Chilipippurit (Chilli)

Lyhyesti: Chilipippurit (suku Capsicum, koisokasvien heimo) ovat kasvitieteellisesti hedelmiä, mutta keittiössä niitä käytetään vihanneksena tai mausteena. Tulisuuden niille antaa kapsaisiini, ja se mitataan Scovillen yksiköissä (SHU). Punaiset hedelmät sisältävät noin 144 mg C-vitamiinia 100 g:ssa, keltaiset ja vihreät selvästi vähemmän.

VINKKI: Kokeile Pěstíkin opasta!

Pěstík auttaa sinua viljelyssä kylvöstä sadonkorjuuseen. Vähitellen sähköpostiisi. Aina kun tarvitset, hän kertoo itse, mitä ja miten tehdä.

1) Liity oppaaseen

2) Pěstík lähettää sinulle ohjeita siitä, mitä tehdä, kun kasvisi kasvaa!

Chili jota kutsutaan myös cayennepippuriksi, on laji pienempiä paprikoita suvusta Capsicum ja heimosta Solanaceae. Vaikka chili on kasvitieteellisesti hedelmä, paprikoita pidetään vihanneksena tai mausteena. Chilipippurit on alun perin viljelty Amerikassa ja niiden lajikkeet ovat levinneet ympäri maailmaa. Amerikassa ne tunnettiin jo 7 500 vuotta eaa., kasvin vanhimmat arkeologiset jäänteet on löydetty nykyisen Ecuadorin alueelta.

Ensimmäisenä tunnettuna eurooppalaisena ne kohtasi Kristoffer Kolumbus Karibialla. Paprikat levisivät sen jälkeen nopeasti Filippiineille, edelleen Intiaan, Kiinaan, Koreaan ja Japaniin, missä niistä tuli pian keittiön perusta. Vaikka yleisesti käytettyjä lajeja on vain muutamia, on monia kultivaareja ja erityisesti jalostettuja lajikkeita.

• Capsicum annuum– tähän kuuluvat esimerkiksi jalapeño ja chiltepin

• Capsicum frutescens – johon kuuluvat tabasco ja thaipaprikat

• Capsicum chinense sisältää tulisimmat paprikat, kuten Naga, habanero, Scotch bonnet 

• Capsicum pubescens ennen kaikkea Rocoto-paprikat Etelä-Amerikasta

• Baccatum-paprikat muita lajeja Etelä-Amerikasta

Tulisin paprika on nimeltään Bhut Jolokia, se on kotoisin Intiasta ja tottumattomalle ihmiselle se voi olla vaarallinen. Aine, joka antaa chilipippureille niiden erinomaisen tulisuuden, on nimeltään kapsaisiini, sitä esiintyy myös pippurisuihkeessa (1 000 000 SHU). Tulisuus ilmoitetaan Scovillen tulisuusyksiköissä (SHU). Syötäessä kapsaisiini sitoutuu suun ja nielun reseptoreihin, jotka alkavat aistia lämpöä liiallisesti. Reseptorit lähettävät heti aivoille viestin siitä, että syödään jotain liian kuumaa. Aivot reagoivat polttavaan tunteeseen nostamalla sykettä ja lisäämällä hikoilua. Eläimillä, erityisten reseptorityyppien vuoksi, ei ole kapsaisiinille samanlaista herkkyyttä kuin ihmisillä, etenkään chilin luontaisen esiintymisalueen läheisyydessä.

Punaiset paprikat sisältävät myös runsaasti C-vitamiinia ja karoteenia (A-provitamiinia). Keltaiset ja vihreät (jotka ovat lähes raakoja hedelmiä) sisältävät molempia aineita selvästi vähemmän. Lisäksi paprikat ovat hyvä useimpien B-vitamiinien lähde, erityisesti B ₆-vitamiinin. Ne sisältävät myös runsaasti magnesiumia, kaliumia ja rautaa.


Keskimääräinen ravintoarvo 100 g:ssa ja suositeltu päiväannos – Energiaa 40 kcal 170 kJ.

Chilin liiallista käyttöä tulee välttää.
Chiliä lisätään ruokiin makua ja tulisuutta antamaan.
 Chiliä lisätään runsaasti meksikolaiseen ja joihinkin eteläamerikkalaisiin keittiöihin. Lisäksi Etiopian, Intian, Indonesian, Korean, Laosin, Malesian, Pakistanin, Lounais-Kiinan, Sri Lankan ja Thaimaan alueilla. 

Erityisesti intialaisessa keittiössä chilillä on monipuolinen käyttö. Yksinkertaisista, kuten Bhaji-välipaloista, joissa chilit kastetaan taikinaan ja paistetaan yhdessä currya. Kuivattuna, paahdettuna, suolattuna lisukkeena riisille, tuorejuustolle ja muuhun. Lehdillä on lievästi karvas maku, ja ne lisätään Japanissa tai Thaimaassa keittoihin, etenkin kanakeittoihin.

Joitakin chilejä viljellään koristetarkoituksiin. Eniten niitä löytyy Thaimaasta, missä ruoanlaittoon sopimattomista paprikoista tehdään upeita koristeita.

Voisit olla kiinnostunut: Joku pitää kuumasta... vai tulisesta?