Minttu – monipuolisesti käytettävä monivuotinen kasvi

Lyhyesti: Minttu on monivuotinen yrtti, jonka tunnetuin käyttö on tee, ja sitä käytetään myös salaateissa, jälkiruoissa, kastikkeissa ja juomissa. Kerää se kukinta-aikana, jolloin aromi on voimakkaimmillaan. Se sietää puolivarjoa ja aurinkoa, ei tarvitse lannoitusta ja leviää voimakkaasti – istuta se rajatulle alueelle.

Minttu – monipuolisesti käytettävä monivuotinen kasvi

Nimi minttu on kreikkalaista alkuperää, ja sitä kutsutaan myös tuulimausteeksi tai tuulenyrtiksi. Meillä tunnetaan seuraavat lajit, kuten esimerkiksi piparminttu (Mentha piperita), sitruunaminttu, appelsiiniminttu, vesiminttu (Mentha aquatica), kihartaminttu, mutta myös ananasminttu (Mentha suaveolens), peltominttu (Mentha arvensis) tai poleiminttu (Mentha pulegium), joka on meillä jo vakavasti uhanalainen laji.

Poleimintussa on vaarallista myrkyllistä pulegonia, jonka käytöstä suurina määrinä kasvia on kerrottu aiheutuneen kuolemantapauksia. Se eroaa peltomintusta siten, että poleiminttu kasvaa harvoin pystysuorana, ei ole karvainen ja sen lehdet ovat ehytlaitaisia. Kasvupaikaksi poleimintulle kelpaavat vesistöjen rannat ja kosteat niityt. Sillä on hyvin voimakas aromi ja mintun sukulaiskasvin maku on sama, ja sen aikaansaavat eteeriset öljyt. Meidän on kuitenkin aina pidettävä mielessä, että tämä monivuotinen yrtti on suurina määrinä nautittuna myrkyllinen. Poleimintun voi myös sekoittaa ryömivään ajugaan (Ajuga reptans), maahumalaan (Glechoma hederacea), peltomintuun tai heinäsilmäkkeeseen (Prunella vulgaris).

Peltominttu on huulikukkaisiin kuuluva monivuotinen yrtti, jonka varsi on kaareutuva ja vihreä, nelikulmainen. Sen lehdet ovat leveän munanmuotoiset ja molemmin puolin tiheään karvaiset, ja ne tuoksuvat, kun niitä hierotaan. Siinä on 8–12 sinivioletista pienestä kukasta koostuvaa kukintoa, jotka on sijoitettu säännöllisesti varren yläosaan, mutta eivät aivan sen huipulle, sillä huippua päättää kukaton lehtinippu. Peltominttu viihtyy kosteilla metsäpoluilla, ojissa, kosteilla niityillä tai jopa märillä pelloilla. Vaikka sen nimi viittaa siihen, että sitä kasvaisi runsaimmin pelloilla, näin ei kuitenkaan ole.

Kaikki minttulajit sisältävät eteerisiä öljyjä, ja tunnetuin on sen käyttö teenä. Myös keittiössä käytämme usein sen lehtiä ja kukkia. Pieniä määriä tuoreita mintunlehtiä lisätään salaatteihin, suklaajälkiruokiin, tuorejuustoruokiin, lihakastikkeisiin ja kalakeittoihin. Sitä käytetään myös runsaasti virkistävissä juomissa ja hedelmäcocktaileissa. Paras keräysaika on kukinnan aikaan, koska silloin sen aromi on voimakkaimmillaan.

Meidän on mainittava myös tunnetuin minttu, piparminttu. Sen maku on viilentävän aromaattinen, ja sen lehtiä käytetään teehen, virkistäviin juomiin, likööreihin, lampaanlihaan tai salaattikastikkeisiin. Sen lehtiä käytetään tuoreina tai keitetään ruoan mukana. Sijoitamme sen isoihin ruukkuihin tai suurempiin kukkamaljoihin parvekkeille ja terasseille. Ulkona istutamme mintun rajatulle alueelle, koska se leviää helposti runsaasti. Sen leviämistä voi rajoittaa istuttamalla sen pohjattomaan ämpäriin. Se viihtyy puolivarjossa ja aurinkoisessa paikassa.

Minttu ei ole kovin herkkä pakkaselle, ja sen aromi on parempi kuumana kesänä kuin viileänä. Mukautuvaisuutensa ansiosta minttua ei tarvitse lannoittaa, ja säilytämme sitä joko tuoreena pakastimessa tai kuivaamme sen ja säilytämme kuivassa paikassa. Eteeristen öljyjensä vuoksi sitä ei pitäisi antaa vauvoille ja pienille lapsille, koska he eivät siedä sitä hyvin.

                                                                                                                                                               -jn-