Köynnöspapu, tulipapu

Phaseolus coccineus

Ruusupavun palot ovat pitkiä. Rönsyt ovat kietoutuneet kuin viiniköynnös. Sitä kasvatetaan kesäkukkana huomiota herättävien kukkien ja syötävien nuorten palkojen vuoksi. Ne on kypsennettävä ennen syömistä, muuten ne voivat olla myrkyllisiä. Kotoisin Amerikan trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta, kasvatetaan lähes kaikkialla maailmassa. Kasvaa 1–4 m korkeaksi. Kukat ovat kaksivärisiä - lippu punainen, siivet valkoiset. Voivat olla myös yksivärisiä - tulipunaisia, valkoisia, vaaleanpunaisesti täplikkäitä - 20–25 mm pitkiä. Kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Kasvatetaan penkeissä tai laatikoissa paitsi hedelmiensä vuoksi myös koristeellisena köynnöskesäkukkana, joka sopii muurien, aitojen tai pergolien peittämiseen.

Näin kasvatat papua

• Kyseessä on lämpöä rakastava kasvi, joten se istutetaan aurinkoiselle, tuulelta suojatulle kasvupaikalle. Kukinnan aikana pavut tarvitsevat 20–25 celsiusasteen lämpötilan. Pavut vaativat kastelua, maa ei saa kuivua, mutta ei myöskään olla liian märkää! Kaikki papulajit tarvitsevat tuen. Koristelajit näyttävät hyvältä pergoloilla, aidoilla tai astioissa, joissa on kiipeämisrakenteet. Syötävät lajikkeet istutetaan seipäiden viereen tai tehdään narusta paikka niiden sitomista varten. Kasvin ympärys kuohkeutetaan ja maa pidetään rikkakasvittomana. Palkojen säännöllinen poiminta kannustaa uusien hedelmien muodostumiseen.

• Siemenet kylvetään maaliskuussa. Siemenet istutetaan vettä läpäisevään ravinteikkaaseen multaan ja sijoitetaan valoisalle paikalle. Pavut tarvitsevat itämiseen lämpöä, joten sopii kasvihuone tai taimilava. Lopulliselle kasvupaikalle pavut kylvetään 15. toukokuuta jälkeen, kun ei ole paleltumisen vaaraa.

  Pensaspavut kylvetään 3–4 siementä kerrallaan valmistettuihin noin 5 cm syviin kuoppiin. Noin 20 cm:n etäisyydelle toisistaan.

  Köynnöspavut kylvetään noin 5 siementä kerrallaan 5 cm syviin kuoppiin ja tuen tyypin mukaan jopa metrin välein.

• Sopivia ovat kevyemmät hiekkasavimaat, joissa on riittävästi maaperän mikro-organismeja ja ravinteita. Ihanteellinen pH on noin 6,5.

• Käytetään NPK-lannoitteita, joissa typen osuus on pieni. Keväällä suositellaan annettavan pavuille kasvupaikalle kerralla 3 kg typpeä m2:lle, 3–4 kg P2O5/m2 ja 11 kg K2O/m2. Jos papua kasvatetaan ravinteikkaassa maassa, lannoitteita ei tarvitse levittää lainkaan.

• Papujen vakavin tauti on antraknoosi. Nuoriin palkoihin ilmaantuu ruskistuvia, suurenevia läiskiä, rihmasto tunkeutuu myös palon sisään ja vaurioittaa siemeniä, muodostaen niihin keltaruskeita tai punaruskeita läiskiä. Toimenpiteet tehdään kemiallisilla valmisteilla - sienitautimyrkyillä - ja hävittämällä sadonkorjuun jäänteet.

  Papuihin tulee myös muita sieni- tai bakteeri-infektioita, kuten harmaahome, ruskea lehtilaikku, bakteeriläiskätauti, papuruoste ja muita.

  Kukkakärpänen on kärpänen, jonka toukat vaurioittavat itäviä sirkkalehtiä ja kasvin kasvukärkeä vielä maassa, etenkin viileämmällä, kosteammalla säällä. Sopiva suoja on siementen peittaus hyönteismyrkyillä.

  Pieni, tumma kovakuoriainen - papukuoriainen vaurioittaa siemeniä, joissa se talvehtii. Sato menettää arvonsa. Sopiva suoja on laittaa silputut siemenet pakastimeen (–10 °C:n lämpötilassa kuoriaiset kuolevat 10–14 päivässä, –17 °C:n pakkasessa jo 8 tunnissa).

• Siemensato korjataan, kun palot kuivuvat ja siemenet ovat kiinteitä, hyvin kypsiä ja täysin värjäytyneitä.

  Keittiökäyttöön korjataan vielä raakoja palkoja, jotka katkeavat, jos ne taivuttaa kevyesti.