Vihannesten ravinteet ja lannoitus

Vihannesten ravinteet ja lannoitus

Kaikki kasvit tarvitsevat menestyäkseen ravinteita. Myös vihannekset tarvitsevat kehittyäkseen välttämättömät elinolosuhteet – valoa, lämpöä, ilmaa, ravinteita ja kastelua. Meidän ilmasto-oloissamme vihanneksilla on riittävästi valoa ja lämpimiä päiviä kehittymiseen. Niille on annettava ravinteita ja kastelua, erityisesti vaativammille lajeille.

Vihannesten onnistuneeseen viljelyyn johtavat seuraavat askeleet:

• oikea maanmuokkaus
• säännöllinen lannoitus
• viljelykierto samalla paikalla
• riittävä kastelu

Jos noudatamme näitä edellytyksiä, saamme aina hyvän sadon. Väsynyt ja ravinteeton maa, jossa on jäänteitä aina samoista kasveista, ei riitä kasvien oikeaan kehitykseen. Hyvää ravinnevarastoa maassa tarvitsevat käytännössä kaikki vihannesten lajit. Ravinteet ovat kivennäisaineita, jotka ovat liuenneina maassa. Joko vesiliuoksena tai maan kiinteissä hiukkasissa.

Normaaliin kehitykseen kasvit tarvitsevat kymmenen perusalkuainetta. Ne ovat happi, vety, hiili, typpi, fosfori, kalium, kalsium, magnesium, rikki ja rauta. Pieniä määriä ne tarvitsevat hivenaineita, jotka ovat: sinkki, boori, kupari, koboltti, molybdeeni, jodi, mangaani, natrium, pii ja muut.

Kasvit ottavat kaikki ravinteet juurillaan maasta. Maassa edellä mainitut alkuaineet ovat liuenneina yhdisteinä. Esimerkiksi typpeä ne ottavat typpihapon tai ammoniakin muodossa.

Hiili, happi ja vety – muodostavat jokaisen orgaanisen aineen perusosan, joka syntyy niistä yhteyttämisessä. Riittämättömän tuuletuksen ja kosteuden vallitessa kasvit kuolevat. Syynä on, että niiltä puuttuu hapensaanti. Maata muokkaamalla rikastamme sitä hapella, joka vaikuttaa myönteisesti juuriin ja maan bakteereihin.

Typpi – on yksi kasvien ravitsemuksen tärkeimmistä alkuaineista. Kasvit ottavat typpeä eniten kaikista alkuaineista. Vihanneksista typpeä tarvitsevat erityisesti lehtivihannekset. Typenpuute aiheuttaa lehtivihreän vähenemistä lehdissä, jotka keltaistuvat ja vaalenevat.

Fosfori – sitä on eniten hedelmissä ja siemenissä. Fosfori on tärkeä kukkien kehitykselle ja hyvälle pölytykselle. Fosforin puute johtaa vähäisempään maku- ja tuoksuaineiden määrään. Kasvit kukkivat vähän ja myöhään. Juurivihanneksilla (porkkana) on haalea, epäselvä väri. Fosforin liika aiheuttaa hedelmien nopean kypsymisen ja kasvin ennenaikaisen vanhenemisen. Fosforin liikaa voi korjata lisäämällä maahan typpi- ja kaliumlannoitteita.

Kalium – välttämätön alkuaine selluloosan, rasvojen, sokereiden ja tärkkelyksenmuodostuksessa. Kaliumia tarvitsevat erityisesti palkokasvit. Kaliumin puute aiheuttaa kasvien yleisen huonon kunnon. Lehdet vaalenevat ja keltaistuvat reunoilta. Voi ilmetä punaruskeita läikkiä. Kasvit muodostavat vähemmän hedelmiä. Hedelmät voivat olla pienempiä, hentoisempia, vääntyneitä ja huonosti säilyviä. Kasvien juuristo ei kehity, joten ne kestävät huonosti kuivaa ja pakkasta.

Kalsium – maan kemiallisen tasapainon säätelijä. Neutraloi kasvien orgaanisia happoja. Erityisesti oksaalihappoa. Kalsiumin puute aiheuttaa lehtien keltaistumista ja vaalenemista. Kalsiumin puutteesta kärsivät erityisesti liian märissä ja happamissa maissa kasvavat kasvit. Kalsiumin liika ei ole yleinen ilmiö. Jos maata kalkitaan liikaa, rajoitamme kasvien raudan, magnesiumin ja fosforin saantia.

Magnesium – sitä on eniten kasvien siemenissä ja kukissa. Se on huomattava osa lehtivihanneksia.

Magnesiumin, kalsiumin ja kaliumin pitäisi olla maassa sopusuhtaisessa suhteessa. Magnesiumin puutteessa lehdet vaalenevat ja keltaistuvat samoin kuin kalsiumin ja raudan puutteessa.

Rikki on osa valkuaisaineita ja monia kasviöljyjä. Eniten rikkiä vaativat sipulikasvit, kaalikasvit ja palkokasvit.

Rauta – on tärkeä lehtivihreän muodostuksessa (samoin kuin mangaani, kupari ja sinkki). Yhdessä ne vaikuttavat kasvien muissa kehitysprosesseissa. Vihannesten viljelyssä riittää täysin se rautamäärä, joka maassa yleensä on.

Hivenaineet – maassa tavallisesti oleva varasto riittää kasveille myös. Kasvit tarvitsevat niitä vain häviävän pieniä määriä. On hyvä lisätä ja täydentää kaikkia hivenaineita maahan vähitellen!

Boori – on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Edistää kukkien ja hedelmien muodostusta. Puute ilmenee etenkin punajuurella, jolloin se aiheuttaa sydänmätää. Myös kerasalaatilla, jolloin boorin puute on lehtien mustumisen syy. Booria vaativia kasveja ovat erityisesti tomaatit, varhaisperunat, kukkakaali ym.

Alumiini, pii, natrium ja kloori – vaikuttavat myönteisesti kasvien kasvuun. Alumiini yhdessä kalsiumin kanssa edistää soluseinien kasvua. Useimmissa maissa on kloorin liikaa (se johtuu kaliumsuolojen liiallisesta lannoituksesta). Eniten klooria kasvuunsa tarvitsevat selleri ja punajuuri.

Kupari – sillä on maan ravitsemuksessa samanlainen käyttö kuin raudalla. Kuparin puutteessa kasvien lehdet keltaistuvat ja varisevat.

Molybdeeni – edistää maan bakteerien toimintaa. Kasvit tarvitsevat sitä vain häviävän pieniä määriä. Kukkakaalilla molybdeenin puute aiheuttaa ruusukkeiden sokeutumista.

Jodi – on merkityksellinen pikemminkin ihmisten ravitsemuksessa kuin viljelykasveille. Jodia lisätään joihinkin teollisiin lannoitteisiin.

Kiinnostiko tämä artikkeli? Jaa se ystävillesi Facebookissa!

Kirjoittaja: Hana Michalíková

Saattaisit olla kiinnostunut: Vihannesten merkitys ihmisen elämässä