Viherlannottajat

Viherlannoitus

Viherlannoitus parantaa maaperän laatua ja hedelmällisyyttä. Jos maaperä on peittämätön, sateen ja tuulen vaikutuksesta sen hedelmällinen kerros huuhtoutuu ja kuivuu. Viherlannoitus on tärkeä maaperän suojakeino. Viherlannoitukseen kylvetään yleisimmin yksivuotisia kasveja, joilla on lyhyt kasvukausi. Matalajuuriset kasvit rikastuttavat maaperää humuksella mullattaessa. Syvemmälle juurtuva lajit (härkäpapu, apila) kuohkeuttavat maaperää lapiota pidemmälle. Härkäpapu on kasvi, jonka nystyräbakteerit rikastuttavat maaperää typellä. Kylvä viherlannoitus harkiten, mitä penkissä sen multaamisen jälkeen kylvät. Sinappia ja rapsia älä istuta sinne, missä aiot jatkossa viljellä ristikukkaisia. Jos aiot kasvattaa palkokasveja, älä kylvä niiden edeltäjäksi virnaviiljaa, härkäpapua tai apilaa. Monipuolisin viherlannoitus on pursukiertoherne, sillä ei ole sukulaisia yleisesti viljeltyjen vihanneskasvien joukossa. Pursukiertoherne on lisäksi nopea kasvi, riittää 6 viikkoa kasvuun, sillä on runsas juuristo, joka kuohkeuttaa maata, ja se kestää hyvin myös kuivuutta. Viherlannoitus säätää luonnollisella tavalla maaperän fyysisiä ominaisuuksia. Raskaat maat se ilmastaa ja kuiville maille se parantaa veden saantia ja ravinteiden huoltoa.

Viherlannoitus kylvetään heti vihannesten ja muiden hyötykasvien sadonkorjuun jälkeen. Penkkiä ei jätetä vain niin, ettei maaperän eroosio ehdi alkaa vaikuttaa. Viherlannoitusta penkissä voidaan jatkuvasti leikata ja aina jättää makaamaan katteeksi. Viherlannoitus leikataan kukinta-aikana, jolloin niiden sisältö on arvokkain. Kasvit voidaan antaa kukkia mahdollisimman pitkään juuri sen takia, että ne houkuttelevat eniten hyönteisiä ja mehiläisiä. Niitä ei kuitenkaan saa antaa kukkia niin pitkään, että kukat kypsyvät siemeniksi. Siementynyttä viherlannoitusta ei mullata maahan, vaan se poistetaan penkistä. Jos meillä on ruohonleikkuri, voimme viherlannoituksen leikkaamisen yhteydessä silputa sen, sitä nopeampi on sitten maaperän rikastumisprosessi. Yksivuotiset kasvit yleensä mätänevät ja hajoavat itsestään penkissä.

Viherlannoitusta voidaan kylvettäessä sekoittaa eri tavoin. Voidaan esimerkiksi kylvää yhdessä kehäkukka ja kehäsamettikukka, joka torjuu ankeroisia, siihen sekoittaa auringonkukka ja öljyretikka, joka kuohkeuttaa maata, ja niihin lisätä herne, härkäpapu, virnavilja, papu tai apila, joka rikastuttaa maata tarvittavalla typellä.

Mitä viherlannoitusta kylvetään ja milloin

Keväällä - tämä on nyt ajankohtaista - kylvetään kasveja, jotka ovat kylmänkestäviä, kaura, herne, härkäpapu ja kevätvirnavilja. Nämä kasvit kylvetään hyvin aikaisin keväällä heti, kun viimeinen lumi sulaa. Viherlannoitus kylvetään penkkeihin, joissa aiomme jatkossa viljellä paprikaa ja tomaatteja.

Kesällä - heti kun olemme korjanneet penkistä varhaiset vihannekset ja perunat, kylvetään korjatulle pellolle auringonkukka, pursukiertoherne, tattari, kehäkukka, sinappi, rapsi ja rapsikaali. Tai erilaisia yhdistelmiä näistä hyödyllisistä kasveista. Kesäviherlannoitukseen sopii myös salaatti, pinaatti, papu tai ristikukkaiset.

Syksyllä - kylvämme talvilajikkeita, kuten esimerkiksi ruis tai talvivirna. Kasvit juurrutuvat maahan ja muodostavat kestävän maanpeitteen. Tämä maanpeite suojaa maata eroosiolta. Nämä kasvit voidaan keväällä kääntää maahan tai käyttää rehuksi.

Palkokasveja voidaan kylvää sille penkille, jossa kasvatamme tomaatteja. Nämä kasvit voivat tuottaa satoa vierekkäin ja esimerkiksi härkäpapu lisää tomaateille kasvun aikana riittävästi typpeä maahan.

Yleisesti käytetyt viherlannoituskasvit:

• Puutarhaan (herne, kiertokaali, sinappi, kehäkukka, kehäkukka, tattari).
• Maataloudessa (herne, apila, härkäpapu, virna, sinappi, rypsi, kaura, ruis).

Miksi viherlannoituksen kylvö on tärkeää

• Suojaa maata kuivumiselta, sadeveden vaikutukselta ja sääolosuhteilta.
• On yleislannoite, joka voi korvata jopa 50% karjanlannasta.
• Rajoittaa rikkakasvien kasvua ja siten penkkien rikkaruohoittumista.
• Ilmastaa, juurrutaa maata, elvyttää sitä ja parantaa sen rakennetta.
• Edistää humuksen muodostumista.
• Neutralisoi tuholaisia ja sienitauteja.
• Maahan käännettynä parantaa sen ravinnerikkautta.
• Palkokasvit rikastuttavat maata typellä.
• Näin istutettu ja elvytetty penkki houkuttelee paljon hyödyllisiä hyönteisiä.

Maan laadulle on hyödyllistä paitsi viherlannoituskasvien maanpäällinen osa, myös niiden juuristo. Viherlannoitukseen soveltuvien kasvien juuret sisältävät mikroskooppisia juuria, jotka vähitellen kasvavat ja kuolevat. Kuolleet juuret muuttuvat maaperäeliöiden ravinnoksi. Näillä juurilla ja eliöillä on suuri osuus humuksen muodostumisessa ja siten maan hedelmällisyydessä. Tätä prosessia kutsutaan "juurten hienosäikeistymiseksi".

Viherlannoituksen kylvön voit toistaa useita kertoja vuodessa. Perunan korjuun jälkeen voit kylvää penkille esimerkiksi sinappia, kun se kasvaa 50 cm korkeuteen kukinnan aikana, voit kääntää sen maahan ja kylvää uudelleen. Viherlannoitukseen soveltuvat kasvit eivät vaadi paljon kastelua, ovat kuivuudenkestäviä ja kukkivat luonnostaan. Kääntämisen jälkeen voit kastella penkkejä kasvilienteellä, joka nopeuttaa viherlannoituksen hajoamista (mätänemistä) ja lisää ravinteita maahan.

Sopivalla kasvilajien valinnalla voit kylvää viherlannoituksen myös koristeelliselle penkille. Useimmiten näillä penkeillä kuitenkin katteena käytetään kuorta.

Saattaa lannistaa aika ja vaiva, jonka käytät penkin kylvämiseen viherlannoituksella ja sen myöhempään maahan muokkaamiseen. Ota kuitenkin huomioon ekologinen vaikutus kasvien kasvatukseen puutarhassasi, siihen mitä syöt ja millä lannoitat kulutukseen tarkoitettuja kasveja. Viherlannoitus on ekologista, ravitsee maata ja lisäksi suojaa sen yläpuolisen hedelmällisen maan huuhtoutumiselta ja eroosiolta.

Kirjoittaja: Hana Michalíková