Pihlaja luonnollisena insuliinina

Vuohenherne (lat. Galega officinalis) on yrtti, joka alentaa verensokeriarvoja, minkä vuoksi sitä käytetään tyypin 2 diabeteksen tukihoitoon. Erityisesti lapsilla taudin alkuvaiheessa se pystyy alentamaan verensokeriarvon normaalitasolle. Vuohenherneyrtti toimii hikoilua lisäävästi, tukee rintamaidon tuotantoa, auttaa lasten kuumeisissa sairauksissa ja hoitaa ihoa. Vuohenhernekasvi sopii koristeellisten kukkien ja koristeellisten lehtien ansiosta erinomaisesti koristepuutarhaasi.

Vuohenhernen alkuperämaa on Etelä-Eurooppa ja Länsi-Aasia, missä sitä esiintyy edelleen luonnonvaraisena. Aikoinaan noin vuonna 1600 sitä käytettiin lääkinnällisenenä yrttiä sairauksien kuten ruton, kuumeen ja erilaisten lastentautien hoitoon. Lääkinnällisen aineen galeginin, joka alentaa verensokeriarvoja, löysi kasvista vuonna 1914 tohtori Tauret.

Meidän leveysasteilla emme löydä sitä luonnonvaraisena, joten kasvatamme sitä tarkoituksella siemenistä. Sitä esiintyy luonnonvaraisena niityillä, laitumilla, jokien rannoilla ja kosteissa metsissä Etelä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Aikaisemmin sitä viljeltiin Sveitsissä ja muissa maissa rehuksi.

Sen kansanomaisia nimiä ovat muun muassa vuohiherne ja lääkinnällinen vuohenherne. Suomessa käytämme nimeä vuohenherne. Sen latinalainen nimi tulee kreikasta ja tarkoittaa "maitoa tuovaa".

Kuinka viljellä vuohenhernettä

Vuohenherne (lat. Galega officinalis) on monivuotinen yrtti, joka kasvaa 40-110 cm korkeaksi. Se kuuluu hernekasvien heimoon (lat. Fabaceae). Sillä on paksu juurakko, josta kasvaa useita onttoja varsia. Vuohenhernen varsi on ontto, pituussuunnassa uurrettu ja paljas. Varsissa kasvaa yhdistetyt, parilehtimäiset lehdet, joilla on keihäsmäinen tai soikea muoto ja jotka päättyvät 15-50 mm piikkeihin. Vuohenherne kukkii violetinsinisillä tai valkoisilla kukilla, jotka on ryhmitelty rypälemäisiksi kukinnoksi heinä-elokuun aikana. Kukat sisältävät runsaasti siitepölyä, mutta niissä on vähän mettä. Kukinnan jälkeen kasviin muodostuu 2-5 cm pituinen, monisiemeninen palko.

Vuohenhernettä viljellään siemenistä, jotka istutetaan kosteaan savi-savimaahan, joka on rikastettu humusoksella, kalsiumilla ja typellä keväällä, sillä syksyinen kylvö voisi jäätyä ankaran talven aikana. Kehitystään varten vuohenherne tarvitsee lämpimän ja aurinkoisen paikan sekä runsaasti kosteutta. Se on pakkaskestävä ja pitää sateisesta säästä. Se kasvaa nopeasti, mutta ei siedä rajuja muutoksia kasvunsa aikana, kuten lämmön ja kylmän vaihtelua, minkä seurauksena kasvi harvenee.

Keräämme ruiskaunoksen versoja ja siemeniä useita kertoja vuodessa. Kasvin ei-puutuneita latvaosia leikataan parhaiten iltapäivällä (noin klo 14.00) noin 10-20 cm:n pituisina. Tämän jälkeen versot kuivataan tuuletetuissa tiloissa nipuissa tai keinotekoisessa lämmössä enintään 50 °C:n lämpötilassa. Ruiskaunoksen siemenet kerätään, kun ne ovat täysin kypsyneet, yleensä elokuun aikana. Niitä käytetään muun muassa teollisessa eristyksessä erityisesti sisältämänsä galegiin-aineen vuoksi.

Ruiskaunokki tukee diabeteksen hoitoa

Luontaislääketieteessä ruiskaunokkia käytetään diureettina, laktagogina ja antidiabetikkina sekä lasten kuumetautien, ihottumien kuten tuhkarokon ja tulirokkon sekä epilepsian hoidossa. Se toimii myös lievästi laksatiivisesti, auttaa ummetukseen ja vaikuttaa myönteisesti paksusuolen toimintaan. Se sisältää galegiinia eli ns. luonnollista insuliinia. Suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden ja galegiinin samanaikainen käyttö mahdollistaa pienempien diabeteslääkeannoksien käytön. Galegiinin ansiosta se tukee yleisesti aineenvaihduntaa elimistössä ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Nykyään on yleistä lisätä ruiskaunoksen uutetta voiteisiin, joita käytetään erilaisissa ihon vaurioissa ja neoplastisissa leikkauksissa. Ruiskaunoksivoide hoitaa myös kostuvaa ekseemaa.

Ruiskaunokki sisältää galegiinia, galuteoliinia, guanidiinia, flavoniglykosideja, parkki-aineita, katkeraita aineita, saponiinejä ja muita aktiivisia aineita.

Vinkki teetä varten: Ruiskaunoksen versosta valmistamme teetä. Lisäämme 250 ml:aan kiehuvaa vettä 1-2 kahvilusikallista. Annamme näin valmistetun seoksen hautua 10 minuuttia. Sitten siivilöimme sen ja tarjoilemme aina tuoretta teetä, jota juomme 2-3 kertaa päivässä.

Ruiskaunokkia käytetään myös osana erilaisia teeseoksia. Ruiskaunoksen versojen kanssa yhdistämme yleisimmin fenkolin sekä katajan lehdet, voikukan juuren ja lehdet, nokkosen verso ja takiaisen juuren.

Vinkki isoäideiltämme

Imettäville äideille on suositeltavaa juoda seuraavia teeseoksia, jotka sisältävät myös lääkinnällistä ruiskaunokkia ja tukevat imetystä sekä lisäävät äidinmaidon tuotantoa imetyksen kriisien aikana.

• Seos 25 g lääkinnällistä ruiskaunokkia, sama määrä lääkinnällistä sikajuurta ja kultapiisku, 20 g anista ja fenkolisiemeniä ja lopuksi 10 g laakerinlehtiä

• Seos 30 g lääkinnällistä ruiskaunokkia, 20 g korianterin hedelmiä, 20 g tilliä ja fenkolisiemeniä

• Seos samassa suhteessa seuraavista yrteistä: lääkinnällinen ruiskaunokki, isonokkosten verso, anista, kuminaa ja rohtoratamon juuri

• Tee valmistetaan kaatamalla 2 teelusikallista 600 ml kiehuvaa vettä. Annamme seoksen hautua 10 minuuttia ja siivilöimme sen. Juomme teetä puoli tuntia ennen pääateriaa ja tunti pääaterian jälkeen jopa 6 kertaa päivässä 100 ml:n annoksina.

Tämä tuote ei sisällä kuvauksia tai teknisiä tietoja. Tutustu tuotteen ominaisuuksiin ja tarkka tiedot alla olevassa teknisessä kuvauksessa.

Jos tarvitset lisätietoja tästä tuotteesta, ota yhteyttä asiakaspalveluumme - autamme mielellämme oikean valinnan tekemisessä.