Mänty eleganttina bonsaina

Lyhyesti: Bonsaiksi sopivat männyistä parhaiten vuorimänty (Pinus mugo) ja japaninmänty (Pinus parviflora). Molemmat tarvitsevat aurinkoisen paikan ja karkearakeisen, hyvin läpäisevän kasvualustan, joka vaihdetaan 2-3 vuoden välein. Muotoilu tehdään langotuksella ja takaisinleikkauksella, ja uusia silmuja muodostuu leikkauskohtaan noin neljän viikon kuluttua.

Mänty on ikivihreä puulaji mäntykasvien heimosta, jota kasvatetaan yleisimmin bonsaina Kiinassa ja Japanissa, missä sitä arvostetaan ja rakastetaan suuresti. Bonsaien kasvattaminen on filosofiaa, joka opettaa ihmisille ymmärrystä luontoa ja itseään kohtaan. Mänty on hyvin tyypillinen havupuu kasvatettavaksi maljassa tai ruukussa. Männyn onnistuneessa bonsai-kasvatuksessa on tärkeää varmistaa sopiva kasvualusta, kastelu ja nypiminen.

Bonsait kärsivällisille kasvattajille

Bonsait ovat useimmiten puulajeja, joita kasvatetaan astioissa. Alun perin niitä kasvatettiin kiinalaisten toimesta. 600-luvulla jKr. bonsaien kasvatus levisi Japaniin ja sieltä muihin maailman kolkkiin. Japanilaiset nostivat bonsaien kasvatuksen korkeammalle tasolle ja veivät sen taiteelliselle tasolle. 1900-luvulla bonsaien kasvatustaide leviää myös Eurooppaan, missä se nauttii suurta suosiota edelleen.

Bonsait jaetaan:

suuret bonsait - korkeus jopa 130 cm - esimerkiksi mustamänty, plataani

keskikokoiset bonsait - korkeus 30 - 60 cm - esimerkiksi koivu, pähkinäpensas

pienet bonsait - korkeus 5 -15 cm - esimerkiksi kataja, alppiruusu

Bonsaien ihanteellinen koko määritetään niiden muotoilun alussa ja se liittyy hyvin läheisesti myös niiden lehtien tai neulasten kokoon. Bonsain tulee saavuttaa tietty minimikorkeus ja lehtien koon ja bonsain koon välinen suhde on säilytettävä!

Bonsait ovat miniatyyrikokoisia kasveja, jotka pienellä kauneudellaan elävöittävät parvekkeita, terasseja, puutarhoja tai asuntojen sisustusta. Bonsaina kasvatetut männyt vaativat paljon aikaa, kärsivällisyyttä, mielikuvitusta ja taitoa muotoilussa ja yleisessä hoidossa.

Mänty suosituimpana bonsaina

Mänty (lat. Pinus) on ikivihreä puu, joka on vaatimaton maaperän ja kosteuden suhteen. Se kuuluu mäntykasvien heimoon. Männyn muoto on joskus munamainen, useimmiten kartiomainen, sen latva on avoimemman näköinen. Männyllä on pitkät neulaset, jotka kasvavat kimppuina 2, 3 tai 5 neulasta. Mänty on hyvin kestävä ja romanttinen ja ennen kaikkea tilaltaan vaatimaton, minkä vuoksi sitä on hyvä kasvattaa myös pienemmissä puutarhoissa, kivikkoalueilla, terasseilla, ruukuissa parvekkeilla, portaikossa ja ulkopaviljongien koristeena.

Yleisimmin bonsaien kasvatukseen käytetään vuorimäntyä ja pienimäntyjä.

Vuorimänty

Vuorimänty (lat. Pinus mugo) edustaa eurooppalaisia vuoristoja ja korkeita vuoria ja sillä on monia lajikkeita. Sillä on kiiltävän vihreä tai violetinruskea kuori nuoressa rungossa ja tyypilliset hartsimaiset silmut. Vuorimännyllä on 2-5 cm pitkät neulaset, jotka kasvavat pareittain, ovat tummanvihreät ja hieman kaarevat. Sen käpyjä on ilman vartta ja ne kasvavat violeteista kukinnosta, joita esiintyy runsaasti uusissa versoissa.

Vuorimänty bonsaina viihtyy aurinkoisilla paikoilla, jotka voivat olla alttiina tuulelle. Jos männyn oksat eivät saa tarpeeksi valoa, ne kuolevat. Siemen tai pieni taimi istutetaan hyvin läpäisevään karkearakeiseen kasvualustaan, jonka tulee pysyä kosteana. Kasteluvesi voi olla tavallista vesijohtovettä. Vuorimänty on kylmänkestävä puulaji, mutta silti on hyvä siirtää se talveksi kulhosta suoraan penkkiin ja varmistaa riittävä kosteus.

Vuorimäntyä muotoillaan langotuksella ja takaisinotolla.

Langotus

Tämä männyn laji soveltuu hyvin muotoiltavaksi kaskadityyliin, luutatyyli ei ole tyypillinen. Sen muokkauksessa voidaan käyttää langotusta myös vanhemmissa oksissa. Kun oksissa on jo paksu kaarna, on parempi jännittää niitä tai vahvistaa paksulla niinikerroksella ennen langotusta. Vuorimäntyä voidaan langoittaa talvellakin ja kasvukauden aikana. Talvella tai kevään aikana kiinnitetyt langat voivat olla kesällä jo liian tiukkoja ja jos niitä ei poisteta, ne ovat syksyllä jo kasvaneet kiinni.

Takaisinotot

Terveitä ja äskettäin kaivamattomia vuorimäntypuita voidaan leikata ensimmäisessä muotoilussa aina vanhaan puuhun asti edellyttäen, että oksien jäännöksiin jää vielä vihreitä neulasia. Neljän viikon kuluttua leikkauspaikalle ja koko oksaan muodostuu uusia silmuja. (valitse oikeat sakset)

Heinäkuussa muotoilluista puista poistetaan täysin kehittyneet tämän vuoden versot. Jos kevään kasvu oli heikkoa, poistetaan jokaisesta versoista vain kärkisilmu. Neljän viikon kuluttua leikkauskohtaan muodostuu uusia silmuja. Säännöllisellä ja hyvällä ravinteiden toimituksella männylle kasvaa vielä samana vuonna pienempiä ja lyhyempiä neulasia. Paksut oksat tulee poistaa talvella.

Kehittyviä vuorimännyn taimia lannoitetaan huhtikuusta elokuuhun esim. rapsinpuristepelleteillä tai muilla orgaanisilla lannoitteilla. Mineraalilannoitteita annetaan taimelle ympäri vuoden.

Japaninmänty

Japaninmänty (lat. Pinus parviflora) on kotoisin Aasiasta ja kuuluu kauneimmaneulaisten mäntyjen joukkoon. Luonnossa se ei kasva kovin korkeaksi. Sen runko on harmaa tai musta, iäkkäänä halkeileva. Japaninmännyn kukat kasvavat nuorilla versoilla, violetit uroskukinnot kasvavat nuorten neulasten alta ja emikukat kasvavat versoissa.

Bonsaina kasvatettu japaninmänty pitää paikoista, jotka ovat suorassa auringonvalossa. Se sietää hyvin myös voimakasta tuulta. Männyn taimi istutetaan karkearakeiseen kasvualustaan, joka varmistaa ylimääräisen veden poistumisen. Kasvualusta vaihdetaan 2-3 vuoden välein.

Hyvän kasvun ja kehityksen kannalta männylle on tärkeää symbioosi sienten kanssa. Jos maaperä kasvin alla on liian märkä, sienet kuolevat ja puu vain selviytyy hengissä. Kastelemme sitä vesijohtoveteen. Pienimäntyä lannoitamme rypsinpuristeen pelleteillä tai muilla orgaanisilla lannoitteilla, esimerkiksi suoraan havupuille tarkoitetuilla lannoitteilla, joissa on korkeampi typpipitoisuus kauniiden neulasten saamiseksi.

Pienimännyn muotoiluun sopii jokainen tyyli lukuun ottamatta luuta-tyyliä. Kasvi ei ole kovin kestävä pakkasta vastaan. Talveksi siirretään pienimänty ruukusta suoraan penkkiin tai parvekkeelta laatikkoon, joka on täytetty turpeen ja hiekan sekoituksella.

Pienimäntyä kasvattaessa on tärkeää, että maaperä on tasaisesti kosteaa, mutta ei pidempään läpimärässä. Kasvin herkin osa on sen juuristo. Lannoitamme sitä vähemmän kuin lehtipuita.

Langottaminen

Jos haluamme säilyttää tietyn muodon pienimännylle, sen langottaminen talven aikana on välttämätöntä. Kaikki puun oksat kierretään langalla latvaan asti ja samanaikaisesti neulaset irrotetaan. Jätämme vain latvavesoja. Oksalle jäävien neulasten määrä vaikuttaa kevään kasvun kokoon vastaavista silmuista. Yhden oksan sivuhaarojen latvat muotoillaan niin, että ne muodostavat mahdollisuuksien mukaan yhtenäisiä ylöspäin suuntautuvia tyynyjä. Jos ne suuntautuisivat alaspäin, ne voisivat kuolla.

Takaisinleikkaus

Leikkaus tehdään pienimännyn perusmuotoilun yhteydessä. Tämän jälkeen vähennetään seuraavana keväänä puhkeavia uusia latvavesoja. Jos yhden oksan latvasta puhkeaa enemmän kuin 2 latvavesaa, poistetaan niistä pidempi. Ennen kuin neulaset puhkeavat kotelosta, vähennetään näistä paksumpi lyhimmän pituiseksi. Vähän haarautuneissa tai voimakkaasti lannoitetuissa pienimännyissä latvavesat voivat olla liian paksuja. Tällaisessa tapauksessa lyhennetään kaikki 1 - 2 cm pituisiksi. Jos koko oksalle jää vain kukkia, oksa kuolee.

Pienimäntyä on kasvatettu tyypillisenä ja suosittuna bonsaina jo vuosisatojen ajan Japanissa. Tämä kasvi on pidettävä ulkona ympäri vuoden.