Anemone eli vuokko

Lyhyesti: Vuokot (Anemone) ovat leinikkikasveihin kuuluvia, noin 10–25 cm korkeita kukkijoita, jotka menestyvät ravinteikkaassa, humuspitoisessa ja hyvin läpäisevässä maassa. Mukulat kannattaa liottaa ennen istutusta 12 tuntia haaleassa vedessä. Kaikki vuokot ovat myrkyllisiä, ja ne kestävät pakkasta noin -12 °C:seen asti.

Anemone eli vuokko on tunnettu kivikkokasvi, joka voi ensisilmäyksellä kukintonsa puolesta muistuttaa narsissia. Vuokot kuitenkin luokitellaan narcissien sijaan leinikki-heimoon.

Niiden latinalainen sukunimi Anemone on johdettu kreikan sanasta anemos = tuuli, sillä kasvi taipuu jo heikossakin tuulessa ja sen kehälehdet putoavat helposti.

Perustiedot

Tämä kirjavasti kukkiva kasvikasvi on kuitenkin myrkyllinen. Se sisältää protoanemoniinia, anemoni-, isoanemoni- ja anemonihappoja, saponiineja ja kuulemma jopa hivenenä alkaloideja. Juurakossa on lisäksi arginiinia.

Myrkyllisin aine on erityisesti protoanemoniini.

Tämän aineen aiheuttama myrkytys ilmenee samankaltaisesti kuin palavaleinikin kohdalla, eli oksenteluna, ruoansulatuskanavan kipuina, ripulina ja munuaisten tulehduksena. Kosketuksessa ihon kanssa se voi aiheuttaa ihotulehduksen, silmissä taas sidekalvon tulehduksen. Ilmoitetaan, että kuolemaan johtava annos aikuiselle ihmiselle on noin 30 kasvia.

Vuokot ovat peräisin pääasiassa pohjoiselta pallonpuoliskolta, ja noin 90 kasvitieteellisestä lajista noin 70 kasvaa lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Niistä on jalostettu monia puutarhalajikkeita. Myös tunnetuin lajimme metsävuokko (A. nemorosa) on synnyttänyt monia erikoloisia lajikkeita.

Kuvaus

Vuokon kasvikoko on matalasta keskikorkeaan. Se kasvaa noin 10-25 cm korkeuteen. Sillä on kalju tai harvakseltaan karvainen varsi, joka voi olla violetinsävyinen. Yleensä sillä on yksi tyvilehti, jonka ruoti on pitkä ja yleensä myös karvainen. Varren yläpuoliskolla kasvaa tavallisesti 3 varsenlehteä, jotka ovat ruodilliset.

Kukat ovat kaksisukupuolisia, maljamaiset ja kasvavat yksittäin tai kukinnossa. Se riippuu aina lajista tai lajikkeesta. Ne ovat eriväriset: valkoisesta, keltaisesta, sinisestä, vaaleanpunaisesta aina useisiin punaisen sävyihin. Vuokkoa voidaan nähdä sekä keväällä että joitakin lajeja myös syksyllä.

Viljelyvaatimukset

Vuokot ovat erittäin sopivia viljeltäviksi meidän olosuhteissamme. Kevätlajit vaativat aurinkoisia paikkoja, kun taas kesästä syksyyn kukkivat kasvit ja keväällä kukkiva metsävuokko tarvitsevat mieluummin puolivarjoisia paikkoja.

Tärkeää on humuksinen, savihiekkainen maaperä ja hyvin läpäisevä multaa, joka on ravinteita runsas. Jotkut erityislajit voivat sitten vaatia hieman hapanta maata, toiset neutraalia tai hieman emäksistä.

Vuokot kestävät myös pakkaslämpötiloja (noin -12°C asti). Alhaisemmissa lämpötiloissa kasvit on siis tarpeen ottaa pois penkistä ja varastoida pakkasvapaaseen tilaan turpeeseen. Uudelleen penkkeihin ne istutetaan maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa.

Eksoottiset vuokot

Kaukoidästä tunnetuimpia ja yleisimmin viljeltyjä vuokkoja ovat japaninvuokko (Anemone japonica) ja syysvuokko (Anemone hupehensis). Molemmat alkavat kukkia elokuun lopussa ja jatkavat lokakuuhun asti.

Ne ovat paljon korkeampia kuin eurooppalaiset lajit – kukinnan aikana ne kasvavat jopa metrin korkuisiksi. Niitä koristavat viehättävät maljamaiset kukat, useimmiten valkoiset, vaaleanpunaiset tai violetinsävyiset.

Nämä lajit vaativat yleensä varjoisia paikkoja ja läpäisevää kosteaa, mieluiten hieman hapanta, ravinteikasta maata. Talveksi ne arvostavat runsasta peitekasvillisuutta lehdistä tai havuista.