Yrttipuutarha: vuosien kokemuksella testatut yrtit

Puutarha täynnä yrttejä on kauneuden ja hyödyllisyyden harmonia, mutta tänä päivänä se on harvinaista. Moderni elämäntapa, lääketieteen edistysaskeleet ja huonontuva ympäristö ovat aiheuttaneet sen, että lääkekasvit ovat alkaneet hitaasti kadota kodeistamme, puutarhoistamme ja ruokavalioistamme. Yrtit ovat ikiajoista lähtien olleet tärkeä osa sairauksien ennaltaehkäisyä ja siksi ne ovat nykyään myös välttämätön osa teollisesti valmistettuja lääkkeitä.

Lääkekasvit ovat aina toimineet kaikkein helpoimpana keinona kaikkia sairauksia ja vaivoja vastaan. Jo vanhat sukupolvet paljastivat monien kasvien parantavia vaikutuksia ja kokemukset niistä välitettiin sukupolvelta toiselle, pääasiassa suullisesti. Ensimmäiset merkinnät kasveista ja niiden parantavista vaikutuksista löydämme Babylonin savitauluista 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Myöhemmin kasvien viljelyllä ja parantavilla vaikutuksilla kiinnostuivat erityisesti itämaiset kulttuurit Kiinassa, Assyriassa ja Intiassa. Tunnetuin oli kiinalainen keisari Jen Ti, joka tunnettiin jumalallisena maanviljelijänä ja joka kansan hyväksi maisteli lukuisia kasveja selvittääkseen, mitkä niistä olivat myrkyllisiä. Hän kokosi kaikki havaintonsa yrttien kaanooniin.

Tästä teoksesta tuli eräänlainen perusta kasvien tuntemukselle ja tutkimukselle aina 1600-luvulle saakka. Sitten alkoi yrttitietosanakirjojen aikakausi kolmen merkittävimmän kasveja käsittelevän teoksen myötä: Leonhard Fuchsin De Historia Stirpium (1542), John Gerardin Gerardin yrttitietosanakirja (1597) ja John Parkinsonin Theatrum botanicum (1629), joka sisälsi jo 3000 lääkekasvia ja paljon hyödyllisiä tietoja niistä. 1700-luvulle saakka yrttitietosanakirjat jaettiin kasvitieteelliseen osaan ja parantamiseen omistettuun osaan. Lääkekasvit luokiteltiin, analysoitiin ja demystifioitiin vähitellen. Yrttihoidon merkitys väheni 1700-luvulla, mutta heräsi uudelleen henkiin toisen maailmansodan aikana, kun oli pulaa ruoasta ja erityisesti lääkkeistä; sairaudet rehottivat, haavoittuneita oli paljon. Käytettiin hyväksi todettuja terapeuttisia menetelmiä fytoterapiassa, jotka olivat erittäin lempeät sairaalle yksilölle, mutta silti erittäin tehokkaita.

Kasvihoidolla tarkoitetaan edelleen suositeltua täydentävää hoitoa, joka tukee ja auttaa modernia lääketiedettä. Oikein käytettynä yrttien käyttö hoidossa on erittäin tehokas menetelmä, joka tukee menetetyn terveyden ja henkisen tasapainon palauttamista. Se on lisä kaikkien sairauksien hoidossa tai päähoito lievemmän kulun sairauksissa. Yrtit ovat aiemmin muodostaneet esteettisen vaikutelman puutarhoista, niitä kasvatettiin tavoitteellisesti, ei vain kauneuden ja esteettisyyden vuoksi, vaan myös herkullisen maun ja tuoksun takia. Näin alkoi yrttien kasvatuksen aikakausi puutarhassa, johon meidän tulisi palata. Päivittäisen käytön kemiallisten aineiden, väriaineiden, kosmeettisten valmisteiden epäsuotuisten vaikutusten ja niistä seuranneiden allergioiden vuoksi olemme epäsuorasti pakotettuja käyttämään pääasiassa luonnollisia aineita.

Lääkekasveja voimme kasvattaa itse, vaatimattomille kasveille riittää pieni tila ikkunalaudalla tai varattu palsta puutarhassa. Lääkekasveilla ei ainoastaan asuntomme, vaan myös puutarhamme tuoksuu, saa värikylläisen sävyn ja tuo meille paitsi hyödyn, myös ilon ja paikan, jossa kehomme virkistyy ja rentoutuu. Pätee sääntö: mitä pidempään kasvatat yrttejä, sitä syvemmälle kiinnostut niistä.

Siksi on tärkeää tietää, mitä kasvityyppiä käytetään kunkin sairauden hoitoon tai sen ehkäisyyn eri muodoissa, kuten:

• Hauduke ja keitos - pilkotut tuoreet yrtit laitamme lasimukiin tai muuhun ei-metalliseen astiaan ja kaadamme päälle kiehuvaa vettä. Annamme haudukkeen hautua hyvin lyhyesti - puoli minuuttia. Jos valmistamme sen kuivatuista yrteistä, annamme seoksen hautua 1-2 minuuttia. Veteen laitetut juuret annamme lyhyen kiehumisen jälkeen (yleensä 3 minuuttia) hautua. Yleisesti pätee, että yksi tasattu lusikallinen seosta kaadetaan 250ml kuumalla vedellä.

• Tuore mehu - valmistamme mehulingossa. Saadun mehun kaadamme pulloihin, säilytämme jääkaapissa, jossa se kestää useita kuukausia. Annetaan pisaroittain tai levitetään kehon kärsimille alueille.

• Voide - valmistamme 4 kourallista hienoksi hakattuja yrttejä, jotka laitamme 500g kuumennettuun sianlaariin, sekoitamme seoksen ja keitämme lyhyesti. Jäähtymisen jälkeen laitamme voiteen jääkaappiin, seuraavana päivänä lämmitämme, suodatamme seoksen pellavaisen kankaan läpi ja täytämme pulloihin.

• Tinkttuura - täytämme pullon määrätyllä määrällä yrttejä ja kaadamme päälle 40% hedelmä- tai viljaviinaa. Annamme seoksen seistä vähintään 14 päivää lämpimässä paikassa 20 C lämpötilassa, ravistamme välillä. Sen jälkeen siivilöimme valmistetun seoksen ja puristamme jäännökset. Annetaan sisäisesti teen kanssa tai käytetään kääreiden valmisteluun.

Lääkekasveilla terveyttä – Luonnon voima hyvinvointisi tukena

Ihmiskehossa tapahtuu noin 15 000 biokemiallista reaktiota, joista noin 5 000 luokitellaan perusreaktioiksi. Kun kaikki nämä reaktiot toteutuvat normaalisti, kehossa tapahtuu normaali aineenvaihdunta. Muussa tapauksessa solujen, kudosten ja elinten toiminta häiriintyy ja ihmiskeho sairastuu. Sairauden alussa häiriintyneitä toimintoja kompensoi kehon säätelymekanismi, myöhemmin sairaus vaatii hoitoa. Harmonisen aineenvaihdunnan kannalta välttämättömiä ovat useat kemialliset aineet, vitamiinit, entsyymit ja hivenaineet. Ihmiskeho ottaa luonnollisimmin vastaan kasvien soluja tuotteina. Juuri siksi lääkekasveilla tapahtuva hoito on luonnollisempaa ja fysiologisempaa kuin synteettiset aineet. Yleisimmin käytettyjä lääkekasveja muinaisista ajoista lähtien ovat: Mäkitarhaheinä, piparminttu, sitruunamelissa, nokkonen, poimulehti, kamomilla ja rohtosalvia.

• Mäkitarhaheinä (Thymus serpyllum)

On monivuotinen pieni kasvi, joka kasvaa niityillä, metsien reunoilla ja peltoteillä. Sen lääkinnällisiä vaikutuksia hyödynnetään ylähengitysteiden katarreissa, keuhkoputkentulehduksessa ja keuhkokuumeessa. Se vaikuttaa rauhoittavasti kuivaan ja kouristukselliseen yskään. Auttaa erinomaisesti myös hermoperäisissä maha- ja suolistosairauksissa. Siitä valmistetaan haude ja keitös.

• Piparminttu (Mentha piperita)

On monivuotinen yrtti, joka kasvaa luonnonvaraisena niityillä purojen läheisyydessä tai sitä viljellään tarkoituksellisesti puutarhoissa. Mintun lehdet sisältävät mentolia sisältävää eteristä öljyä, jolle kiitämme ihanan pistävän maun ja voimakkaan aromin. Kansanlääkinnässä hyödynnetään pääasiassa minttuöljyä, joka vaikuttaa hyvin oksentelua vastaan, pahoinvoinnissa, poistaa kouristuksia mahakipu- ja sappitiehytkohdin.

• Sitruunamelissa (Melissa officinalis)

On monivuotinen yrtti, meillä ei kasva luonnonvaraisena, istutetaan puutarhoihin. Vaikuttaa rauhoittavasti ja kouristuksia lievittävästi. Poistaa väsymystä, vähentää sydämen alueen kipuja, alentaa verenpainetta, hidastaa hengitystä, vapauttaa kaasuja suolistossa ja lopettaa oksentelun. Kansanlääkinnässä sitä käytetään pääasiassa ruokahalun tukemiseen, näön vahvistamiseen, aivohalvauksessa ja muuhun. Siitä valmistetaan haude ja alkoholiuute.

• Nokkonen (Urtica dioica)

On monivuotinen yrtti, jota esiintyy niityillä, laitumilla sekä purojen ja jokien varsilla. Pysäyttää verenvuodon peräpukamissa, kohtusairauksissa ja mahanavoissa. Vaikuttaa suotuisasti ummetukseen, ateroskleroosiin, diabetekseen, kuukautiskierron häiriöihin, vaihdevuosiin, nivelkipuihin jne. Käytämme siitä keitettyä ja kääreitä.

• Peltomatara (Agrimonia eupatoria)

On monivuotinen yrtti, jota löytyy kalkkipitoisista maista, pensaikoista, niityiltä ja laitumilta. Sillä on diureettinen, virtsaa lisäävä ja supistava vaikutus. Sitä käytetään hepatiitin hoidossa, kroonisessa sappirakon tulehduksessa, munuaiskivissä sekä suun limakalvon sairauksissa. Tukihoitona sitä hyödynnetään keuhko- ja ihotuberkuloosissa, peräpukamissa ja kihdissä.

• Kamomilla (Matricaria recutita)

On yksivuotinen yrtti, jota löytyy niityiltä, pelloilta, laitumilta ja teiden varsista. Kamomillalla on tulehdusta ehkäisevä ja pehmittävä vaikutus ruoansulatuskanavan sairauksissa, mahan ja suoliston koliikissa sekä hengitysteiden tulehduksessa. Käytämme sitä kääreenä.

• Rohtosalvia (Salvia officinalis)

Se on monivuotinen puolipensas, jota kasvatetaan tarkoituksellisesti puutarhoissa meidän ilmastossamme. Vaikuttaa erittymistä ehkäisevästi - vähentää hikirauhasten erittymistä ja vähentää imettävien äitien laktaatiota. Sillä on myös tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia akuuteissa ja kroonisissa ruoansulatuskanavan sairauksissa, sitä käytetään kurkkukipuun ja suun limakalvojen tulehduksiin suuvetenä, veren yskimisenä tuberkuloosipotilailla, peräpukamatautiin ja pitkittyneeseen kuukautisvuotoon. Siitä valmistetaan teeliuos.