Maaperän reaktio – pH

Lyhyesti: Maaperän reaktio (pH) on hapan alle 5,6, neutraali 6,6–7,1 ja emäksinen yli 7,2. Liian happaman maan voi korjata kalkituksella – happamuudesta riippuen levitä 1–3 kg jauhettua kalkkikiveä 10 m²:lle, poltettua kalkkia puolet vähemmän. Vihannespenkki kalkitaan joka neljäs vuosi, mieluiten syksyllä tai talvella.

Maaperän reaktio – pH

Jos haluamme turvata kasvien hyvän ravinnonsaannin, on tarpeen seurata maaperän reaktiota. Maaperän reaktiota merkitään symbolilla pH. Maaperän reaktio voi olla:

• hapan (pH alle 5,6)
• neutraali (pH 6,6–7,1)
• emäksinen (pH yli 7,2)

Paras on tasapainoinen maan pH tai tarvittaessa maan pH:n säätäminen viljeltävien kasvien mukaan. Kun maassa on enemmän emäksisiä aineksia (liikaa kalsiumia, magnesiumia), emäksiset ainekset valtaavat alaa ja maan hapan reaktio laskee.

 Happamissa maissa jotkin kasvit saavat ravinteita huonommin. Maan happamuus on yksi tekijöistä, jotka heikentävät satoa ja tuottoa. Emäksinen reaktio maassa aiheuttaa kasveille aineenvaihdunnan häiriöitä – klorroosia.

Liialliselta happamoitumiselta suojaa parhaiten kalkitus. Kalkituksessa neutraloituvat vapaat vetyionit, jotka happamuuden aiheuttavat.

Kalkitus

Kalkitus tarkoittaa kalsiumin ja magnesiumin lisäämistä maahan eri muodoissa. Kalkitsemiseen käytetään opokkaa, liitua, kalkkikiveä ja sammutettua kalkkia.

Kalkituksen jälkeen kalsium siirtyy kasveihin. Kasveissa kalsium neutraloi liiallisia orgaanisia happoja ja lisää assimilaatiota (eliön suorittamaa aineiden ottoa ja muuntamista oman kehonsa rakentamiseksi).

VINKKI: Jos meillä on vihannespalsta, jossa viljelemme vihanneksia säännöllisesti, kalkitus kannattaa tehdä joka neljäs vuosi. Mieluiten syksyllä tai talvella.

Älä lannoita kalkituksen kanssa samaan aikaan karjanlannalla. Siitä syntyy suuria orgaanisen aineen, erityisesti typen, menetyksiä. Maan happamuuden mukaan annetaan 1–3 kg jauhettua kalkkikiveä 10 m²:lle, ja jos käytössä on poltettu kalkki, puolet vähemmän. Jauhettu kalkkikivi sisältää noin 50 % kalsiumoksidia (CaO). Poltettu kalkki 100 % vähemmän.

Suosittelemme kalkitsemaan kaalikasvien ja palkokasvien alle. Happamammassa maassa kalkitaan sipulin, punajuuren, porkkanan ja kurkun alle.

Kalkkilannoitteet

Kalkkilannoitteet – kuten nimikin kertoo, sisältävät pääravinteenaan kalsiumia. Kalkkilannoitteilla parannetaan happamien maiden viljavuutta. Kalkituksella edistetään happamissa maissa mikrobitoimintaa ja sitä kautta ravinteiden vapautumista huonommin liukenevista kivennäisaineista. Kalkkilannoitteet lisäävät samalla fosfori- ja kaliumlannoitteiden tehoa.

Käytä kalkkilannoitteita pienempinä annoksina ja useammin. Liikakalkitus on turhaa, sillä kasvit eivät ehdi käyttää ravinteita.

Jauhettu kalkkikivi – sisältää noin 35 % kalsiumia kalsiumkarbonaatin muodossa. Se on hitaasti vaikuttava lannoite. Tällä lannoitteella kalkitaan keväällä kevyemmät ja multavat maat.

Poltettu kalkki – sisältää noin 65 % kalsiumia kalsiumoksidin muodossa. Se vaikuttaa nopeammin. Sitä käytetään raskaampien ja happamampien maiden kalkitukseen. Kalkitaan syksyllä. Poltettua kalkkia voi lisätä kompostiin. Kompostiin sitä lisätään siksi, että se sitoo nopeasti vettä ja tuhoaa taudinaiheuttajia ja eläinperäisiä tuholaisia. Jauhetun poltetun kalkin voi levittää penkille ja kaivaa maahan.

Muut kalsiumpitoiset lannoitteet syntyvät sivutuotteina (sokeritehtaan kalkkijäte, polttimon kalkkijäte, rappaukset, jätegipsi).

Viljely kiertovuorossa

 ensimmäisessä lohkossa viljelemme:

• kaalikasveja (keräkaalia, kiinankaalia, lehtikaalia, kukkakaalia ja parsakaalia). Ensimmäiseen lohkoon kuuluvat myös kyssäkaali (kaalikasvi). Kyssäkaali sietää huonosti tuoreella karjanlannalla lannoitusta.
• hedelmävihannekset (tomaatit, munakoisot, paprikat, kurkut, melonit ja kurpitsat)
• muut kasvit (varhaisperunat, sokerimaissi, purjo)

Ensimmäisessä lohkossa viljeltäviä vihanneksia voi lannoittaa runsaasti karjanlannalla (6–10 kg/m²). Lannoittaa voi myös kompostilla tai viherlannoituksella. Viherlannoituskasveista sopivimpia ovat apilakasvit. Apilakasvit sietävät kalkitusta hyvin. Ne ovat erityisen sopiva esikasvi kaalikasveille, palkokasveille, varhaisperunalle ja lehtiselleristä. Ensimmäiseen lohkoon voi kylvää myös kerasalaattia ja kevätpinaattia, jotta penkki ei jää ilman kasvustoa.

 toisessa lohkossa viljelemme:

• juurivihanneksia (paitsi mukulaselleriä)
• sipulikasveja (paitsi purjoa)
• lehtivihanneksia

Toisen lohkon vihannekset vaativat maassa runsaasti humusta .

 kolmannessa lohkossa viljelemme:

• palkokasveja – herne, pavut, härkäpapu
• yrttejä– meirami, sitruunamelissa, tilli

Kahden vuoden tauon jälkeen tässä lohkossa, tuoreen karjanlannan lannoituksen ansiosta, voimme kolmantena vuonna istuttaa kolmanteen lohkoon – porkkanaa, valkosipulia, sipulia, salaattia ja pinaattia.

Oman ryhmänsä kylvölle muodostavat: raparperi, parsa, piparjuuri ja lemmikki. Näille kasveille sopii pysyvä, aina sama kasvupaikka, ja ne tarvitsevat säännöllistä lisälannoitusta kaikkina viljelyvuosina.

Piditkö tästä artikkelista? Jaa se ystävillesi Facebookissa!

Kirjoittaja: Hana Michalíková