Meloni omasta puutarhasta

Lyhyesti: Melonit tarvitsevat 6–8 tuntia suoraa aurinkoa päivässä, vähintään 15–18 °C:n lämpöisen maan ja ravinteikkaan, hyvin läpäisevän mullan. Taimet esikasvatetaan sisällä ja istutetaan ulos hallanvaaran mentyä, yleensä toukokuun lopussa, vähintään 50 cm:n välein. Vesimelonin siemenet itävät parhaiten noin 22 °C:ssa.

Melonit esiintyvät hyvin usein lautasella, mutta puutarhassa niitä näkee melko harvoin. Monet ihmiset pitävät meloneja eksoottisina hedelmينä, joita ei voi kasvattaa meidän olosuhteissamme, mutta päinvastoin on totta. Meloneja voidaan kasvattaa myös meidän ilmasto-olosuhteissamme. Melonit jaetaan kahteen pääryhmään - vesimelonit, joita oikein kasvitieteellisesti kutsutaan nimellä tavallinen vesimeloni (lat. Citrullus lanatus) ja sokerimelonik (lat. Cucumis melo). Molemmat melonisuvut kuuluvat kurpitsakasvien heimoon (lat. Cucurbitaceae). Vaikka se ei ensi silmäyksellä näytä siltä, melonit ovat hedelmävihanneslaji. Melonit koostuvat pintaosasta (kuoresta), joka suojaa hedelmän sisällä piilotettua vetistä hedelmälihaa. Vesimeloneilla sisäinen hedelmäliha koostuu suurelta osin vedestä, se voi olla yli 90 %.

Vesimeloni

Vesimelonit (tavalliset vesimelonit) ovat marjoja, jotka täydessä kypsyydessä muodostuvat punaisesta vetisestä hedelmälihasta ja vihreästä kuoresta. Hedelmälihassa on tasaisesti jakautuneet tummat siemenet. Vesimelonit ovat peräisin Afrikasta, missä niitä viljellään edelleen runsaasti. Nykyään niiden viljely on levinnyt kaikkiin paikkoihin, joissa on suotuisat ilmasto-olosuhteet. Merkittäviä viljelijöitä Euroopassa ovat Italia, Espanja, Kypros ja Kreikka.

Mielenkiintoinen tieto: Suurin meloni painoi 122 kg

Yleisimmin viljeltyihin vesimelonilajikkeisiin kuuluvat Crimson sweet, Janosik, Lajko ja Sugar baby.

• Crimson sweet on vesimelonilajike, jolla on soikean pyöreät hedelmät. Kuori on tummanvihreää väriltään ja siinä on vaaleita raitoja. Hedelmäliha on kirkkaan punaista, joskus se on värjäytynyt jopa vaaleanpunaiseksi. Tämän lajikkeen melonit vaativat aurinkoisen kasvupaikan, riittävän veden saannin ja hyvin lannoitetun, humuksisen maan. Kasvukauden pituus on noin 80-85 päivää. Hedelmät voivat suotuisissa olosuhteissa kasvaa jopa 15 kg painoisiksi.

• Lajike Janosik on erikoinen siinä, että sillä on keltainen hedelmäliha, vaikka kyseessä on vesimeloni. Kuori on sileä, vaaleanvihreää väriltään ja täplikäs.

• Sugar baby on hyvin varhainen lajike, jonka kasvukausi on noin 75-80 päivää. Kuori on sileä, tummanvihreä ja siinä on vaaleita raitoja. Hedelmäliha on tummanpunaista, mehukkaa ja makeaa. Hedelmät painavat yleensä 3-5 kg.

• Lajike Lajko II F1 on erittäin satoisaa, varhainen hybridi, jolla on lisääntynyt vastustuskyky tauteja ja epäsuotuisia olosuhteita vastaan. Hedelmät ovat hieman pitkänomaiset, keskikokoisia. Ne kasvavat noin 4,5 kg kokoisiksi. Lajike Lajko -vesimelonien kuori on tummanvihreä, sileä ja erittäin vahva. Hedelmäliha on vaaleanpunaista, mehukas, hienoa koostumusta.

Sokerimelloni

Sokerimellonit eivät ole yhtä suosittuja kuin niiden vesiprikulliset kollegat, mutta viime aikoina ne ovat esiintyneet lautasilla yhä useammin. Sokerimelloneilla on keltainen hedelmäliha ja vihreä kuori, joka on joillakin lajeilla voimakkaasti halkeileva. Sokerimellonit eroavat vesimelloneista maun, hedelmien ja hedelmälihan värin osalta. Jopa kasvit näyttävät ensi silmäyksellä täysin erilaisilta. Sokerimellonin lehdet ovat pyöreämpiä ja hedelmät ovat paljon pienikokoisempia. Yleisimmin viljellyt sokerimellonit ovat Melba ja Carib gold.

Mielenkiintoinen tieto: Sokerimelloni kuuluu samaan sukuun kuin kurkku.

Vesimellonin viljely

Vesimelloni on melko vaativa kasvatettava, mutta sitä enemmän viljelijät arvostavat saavutettua menestystä. Vesimellonit ovat lämpöä rakastavat kasvit, mikä tulisi ottaa huomioon jo kasvupaikkaa valmisteltaessa. Sopiva paikka mellonien viljelyyn on aurinkoinen, etelään suunnattu kasvupaikka. Mitä lämpimämmän paikan tarjoat melloneille, sitä suurempi on mahdollisuus runsaaseen satoon. Menestyksen saavuttamiseksi mellonien viljelyssä on tärkeää valmistella maaperä hyvin. Jo syksyllä kyntä valittu paikka ja sekoita maahan karjanlannoite. Mellonit ovat kasveja, jotka arvostavat viljelyä ensimmäisessä kiertovaiheessa. Älä koskaan istuta melloneita kasvupaikkaan, jossa edellisenä kasvukautena oli muita kurkkikasveja (kurkkuja, kurpitsoja...), sillä maaperä niiden jälkeen on uupunut ja lisäksi melloneihin voivat siirtyä taudit ja tuholaiset, jotka eivät talvella kuolleet.

Vesimelonin taimet kannattaa esikasvataa etukäteen. Kylvö ruukkuihin tai taimikuppeihin voidaan tehdä jo maaliskuun lopussa. Tärkein rooli kylvössä on lämpötilalla. Koko itämisajan lämpötilan ei tulisi vaihdella eikä laskea alle 18 °C:n. Optimaalinen lämpötila itämiselle on noin 22 °C. Yhteen ruukkuun kylvetään 1 – 2 siementä. Nuoret kasvit itävät ja kehittävät siemenlehdet noin kahden viikon kuluessa. Tarjoa niille riittävästi kosteutta ja vähintään 18 °C:n lämpötila. Anna taimien vahvistua ja juurtua riittävästi ruukuissa. Optimaalisesti kehittyneellä vesimelonin taimella on 3 – 4 oikeaa lehteä. Aloita kasvaneiden taimien karaisu vähitellen ennen istutusta. Istuta meloni lopulliselle kasvupaikalle vasta, kun hallanyön uhka on ohi. Yleensä tämä on noin toukokuun lopussa. Vähimmäisetäisyys yksittäisten kasvien välillä tulisi olla vähintään 50 cm. Vesimelonit kannattaa istuttaa mustalle kuitukankaalle, joka auttaa säilyttämään lämpöä. Istutettuja melonitaimia on kasteltava säännöllisesti, kuivuuskaudella vedentarve on vieläkin suurempi. Tehokkaampi on intensiivinen kastelu noin 2 kertaa viikossa kuin useammin pieniä määriä. Melonit tarvitsevat riittävän ravinteiden saannin, joten niitä kannattaa lannoittaa säännöllisesti kurpitsakasvien lannoitteella. Alkukesästä melonit alkavat kukkia ja hedelmien kehittymiseksi kukkien pölytys on välttämätöntä. Ulkona mehiläiset ja muut hyönteiset huolehtivat siitä, kasvihuoneessa on otettava sivellin käteen ja otettava mehiläisen rooli omiin käsiinsä. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kukista kehittyy hedelmiä, joita aletaan vähitellen korjata. Hedelmien kypsymisvaiheessa kastelua vähennetään, jotta lahoamista ei tapahtuisi. Kypsä meloni tunnistetaan kuivuneista varren lonkeroista ja klassisesta mutkasta, jonka varret muodostavat. Kypsien melonien kuori on kiiltävä ja maan kanssa kosketuksessa olevasta kohdasta kellertävän värinen. Kypsät melonit antavat ontosta ääntä.

Melonien varttaminen

Ihmiset alkoivat varttaa meloneita kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on joidenkin sienisairauksien esiintymisen vähentäminen, jotka vaivasivat meloniviljelijöitä. Toinen syy oli tarve lisätä melonisatoja. Vartettu kasvi pystyy ihannetapauksessa tuottamaan jopa yli 80 kg hedelmiä. Lisäksi vartetuilla meloneilla on paljon pienemmät vaatimukset viljelyyn.

Sokerimarmeladien kasvatus

Sokerimarmeladien kasvatus on helpompaa, koska ne ovat kestävämpiä kylmyyttä vastaan ja kypsyvät huomattavasti aikaisemmin. Sokerimarmeladien taimet esikasvetetaan, kylvö riittää tehdä huhtikuun puolivälissä valmiisiin ruukkuihin tai kylvölaatikoihin. Penkkiin sokerimarmeladit istutetaan noin toukokuun lopussa, kun lämpötilat eivät enää laske pakkasen puolelle. Sopiva kasvupaikka on lämmin paikka, jossa on koko päivän auringonpaistetta ja hyvin lannoitettu maaperä. Parempaa kehitystä varten on osoittautunut hyväksi suojata taimet kylmältä esim. valkoisella kuitukankaalla tai suojakuomilla. Alhaisissa lämpötiloissa kasvien kasvu hidastuu. Korkeamman lämpötilan voi varmistaa myös kasvattamalla mustalla katteella. Myös sokerimarmeladit tarvitsevat säännöllisen veden ja ravinteiden saannin. Kukinnan aikana muista mahdollistaa hyönteisten kukien pölytys. Kypsiä hedelmiä korjataan vaiheittain. On osoittautunut hyväksi poistaa hedelmät, joilla ei ole mahdollisuutta kypsyä, koska näin kasvilla on enemmän voimaa muiden hedelmien ravitsemukseen.

Vinkki – humaltunut meloni

Melonia käytetään usein koristuksena laseissa sekoitettuja juomia valmistettaessa. Aikuiselle osalle väestöä on varmasti mielenkiintoinen ns. "humaltunut meloni", joka valmistetaan siten, että vesimeloniksi luodaan reikä, johon kaadetaan alkoholia (yleisimmin rommia tai vodkaa). Näin muokattu meloni asetetaan yhdeksi päiväksi jääkaappiin, jotta alkoholi voi sitoutua vetiseen hedelmälihaan. Seuraavana päivänä meloni on valmis nautittavaksi.