Herneen viljely: kylvöaika, lajikkeet ja sadonkorjuu

Vihreän herneen maku on tuttu lähes kaikille – herneet ovat erittäin maukkaita ja parhaimmillaan ne ovat tuoreina poimittuina suoraan omasta puutarhasta. Herneen viljely on helppoa. Miksi et siis nauttisi omakätisesti viljellyn herneen tuomasta ilosta? Tee lapsillesi mieliksi – herneet maistuvat heille varmasti, vaikka he eivät muuta vihannesta välittäisikään.

Lyhyesti: Herne kylvetään suoraan avomaahan maalis-huhtikuussa 5–6 cm syvyyteen, siemenet 5–10 cm ja rivit 25–30 cm välein. Se viihtyy neutraalissa maaperässä, jonka pH on noin 6,5, eikä vaadi lannoitusta. Kylvöstä sadonkorjuuseen kuluu lajikkeesta riippuen 65–100 päivää.

Kylvöaika	maalis-huhtikuu, lajikkeen mukaan
Kylvösyvyys	5–6 cm
Siemenväli ja riviväli	5–10 cm välein, rivit 25–30 cm
Maaperän pH	noin 6,5 (neutraali)
Kylvöstä satoon	65–100 päivää
Jatkuva sato	uusi kylvö 2–3 viikon välein

Herne (pisum sativa) on kasvi, joka on peräisin Itä-Välimeren alueelta. Sen viljely viljelykasvina tunnetaan jo nuoremmalta kiviajalta. Nykyään sitä viljellään lähes kaikkialla maailmassa.

Herne on yksivuotinen, köynnöskasvi, joka kukkii touko-syyskuussa. Yhdessä kukinnossa kasvaa yhdestä neljään kukkaa. Niiden väri on valkoisesta vaaleanpunaiseen-violettiin. Tarkka väritys riippuu yksittäisistä herneen lajikkeista.

Varsi on makaava, ontto ja kalju. Lehdet ovat parilehdykkäisiä ja niissä on yhdestä kolmeen paria lehdykköjä, jotka päättyvät lonkeroon. Pitkänomaisesti munankaltaiset lehdykät ovat lyhyesti ruodilliset. Hedelmä on pitkänomainen litteä palko, joka sisältää siemeniä, jotka tunnetaan nimellä herne. Herne on taloudellisesti merkittävä kasvi. Puutarhoissa viljeltävän herneen lisäksi on olemassa myös peltoversio herneestä - peltoherne (pisum sativum subsp. arvense), joka tunnetaan myös nimellä rehuvirna. Tällä hernelajikkeella on violetti-valkoiset kukat, pienet palot, kypsymättömillä siemenillä on kitkerä maku. Sitä käytetään maataloustuotannossa rehuna tai viherlantana.

Kulutukseen on jalostettu kolme kultivaarin tyyppiä:

Tavallinen herne (pisum sativa), joka on tarkoitettu kuorimiseen. Kukkii valkoisilla kukilla. Kypsymättömät siemenet ovat makeita ja pyöreitä, kypsät ovat keltaisia tai vihreitä. Korjataan kypsymisen ja kuivumisen jälkeen. Hedelmät ovat tällöin jo kovia, mikä ei kuitenkaan haittaa, koska tämä hernetyyppi on tarkoitettu erityisesti keittämiseen.

Ydinherne (pisum sativa L., medulare) on toinen herneen variantti. Sitä viljellään kypsymättömiä palkoja varten, jotka syödään kokonaisina tai vain jyvät voidaan syödä. Kypsymättömiä palkoja voidaan säilöä tai pakastaa. Kypsyessään siemenet menettävät vettä, jolloin ne rypistyivät ja muuttuvat syömiskelvottomiksi. Myös kypsentämisen jälkeen tämän hernetyypin jyvät pysyvät koovina.

Sokeriherne (pisum sativa L., sacharatum) on viimeinen herneen variantti, joka on tarkoitettu viljelyyn puutarhoissa. Sen kukat ovat valkoisia tai valkoisia-vaaleanpunaisia. Palot ovat makeita, meheviä, hauraita, eivät sisällä sisäistä kovaa kuorta. Siemenet ovat pyöreitä, makeamakuisia, vähän ryppyisiä. Niissä on korkeampi sokeripitoisuus, joten ne soveltuvat suoraan nautittavaksi raakana. Meillä tätä varianttia viljellään melko harvoin, se sopii paremmin viljelyyn lämpimämmillä alueilla.

Markkinoilla on saatavilla laaja valikoima yksittäisten hernevarianttien edustajia. Viherlannaksi voit ostaa herneen siemeniä 500 g pakkauksessa. Hedelmät eivät tosin ole syötäviä, mutta tämän kasvin varsien maahan kääntämisen jälkeen parannat maaperän laatua ja tulevina vuosina voit odottaa viljeltyjen kasvien satojen lisääntymistä. Suoraan kulutukseen tarkoitettuja lajikkeita on monia. Voit myös valita, suositko hyvin aikaista, aikaista vai myöhempää lajiketta.

Hernelajikkeet

Hyvin varhaisiin ydinherneisiin kuuluu varhainen ydinherne, joka kasvaa noin 55 - 60 cm korkeaksi. Sen varsi on vahva ja lehdet vaaleanvihreät. Palko on suora, noin 7 cm pitkä. Jokainen palko sisältää 6 - 7 jyvää.

Varhainen edustaja ydinherneistä on esimerkiksi kylvöherne lajike "Kelvedonin ihme", joka on tunnettu kaikkialla maailmassa. Kasvi on keskikokoinen, makaava. Palko on suora, noin 8,5 cm pitkä. Siinä on 6 - 8 tummanvihreää jyvää. Jyvät ovat erittäin makeita, sopivia suoraan syötäväksi ja muihin jalostustapoihin.

Toisen ja kolmannen kierroksen viljelyyn sopii myöhäinen ydinherne.

Sokeriherneen varianttiin kuuluu esimerkiksi lajike Delicata, joka on syntynyt mehevän ja sokeriherneen risteytyksenä, jolloin se on saanut molempien varianttien parhaat ominaisuudet. Voit syödä kokonaisia palkoja tai rikkoa vain jyvät. Aurinkoisella paikalla normaalissa puutarhamaassa saat runsaan sadon. Tämän lajikkeen etuna on lisääntynyt tautien sietokyky.

Sokerihernelajike Zuccola tarjoaa mehevät makeat palot, jotka eivät sisällä kuituja. Syödään kokonaisia palkoja. Kasvit sietävät härmää ja maaperän tauteja.

Sokerihernelajike, joka sopii pakastamiseen, on Evita. Tämä keskivarhainen hernelajike on aromaattisen makuinen, tummalehtinen ja voimakaskasvuinen. Hyvän sadon saamiseksi älä istuta siemeniä äskettäin lannoitettuun puutarhamaahan.

Herneen viljely

Hernettä kannattaa viljellä neutraalissa maaperässä, jonka pH-arvo on noin 6,5. Se menestyy kevyemmissä ja keskipainavissa rikkakasvittomissa maalajeissa, jotka pystyvät pitämään riittävästi vettä. Kylvä herne suoraan avomaan maalis-huhtikuussa (riippuu kylvämästäsi lajikkeesta - varhaiset lajikkeet kylvetään aikaisemmin, myöhäiset myöhemmin. Katso siksi pakkauksesta, johon tarkat suositellut kylvöajat on aina merkitty.)

Kylvä yksittäiset siemenet 5 - 6 cm syvyyteen, noin 5 - 10 cm:n etäisyydelle toisistaan. Rivien väli on noin 25 - 30 cm, mukauta etäisyyttä varren köynnöksille käytettävän tuen mukaan. Aika kylvöstä sadonkorjuuseen on 65 - 100 päivää, riippuen tietystä lajikkeesta. Istutuksen jälkeen älä anna maan kuivua. Itämisen jälkeen tarjoa hernekasveille tuki, jota pitkin ne voivat kiivetä. Käytetään verkkoa tai seipäitä. Kuivana aikana muista kastella herne. Kuohkea maata ajoittain ja nyki rikkakasvit kasvien ympäriltä. Maata ei tarvitse lannoittaa.

Herneen tuholaiset

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä tuholaisia vastaan hernettä voidaan suojata ruiskuttamalla. Yleisimmin esiintyviä tuholaisia ovat hernekirva (Acyrthosiphon pisum), hernekärsäkäs tai härkäpapukärsäkäs. Hernekirva on kirvalaji, joka imee kasvinesteitä lehtikudoksista. Sairastuneet kasvit tunnistat kitukasvuisuudesta, heikosta kukinnasta ja pienestä sadosta. Hernekirva muodostaa yhdyskuntia. Hernekärsäkäs ja härkäpapukärsäkäs hyökkäävät kypsyviin siemeniin. Aikuiset yksilöt munivat kukinnan aikana ja toukat kuoriutuvat juuri palkoja muodostavana aikana. Tuholaisia vastaan voit taistella esimerkiksi valmisteilla Pirimor 50 WG tai Decis Mega.

Miksi antaa herneelle mahdollisuus puutarhassa?

Sen lisäksi, että tuoreet herneenjyvät maistuvat erittäin hyvältä, ne ovat myös erittäin terveellisiä. Herne on erinomainen kasviperäisten proteiinien lähde. Herneellä on kyky kylläistää keho nopeasti ja antaa sille paljon energiaa. Aikoina, jolloin liha ei ollut lautasella yhtä tavallista kuin nykyään, herne oli yhdessä muiden palkokasvien kanssa yksi tärkeimmistä elintarvikkeista. Erityisesti kasvissyöjien, urheilijoiden, kasvavien lasten ja raskasta ruumiillista työtä tekevien ihmisten tulisi sisällyttää se ruokavalioihinsa.

Proteiinien lisäksi herne sisältää myös monia tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Tuore, nuori herne on runsas C-vitamiinin lähde. Siitä löydämme runsaasti karotenoideja, jotka suojaavat näköä ja stimuloivat limakalvojen uusiutumista. Herne sisältää myös suuria määriä tiettyjä B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B3), jotka ovat tärkeitä henkiselle terveydelle, vahvoille hermoille, terveelle iholle ja vahvoille hiuksille. Herne on myös kalsiumin, fosforin, kaliumin ja kuparin lähde.

Nuorentavia ja regeneroivia vaikutuksia kehoon on myös herneenjyvissä sisältyvillä nukleiinihapoilla. Vitamiinien, kivennäisaineiden, proteiinien ja nukleiinihappojen yhdistelmä luokittelee herneen ravitsemuksellisesti erittäin arvokkaaksi elintarvikkeeksi, joka antaa energiaa koko keholle. Herneen liiallista kulutusta tulisi välttää henkilöiden, jotka kärsivät ruoansulatusongelmista, ilmavaivoista ja kihtiä sairastavien ihmisten. Ilmavaivoja voidaan vähentää liottamalla hernettä ennen lämpökäsittelyä. Ei-toivotut puriinit vapautuvat veteen, joten vaihda vesi ennen keittämistä tuoreeseen.

Herne keittiössä

Tunnetuin perinteinen tšekkiläinen ruokalaji on hernekeitto tai -puuro. Tuore herne sopii erinomaisesti salaatteihin, lihan tai kalan lisukkeeksi. Herneenjyviä löytää käyttönsä myös vihannes- tai lihakeitoissa, risotossa. Herneen kulinaariselle käytölle ei aseteta rajoja mielikuvitukselle.

Jos haluat korjata hernettä koko kauden ajan, kylvä siemeniä säännöllisin väliajoin noin 2-3 viikon välein. Yhden herneserän korjuun jälkeen sinulla on sitten heti kypsymässä uusi.