Vihannesten kastelu

Lyhyesti: Kastele vihannekset parhaiten seisseellä sadevedellä, ja anna vesijohtoveden lämmetä etukäteen tynnyrissä, jotta kloori haihtuu. Eniten vettä tarvitsevat kaalit, tomaatit, kurkut, retiisit ja selleri, vähiten valkosipuli ja palkokasvit. Kastellessasi kannulla laske kaksi kymmenen litran kannullista neliömetriä kohti, jotta vesi pääsee juuriin asti.

Vihannesten kastelu

Vesi – on kasvien ja ympäristön perusosa. Se antaa kasveille ravintoa hapen ja vedyn muodossa. Tärkein vedenlähde on sade. Sade tulee maahan sateen, lumen, huurteen ja kasteen muodossa. Runsain kastelun lähde on sade, erityisesti kevät- ja syksykuukausina. 

Kun kastelua on liikaa , kasvit imevät vettä ja niihin syntyy ylipainetta, joka aiheuttaa kasvikudosten repeämisen tai halkeilun. Tämä tapahtuu erityisesti retiiseillä, kyssäkaaleilla, tomaateilla ja porkkanoilla. Kun vettä on liian vähän , solukudos veltostuu ja kasvit lakastuvat. Kuivuudesta kärsivät kasvit menettävät laatunsa – ne katkeroituvat (salaatti), kovettuvat (kyssäkaali). Pidempään jatkuvassa kuivuudessa kasvit kuivuvat ja kuolevat.

Kastelun puutteelle herkkiä kasveja ovat:

• matalajuuriset vihannekset (retiisit, pinaatti, salaatti, kurkut)

Sitä vastoin kasveja, jotka kestävät paremmin kuivaa ilmastoa, ovat:

• syväjuuriset vihannekset (maissi, persilja, mustajuuri, porkkana ja palkokasvit)

Ilmasto-olosuhteet Tšekissä eivät riitä useimmille viljellyille vihanneksille. Sade on vain vähäinen osa kasvien tarvitsemasta kastelusta. Kasvien kastelu on jokaisen puutarhurin suunniteltava säästeliäästi. Voidaan tietysti kastella paikallisista lähteistä peräisin olevalla vedellä. Jos puutarhan lähellä on puro. Tärkeää on myös kerätä sadevesi tynnyriin. Ihanteellista on ukkosmyrskyjen sadevesi. Se on pehmeää, runsashappista ja sisältää ilman typpeä. Sadeveteen liukenevat helposti maaperässä olevat kivennäisravinteet.

Kasveille sopii seissyt sadevesi ja se on myös taloudellisempi tapa kastella. Tynnyri / tynnyri sadeveden keräämiseen TÄSTÄ. Jos vettä on vähemmän (mökeillä jne.), on suosittava ja kasteltava säännöllisesti ne kasvit, jotka tarvitsevat säännöllistä kastelua.

Jos kasvatat lämpöä vaativia kasveja, suosittelemme maalaamaan tynnyrin mustaksi, jotta siihen kerätty sadevesi lämpenee hyvin. Vihannesten kasvatukseen tarkoitetuilla mailla pitäisi olla 55–75 %:n vesikapasiteetti.

Jos puutarhassa tulee suurempi kuivuus ja olemme pakotettuja kastelemaan vesijohtovedellä, on parempi laskea vesi etukäteen tynnyriin ja antaa sen lämmetä. Syynä on se, että vedestä haihtuu kloori ja vesi saa happea. Suoraan vesijohdosta tuleva vesi on kylmää ja kovaa. Se ei sovi suoraan kasteluun.

Kasveja ei kastella saastuneella vedellä. Jos kastelet purovedellä, varmista, ettei siihen johdeta haitallisia aineita.

Eniten kastelua vaativat kaalit. Kyssäkaalit, varhaiskaali, kiinankaali ja kukkakaali kastellaan säännöllisesti. Hedelmävihanneksista anna huomiota ennen kaikkea tomaateille ja kurkuille. Juurivihanneksista eniten kastelua kuluttavat retiisit ja selleri. Lehtivihannekset tulevat toimeen tavallisella sateella, lisää vettä vain salaatille, joka voi katkeroitua kastelun puutteesta. Pinaatti ja sikuri ovat kestävämpiä. Ne kestävät ilman säännöllistä kastelua.

Sipulikasveille kastelu tekee hyvää kasvukauden ensimmäisellä puoliskolla. Kun sipulikasvit alkavat kypsyä, niille sopii pikemminkin kuivempi ympäristö.

Valkosipuli on kastelun suhteen vähiten vaativa. Purjo vaatii säännöllistä kastelua koko kasvun ja kypsymisen ajan.

Palkokasveja kastellaan vain pidemmän kuivuuden aikana.

Kastelu – tavat

Kastelu jaetaan useisiin tyyppeihin kastelutavan mukaan

• pintakastelu – tulvittamalla tai valuttamalla – tätä kastelutyyppiä käytetään kaaleilla, tomaateilla, varhaisperunoilla ja paprikoilla. Etenkin kasveilla, joita kasvatetaan väljemmällä istutusvälillä. Tässä kastelumenetelmässä riittää kaivaa kasvien ympärille vaot.

Jos tämä kastelu- ja kasvatustapa sopii sinulle, voidaan vaon harjanteilla kasvattaa myös juurivihanneksia. Kasvatuksella vaon harjalla on etunsa. Tämän kasvatuksen ansiosta ilma pääsee kasvien juurille. Tämän kasvatuksen – eli kastelun – haittana on, että jos vaot ovat liian pitkiä, vesi ei välttämättä pääse penkin päähän asti.

• käsin kastelu – kannuilla – on osoittautunut hyväksi pienissä puutarhoissa. Se on hyvin työläs kastelutapa. Kannulla kastelu on kuitenkin tehokkainta kasvilavoissa, muovitunneleissa, kasvihuoneissa ja muissa katetuissa kasvatustiloissa. Kannulla kasteltaessa ammattimaisesti – jotta vesi pääsisi juuriin asti – meidän tulisi antaa 1 m²:lle 2 × 10 l vettä, eli kaksi kymmenen litran kannullista vettä.
• kastelu letkulla – on suosittu ja tavallinen kastelutapa. Säästää aikaa ja ”pitkiksi venyneet” kädet kannun kanssa. Tällainen kastelu sopii myös puutarhan suuremmille alueille. Jos vettä on riittävästi, voimme kuivalla säällä kastella myös varhaisperunoita niiden muodostaessa mukuloita. Ne tulevat siten suuremmiksi ja satoisammiksi. Puutarhaletkuihin käytetään erilaisia suuttimia sen mukaan, mitä juuri kastelemme.
• maanalainen kastelu – vaatii suurempia kustannuksia. Tämän järjestelmän etuna on ennen kaikkea monipuolinen käyttö. Putkista tai letkuista on suunniteltava ja rakennettava kekseliäs sadetusjärjestelmä. On hyvä, jos tämän järjestelmän vesivarasto sijaitsee korkeammalla. Katolla oleva sadevesisäiliö tms. Letkuihin tai putkiin on porattava reiät, joiden halkaisija on 2–5 mm, 10 cm:n välein. Maahan asetetut putket peitetään ensin hiekkakerroksella, jotta reiät eivät tukkeudu. Tässä kastelussa penkin pinta pysyy kuivana ja kuohkeana. Vesi ei haihdu ja pysyy kasvien juurilla.

Kiinnostiko tämä artikkeli? Jaa se ystävillesi Facebookissa!

Kirjoittaja: Hana Michalíková

Saattaa kiinnostaa: Vihannesten varastointi