Marjat puutarhassa

Marjat

Marjoihin luokittelemme yleensä mansikat, vatukat, karhunvatukat, herukat, karviaiset ja josta-marjat.

Tähän voisi myös luokitella metsämarjat, kuten mustikat tai puolukat.

Suurin osa marjoista on vaatimattomia kasvatettavia ja samalla melko kestäviä.

Marjoja voidaan käyttää monin eri tavoin ja lapset rakastavat niitä. Siksi melkein jokaisesta puutarhasta löytyy jokin herukapensas, muutama mansikka tai vattukkopensas.

Suhteellisesta vaatimattomuudestaan huolimatta nämä pensaat tarvitsevat ajoittain hoitoa.

Jos tarjoamme niille kaiken tarvittavan, voimme nauttia paljon runsaammasta sadosta.

Mansikka

Mansikat kuuluvat suosituimpiin hedelmiin. Ne maistuvat erinomaisesti tuoreina, jälkiruoissa tai hillona. Kasvatuksessa ne ovat suhteellisen vaatimattomia, mutta vaativat huomattavan määrän ravinteita.

Mansikat voidaan jakaa metsä- ja puutarhamansikoihin. Puutarhamansikat erotellaan kerran satoa antaviin, joissa marjat kypsyvät vain kerran vuodessa noin kolmen viikon aikana, jatkuvasti satoa antaviin, joiden marjoja korjaamme kahdesti vuodessa, ja kuukausittain satoa antaviin, jotka tuottavat jatkuvasti pieniä, maultaan erittäin voimakkaita marjoja.

Valitse täysin aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka. Mansikkapenkin tulisi olla hyvin lannoitettu, ihanteellista on lannoittaa mieluummin esikasviin, jonka jälkeen vasta seuraavana vuonna istutamme mansikat.

Koska mansikkakasveilla on niin suuret ravinnetarpeet, älä missään tapauksessa aliarvioi säännöllistä lannoitusta - se takaa runsaan kukinnan ja sadon. Sopivia ovat mansikoille tai marjoille tarkoitetut lannoitteet, koska ne sisältävät runsaasti typpeä ja muita alkuaineita, joita maaperä mansikkakasvien vuoksi köyhtyy.

Mansikkakasveilla maaperä köyhtyy nopeasti, minkä vuoksi niitä viljellään kaupallisesti yleensä vain kaksivuotisissa viljelmissä. Älä ylitä kolmen tai neljän vuoden määräaikaa puutarhassakaan - kasvit ja maaperä köyhtyvät niin paljon, että seuraava sato on niukka ja sen jälkeen kestää kauan saada maaperä takaisin hyvään kuntoon.

Ihanteellisia kasveja viljeltäväksi mansikoiden jälkeen ovat palkokasvit, jotka symbioosillaan muhkubakteerien kanssa rikastuttavat maaperää niin tarpeellisella typellä.

Tumman värin ansiosta maaperä lämpenee nopeammin, kuivuu vähemmän ja estää myös joitakin tuholaisia. Lehdet ja marjat eivät makaa suoraan maassa, mikä suojaa niitä homeelta ja bakteeripilkkutaudilta.

Karhunvatukka

Karhunvatukkopensaat tuottavat satoa mielellään ja runsaasti. Piikkejä karsastaville on saatavilla myös piikittömiä lajikkeita, jotka erottuvat suurista makeista marjoista. Ne kestävät kuitenkin huonommin ankaria pakkasia. Jos olet kiinnostunut tämän hedelmän parantavista ja virkistävistä vaikutuksista, löydät ne tästä artikkelista.

Karhunvatukka viihtyy aurinkoisella paikalla humusrikkaassa, lievästi happamassa tai neutraalissa maaperässä. Voimme auttaa tässä lisäämällä kompostia tai karjanlantaa, maaperän pH:ta säädetään kalkituksella tai turpeen lisäyksellä.

Kasvit istutetaan syksyllä noin puoli metriä syvään kuoppaan. Karhunvatukka vaatii tuen.

Kasvi ei ole erityisen vaativa kastelun suhteen, mutta pitkäaikaisen kuivuuden aikana se arvostaa kastelua, erityisesti hedelmien kasvun aikana. Lisälannoitamme marjakasvien lannoitteella.

Karhunvatukka vaatii säännöllistä leikkausta. Tavallisilla lajikkeilla poistamme syksyllä hedelmää kantaneet versot. Remontanttilajikeilla (jotka tuottavat hedelmää kahdesti vuodessa - kesällä ja syksyllä) leikkaamme syksyllä vain osan versosta sen alueen alta, jossa hedelmät olivat.

Keväällä verso haarautuu ja tuottaa hedelmää uudelleen. Sen jälkeen poistamme sen.

Herukka

Herukat ovat kiitollisia, kestäviä kasveja. Niiden hedelmiä käytetään leivonnaisten, hedelmäviinien, mehujen ja marmeladien valmistukseen.

Erotamme kolme herukkalajia: punaherukka ja valkoherukka (joskus myös vaaleanpunainen herukka), jotka ovat syntyneet samojen lajien risteytyksenä, ja mustaherukka, joka on ollut itsenäinen laji alusta alkaen.

Ennen herukan hankintaa meidän on siis päätettävä, mitä lajia haluamme kasvattaa - punaiset, valkoiset ja vaaleanpunaiset ovat pikantisti happamia, mustat makeampia.

Valkoherukka ei houkuttele lintuja, koska valkoiset marjat eivät kiinnosta niitä. On myös valittava herukan muoto - niitä viljellään pensaina tai pieninä puina. Pensasmuodot näyttävät paremmilta ja niitä on helppo poimia, pensaat taas tuottavat hieman runsaammin hedelmää.

Istutuksen yhteydessä voimme rikastaa maaperää lisäämällä kompostia, karjanlantaa tai jotakin moniravinteista hitaasti vapautuvaa lannoitetta.

Ennen istutusta liotamme kasvien juuret päivän tai vähintään muutaman tunnin ajan vedessä (ei täysin kylmässä). Voimme tukea juurtumista käyttämällä jotakin juurtumista edistävää valmistetta, erinomaisesti toimii myös lignohumaatin lisääminen veteen, jossa taimet liotetaan.

Herukat istutetaan vähintään metrin etäisyydelle toisistaan, aina hieman syvemmälle kuin ne kasvoivat taimistossa. Punaisilla, vaaleanpunaisilla ja valkoisilla lajikkeilla noin 5-10 cm syvemmälle, mustaherukat vain noin 2 cm syvemmälle.

Jätä vain noin 5 voimakkainta versoa, poista muut ja lyhennä jäljelle jääneet puoleen tai jopa kolmasosaan niiden alkuperäisestä pituudesta.

Jatkohoito sisältää säännöllisen lannoituksen, erityisesti marjapensaslannoitteilla, harventamisen ja katteen levittämisen. Istutusta seuraavana vuonna lyhennämme kaikki versot noin kolmanneksella, jolloin viinimarjapensas haarautuu.

Leikkaamme jo hyvin aikaisin, ennen talven loppua, koska viinimarjat alkavat versoa aikaisin. Myöhemmässä harventamisessa poistamme kaikki neljävuotiaat tai vanhemmat (jos ne ovat jääneet meiltä aiempina vuosina huomaamatta) versot.

Runkomuotoisten lajikkeiden latvuksen tulisi olla tasainen eikä liian tiheä, pensasmuotoisilla lajikkeilla huolehdimme nuorten hedelmällisten versojen muodostumisesta. Viinimarjapensas tarvitsee paljon aurinkoa, siksi meidän tulisi huolehtia kasvuston valoisuudesta ja säädellä sen tiheyttä.

Erittäin tehokas toimenpide hyvän sadon saamiseksi on säännöllinen katteiden levitys kompostilla tai karjanlannan - tutkimusten mukaan tämä lisää pensaiden tuottoa vähintään 60 %.

Karviainen

Karviaisella voimme, kuten viinimarjallakin, valita pensas- ja runkomuotoisia lajikkeita. Runkopuita voit helposti hoitaa ja niistä on helppo poimia hedelmät, mutta niiden elinikä on hieman lyhyempi ja ne vaativat tuen.

Pensasmuotoiset ovat alttiimpia sienisairauksille. Karviaispensaat ovat itsepölyttyviä, joten sato onnistuu jopa yhdellä kasvilla.

Karviaiselle valitsemme kasvupaikan mieluummin kevyessä varjossa, koska hedelmät ovat alttiita auringonpoltteelle. Maaperän tulisi olla neutraali tai lievästi hapan ja siinä tulisi olla riittävästi ravinteita.

Sitä voidaan jälleen muokata kalkituksella, turpeen tai kompostin ja lannoitteiden lisäämisellä. Lannoitteet sopivat organomineraaliset marjapensaslannotteet. Kaiken kaikkiaan karviainen on kuitenkin vaatimaton.

Hedelmät muodostuvat parhaiten yhden tai kahden vuoden ikäisille versoille. Siksi kannattaa suorittaa karviaisella säännöllinen leikkaus alkukeväällä. Runkomuotoisilla lajikkeilla suoritamme istutusta seuraavana vuonna kaikkien versojen leikkauksen 2-3 silmuun.

Seuraavana vuonna valitsemme 4 tai 5 voimakkainta versoa, lyhennämme ne 2/3:aan tai puoleen, loput poistetaan. Myöhemmässä harventamisessa poistamme oksat, jotka liikaa tiheyttävät latvusta ja lyhennämme versoja noin 8 silmuun.

Pensasmuotoinen karviainen lyhennetään alkukeväällä istutuksen jälkeen kahteen tai kolmeen silmuun. Heikot versot poistetaan kokonaan. Seuraavana vuonna valitsemme viisi tai kuusi voimakkainta pystyssä kasvavaa oksaa, lyhennämme ne kolmanneksella ja loput poistetaan.

Myöhemmin poistamme kaikki heikot ja kituvat versot, muut lyhennetään aina hieman, mukaan lukien sivuversot. Pidämme perusoksien määrän kahdeksassa tai kahdessakymmenessä.

Josta

Josta on poikkeuksellisen kestävä risteymä karviaisen ja mustaherukan välillä. Hedelmät näyttävät erittäin suurilta mustaherukan marjoilta, mutta maun suhteen ne ovat jossain niiden ja karviaisen välillä. Hedelmät kypsyvät vähitellen, voit poimia niitä noin kuukauden ajan.

Kuten sen vanhemmatkin, myös jostaa voidaan kasvattaa joko pensasmuodossa tai puumaisena. Kyseessä on melko voimakkaasti kasvava kasvi, joka vaatii noin kahden metrin istutusvälin.

Se kasvaa lähes missä tahansa, eikä ole mitenkään vaativa maaperän tai ilmaston suhteen. Runsaimman sadon se antaa alueilla, joissa on syvä, kosteudenpidättävä humuspitoisuus maaperä.

Josta hedelmöittää jo yksivuotisilla versoilla, mutta oksat säilyttävät hedelmällisyytensä useita vuosia. Parasta on ylläpitää noin 8-12 hedelmällistä oksaa sekä pensas- että puumaisessa muodossa.

Runsaan sadon takaa oikea hoito ja laadukkaat lannoitteet. Suo kasveillesi parasta, tilaa verkkokaupastamme!

Kirjoittanut Eliška Kadlecová