettyjen lajikkeiden varhaisuuden mukaan.

  Varhaiset lajikkeet korjataan jo 12. viikolla istutuksen jälkeen.

  Sokeriherneet korjataan heti kun palkojen herneet ovat makeita ja suuria. On hyvä yksinkertaisesti kokeilla yhtä palkoa, ovatko ne riittävän kypsiä.