Lääkekasveista kansanperinteessä

Lääkekasvit kansanperinteessä

Kasvien käyttö kansanlääkinnässä on hyvin vanhaa ja kehittyi aluksi eri kansojen keskuudessa eri puolilla maailmaa itsenäisesti. Kokemuksiin, jotka varmasti usein maksettiin kalliisti, liittyi monesti erilaisia taikauskoisia käsityksiä. Ensisijaisesti vertailtiin kasvien osien ja muotojen samankaltaisuuksia ihmisen tai eläimen ruumiinosan muodon kanssa ja tästä johdettiin kasvin tai sen osan oletettu parantava vaikutus samankaltaiseen ihmisen elimeen. Usein yhdistettiin lääkinnällisiä toimenpiteitä uskonnollisiin rituaaleihin, noituuteen, loitsimiseen jne.

Mikäli ihmiset pitivät näitä toimenpiteitä välttämättömänä osana parantamista ja uskoivat niiden vaikutukseen, ei niiltä voi kieltää tiettyä psykoterapeuttista merkitystä, minkä nykyaikana korvaa loppujen lopuksi lääkärin vakuuttava sana. Muilla tavoilla osaavat tätä vaikutusta hyödyntää jotkut voitontavoittelevat yrttiveljeilijät, jotka erityisesti avustajiensa ja propagoijiensa kautta osaavat merkittävästi psyykkisesti vaikuttaa asiakkaisiinsa.

Samalla kun ihminen oppi tuntemaan kasvien parantavia ominaisuuksia, tutustui hän myös kasvimyrkkyihin ja huumeisiin ja alkoi myös hyödyntää näitä ominaisuuksia, toisinaan kalojen ja riistan pyyntiin, toisinaan taas väärinkäyttää ihmisiä vastaan. Euroopassa tämä kasvien ja joidenkin myrkyllisten eläinten tuntemus ja väärinkäyttö huipentui keskiajalla myrkytystoimintaan, narkomaniaan ja toksikomaniaan. Silloinen yhteiskunta puolustautui tätä vastaan rajuilla rangaistuksilla noituudesta, kidutuksella ja polttamisella, jotka kuitenkin usein kohdistuivat myös viattomiin ihmisiin, joko tietämättömyyttä tai vihaa.