Eukalyptus (Eucalyptus)

Lyhyesti: Eukalyptus (Eucalyptus) on pääosin Australiasta peräisin oleva myrttikasvien heimoon kuuluva puuvartisten kasvien suku, jossa tunnetaan yli 700 lajia – alle 10 m:n pensaista yli 60 m:n puihin. Lehdissä on öljyrauhasia, ja tislattua eteeristä öljyä käytetään puhdistukseen ja karkotteena. Useimmat lajit sietävät vain noin -3 °C:n pakkasia.

Eukalyptus (Eucalyptus) on monimuotoisten kukkivien puiden tai pensaiden suku myrttikasvien heimossa (Myrtaceae). Näiden kasvien lajeja tavataan pääosin Australiassa, jossa on noin 700 tunnettua eukalyptuslajia. Suurin osa on kotoisin Australiasta, hyvin pieni määrä kasveja esiintyy Uuden-Guinean ja Indonesian lähialueilla tai Filippiinien saarilla.

Eukalyptuslajeja viljellään kaikilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, mukaan lukien Amerikka, Englanti, Afrikka, Välimeri, Lähi-itä, Kiina ja Intian niemimaa.

Eucalyptus on yksi kolmesta samankaltaisesta kasvisuvusta, joita kutsutaan yleisesti ”eukalypteiksi”, muut ovat Corymbia ja Angophora. Monia kutsutaan myös kumipuiksi, koska ne erittävät kuoren vahingoittuessa runsaasti mahlaa. Nimi eukalyptus tulee kreikasta: εὐκάλυπτος – eukályptos, joka tarkoittaa ”hyvin peitettyä”. Eukalyptuksella on hyvin sileä, usein silkkisen kiiltävä kuori, joka voi olla valkoinen, kermanvärinen, harmaa, vihreä tai kuparinvärinen.

Globaalin kehityksen alusta lähtien eukalyptukset ovat herättäneet tutkijoiden ja ekologien huomiota. Toisaalta nopeasti kasvavana puunlähteenä, toisaalta öljynsä vuoksi, jota voi käyttää puhdistusaineena ja joka toimii myös luonnollisena hyönteismyrkkynä (hyönteisten torjuntaan tarkoitettu valmiste). Eukalyptukset ottavat maasta valtavasti vettä. Kotimaassaan eukalyptusta istutettiin soiden kuivattamiseen ja siten malarian riskin vähentämiseen. Lisäksi niitä istutetaan tuulensuojiksi ja maaperän eroosion torjuntaan.

Eukalyptukset voivat olla pensaita tai hyvin korkeita puita.

Pienet – korkeus alle 10 metriä

Keskikokoiset – 10–30 metriä

Korkeat – 30–60 metriä

Erittäin korkeat – yli 60 metriä

Lähes kaikki eukalyptukset ovat lehtipuita, vain jotkin trooppiset lajit pudottavat lehtensä kuivan kauden lopussa. Kuten muillakin myrttikasvien heimon jäsenillä, eukalyptuksen lehdet ovat öljyrauhasten peittämiä. Runsaasti öljyjä tuottavat eukalyptukset ovat siten suvun tärkeä osa. Täysikasvuisen eukalyptuksen lehdet ovat yleensä lansetteja, lehtiruodillisia ja vahamaisen tai kiiltävän vihreitä. On kuitenkin monia poikkeuksia tästä mallista (esim. E. melanophloia, E. melanophloia, E. Setosa).

Useimmilla tyypillisillä eukalyptuslajeilla on tunnusomaiset kukat ja hedelmät (kodat). Kasvien kukissa on lukuisia näyttäviä valkoisia, kermanvärisiä, keltaisia, vaaleanpunaisia tai punaisia heteitä. Nimi Eucalyptus, kreikan sanoista eu-, hyvin, ja kaluptos, peitetty, tarkoittaa ”hyvin peitettyä” ja kuvaa kantta, joka peittää heteet. Kodat ovat suunnilleen kartiomaisia, ja niiden päässä on läppiä, jotka avautuvat siementen vapauttamiseksi.

Eukalyptuksen kuoren ulkonäkö muuttuu kasvin iän myötä: kuorisäikeiden pituus, uurteisuuden aste, paksuus, kovuus ja väri. Kaikki täysikasvuiset eukalyptukset lisäävät vuosittain kuorikerroksen, mikä lisää rungon halkaisijaa. Joillakin lajeilla uloin kerros kuolee ja muodostaa joko pitkiä nauhoja (kuten lajilla Eucalyptus sheathiana) tai suuria hiutaleita (E. diversicolor, E. cosmophylla, E. cladocalyx). Kuoren pinta voi olla himmeä (E. cosmophylla), kiiltävä tai satiininen.

Eukalyptuslajeja on yli 700. Jotkin niistä poikkeavat suvun valtavirrasta niin paljon, että ne ovat geneettisesti täysin eristettyjä ja niillä voi olla vain muutamia suhteellisen muuttumattomia ominaisuuksia. Useimmat voidaan kuitenkin katsoa kuuluvan suuriin tai pieniin sukulaislajien ryhmiin, jotka ovat usein maantieteellisessä kosketuksessa. Jotkin lajit ovat geneettisesti suhteellisen vakaita, kun taas toiset ovat poikenneet täysin lähimmistä sukulaisistaan.  

Pieni samankaltaisten puiden suku, Angophora, on tunnettu jo 1700-luvulta. Vuonna 1995 uudet todisteet, ennen kaikkea geneettiset, osoittivat, että jotkin eukalyptuslajit olivat itse asiassa läheisemmin sukua Angophoralle kuin muille eukalyptuksille, ja ne erotettiin uudeksi suvuksi Corymbia. Vaikka kasvisuvut ovat siten erillään, jotkin risteymät luokitellaan edelleen eukalyptus-Angophora-, Corymbia- ja eukalyptusristeymiksi, ”eukalypteiksi”.

Muutamat eukalyptukset kuuluvat maailman korkeimpiin puihin. Australian Mountain Ash on kaikista kukkivista kasveista (koppisiemenisistä) korkein, 99,6 metriä. Korkeimpiin korkeuksiin yltää kuusi eukalyptuslajia: Eucalyptus obliqua, Eucalyptus delegatensis, Eucalyptus diversicolor, Eucalyptus nitens, Eucalyptus globulus ja Eucalyptus viminalis, yli 80 m.

Useimmat eukalyptukset eivät ole kovin pakkasenkestäviä, ne sietävät lieviä pakkasia noin -3 °C:een asti. Kestävin on Eucalyptus pauciflora, joka kestää kylmää ja pakkasta jopa -20 °C:een asti. Muutamat muut lajit, erityisesti Tasmanian keskiosan ylängöiltä ja vuoristoista, kuten Eucalyptus coccifera, Eucalyptus subcrenulata ja Eucalyptus gunnii, ovat tuottaneet kestävän siemenmuodon, joka on saatu näistä geneettisesti kestävistä kannoista. Sitruunaeukalyptus kestää lämpötilan laskun jopa -5 °C:een, mutta silti sitä on parempi viljellä sisätiloissa sen aromaattisten ja desinfioivien ominaisuuksien vuoksi

Eukalyptuskasvien lehdistä saatava eteerinen öljy sisältää aineosia, jotka ovat voimakkaita luonnollisia desinfiointiaineita ja voivat olla suurina määrinä myrkyllisiä. Muutamat kasvinsyöjäpussieläimet, erityisesti koalat ja jotkin pussirotat, ovat kuitenkin tälle tosiasialle melko sietokykyisiä. Koalalle nämä yhdisteet ovat tärkein tekijä lehden valinnassa. Kasvin kukat tuottavat suuren määrän mettä ja tarjoavat siten ravintoa monille pölyttäjille, mukaan lukien hyönteiset, linnut, lepakot ja pussirotat.

Eukalyptusöljy tislataan helposti höyryllä lehdistä, ja sitä voidaan käyttää puhdistukseen, hajunpoistoon ja tietysti elintarvike- ja lääketeollisuudessa. Sitä käytetään myös luonnollisena karkotteena koiperhosia ja hyttysiä vastaan.

Joidenkin eukalyptusten mettä saadaan korkealaatuista hunajaa. Eukalyptuspuuta käytetään yleisesti myös didgeridoojen, Australian perinteisen puhaltimen, valmistukseen.

Kaikkia eukalyptuksen osia voidaan käyttää väriaineiden valmistukseen, ennen kaikkea silkille ja villalle. Saavutettavat värit voivat vaihdella keltaisesta ja oranssista vihreän, vaaleanruskean ja suklaanruskean kautta. Käsittelyn jälkeen jäljelle jäävää materiaalia voi käyttää turvallisesti kompostina tai lannoitteena.

Voisit olla kiinnostunut: Salvia