Kuinka kasvattaa terveitä viinirypäleitä

Mitä kannattaa harkita ennen istutusta

Paikan merenpinnan korkeus, jossa haluamme viinitarhaa kasvattaa, määrittää, onko se ylipäätään realistista meidän puutarhassamme. Viiniköynnöksen kasvattaminen vapaasti suojaamattomissa paikoissa (etelärinteet, talon eteläseinät) on mahdollista vain 250 metrin korkeuteen asti merenpinnasta, muuten pensaat jäätyvät talvella ja satoa saamme keskimäärin kerran kolmessa vuodessa, vuosina joissa on leudot talvet ja suotuisa kevät. Toisaalta, jos meillä on mahdollisuus istuttaa viiniköynnös suoraan rakennuksen seinustalle, joka on suunnattu etelään tai kaakkoon tai lounaaseen, voimme saada kauniin sadon joka vuosi jopa 500 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Viiniköynnös vaatii koko päivän auringonvaloa, korkeampien puiden tai rakennusten läheisyys vaikuttaa aina negatiivisesti sadon kokoon.

Lajikkeen valinta

Oikea lajikkeen valinta on merkittävässä roolissa pakkaskestävyyden ja tautien kestävyyden kannalta. On syytä mainita, että vanhemmat ja vähemmän kestävät lajikkeet myydään edelleen eniten. Unohda lajikkeet, joiden nimiä tunnet viinipulloista kaupoissa. Kannattaa investoida enemmän vaivaa ja hankkia laadukas lajike.

Viiniköynnöksen lajikkeet jaetaan pöytärypäleisiin ja mehurypäleisiin. Myös mehurypälelajikkeiden tertut ovat maukkaita, mutta pöytärypäleistä viiniä valmistetaan huonommin.

Mehurypälelajikkeista voidaan sattumanvaraisesti suositella huonompiin maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin lajikkeita Hibernal, Medina ja vanhempi lajike Isabella.

Pöytärypälelajikkeista kestäviä ovat entisen Neuvostoliiton alueella syntyneet lajikkeet – Ustojčivyj dokučajevoj, Augustovskyij, Vostorg, Kutuzovskij, lisäksi tšekkoslovakialaisen alueen modernit lajikkeet ovat puolivälissä kestävyyden suhteen – Vitra, Pola, Olšava, Ametyst, jne.

Muista viiniköynnöksen lajeista voidaan vielä suositella Vitis Amurensis, parhaiten jalostettuja lajikkeita.

Viiniköynnöksen istutus ja leikkaus

Optimaalisella hoidolla viiniköynnös pystyy tuottamaan pienemmän sadon lajikkeesta riippuen jo toisena vuonna istutuksen jälkeen. Viiniköynnöksellä, samoin kuin muilla hedelmäkasveilla, pätee että lajikkeen ominaisuuksien säilyttämiseksi on tarpeen lisätä kasvin osalla (pistokas), ei siemenellä. Voimme lisätä viiniköynnöstä myös itse pistokkaalla tai ostamme varttuvarkoja taimia.

Istutamme taimen syvälle, niin että varttumiskohta on muutama senttimetri maan pinnan yläpuolella. Viiniköynnös on köynnösmäinen kasvi, se vaatii tuen. Ensimmäisenä vuonna riittää keppi, seuraavina vuosina rakennamme tukirakenteet.

Ilman leikkausta viiniköynnöstä ei voi menestyksellä kasvattaa pidempään.

Viiniköynnöksen leikkaus ja hoito

Kaikkien hedelmäkasvien leikkauksen perusta on, että jokin osa lyhennetään kokonaan ja jokin osa vain hieman. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että viiniköynnöksen leikkauksen tulisi olla niin syvä, että ensi vuonna syksyllä versot saavuttavat lyijykynän paksuuden. Jos ne ovat liian paksuja - leikattiin liikaa, jos ne ovat heikkoja ja puutumattomia - leikattiin liian vähän. Lyömättömän hyvä viiniköynnökselle parhaiten sopiva muoto, joka samalla hyödyntää sen fysiologisia hedelmällisyyden edellytyksiä, on yksi runko yhdellä tai kahdella hedelmävesalla ja yhdellä varavesalla huipussa.

Hedelmävesa sidotaan vaakasuoraan, jotta kaikilla silmuilla olisi samat olosuhteet. Viiniköynnöksessä nimittäin korkeimmalla sijaitsevan osan kasvu on voimakkainta. Arvostamme tätä muotoa, jossa rypäleet ovat samalla korkeudella, sekä ruiskutuksissa että suojaverkkojen levityksessä. Kuvissa pensas ennen leikkausta ja sen jälkeen. Yksi vanha hedelmävesa korvattiin kahdella. Molemmat hedelmävesat sidotaan taas huhtikuussa vaakasuoraan.

Vihreät työt

Näin kutsutaan töitä, jotka tehdään kasvukauden aikana. Kyseessä on versontaitto, sivuversojen nypintä ja versojen lyhennys. Näillä toimenpiteillä pidämme viiniköynnöspensaan ilmavana ja tietyssä koossa, millä on vaikutusta pensaan tautien mahdollisuuden vähentämiseen ja hoidon helpottamiseen.

Versontaitto on versojen murtaminen pois pian puhkeamisen jälkeen, sillä poistetaan ne versot, jotka eivät kanna rypäleiden pohjia eivätkä niitä hyödynnetä pensaan muotoiluun. Ne kehittyisivät tarpeettomasti rypäleitä kantavien kustannuksella.

Sivuversot nypitään samalla tavalla kuin tomaateilla, vähintään alueella, jossa rypäleitä esiintyy. Versojen lyhennys (versopäiden nypintä) suoritetaan heinä- ja elokuussa, versot on jätettävä riittävän pitkiksi, vähintään 1 metri, mieluummin enemmän!

Viiniköynnöksen suojaus

Viiniköynnös on yksi maailman pisimpään viljellyistä kasveista, jossa pitkäaikaisen viljelyn ansiosta on kehittynyt suuri määrä lajikkeita. Valtioiden välisen ja mannertenvälisen viiniköynnöslajikkeiden ja -lajien tuonnin ansiosta maailman lajikevalikoima on kokonaisuudessaan rikastunut, mutta yhdessä uusien viiniköynnöslajien kanssa toimitimme Amerikasta myös vakavimman tuholaisen ja vakavimmat taudit, jotka on otettava huomioon jo viiniköynnöksen istutusta suunniteltaessa.

Viinikirva

Se aiheutti tuontiaikanaan lähes kaikkien Euroopan viinitarhojen tuhon. Eurooppalainen viiniköynnös ei nimittäin ollut tottunut tähän uuteen tuholaiseen ja antautui sille erittäin helposti. Nykyään se ei ole enää niin suuri uhka, sillä kaikki viinitarhat istutetaan kestäville perusrungoille, jotka kykenevät vastustamaan viinikirvan hyökkäystä. Puutarhaviljelyolosuhteisiin voidaan kuitenkin pikemminkin suositella oksastettuja viiniköynnöksen taimia.

Viinin harmaahome Plasmopara viticola

Tämä tauti kykenee tuhoamaan kokonaan viiniköynnöksen rypäleet ja lehdet. Esiintymistä edistää lämmin ja kostea sää. Taudin alkuvaiheessa on tunnusomaista vaaleanvihreät, myöhemmin ruskeat öljymäiset täplät lehtien yläpuolella, jotka ovat lehtien alapuolelta sienen valkoisella rihmastolla peittyneitä. Lehdet myöhemmin kuivuvat ja putoavat, rypäleet kuolevat ja kuivuvat.

Kemialliset torjunta-aineet tätä tautia vastaan jaetaan vaikutustavan mukaan kontakti- ja systeemisiin aineisiin. Kontaktivalmisteet perustuvat kuparikloridiin, niiden teho on lyhytkestoisempi ja niillä on tunnettuja (vähäisempiä) haittavaikutuksia.

Systeemiset valmisteet ovat monimutkaisempia koostumukseltaan, niiden teho kestää pidempään, mutta niiden haittavaikutuksia ei ole täysin tutkittu.

Viiniköynnöksen härmä – Uncinula necator

Tauti ilmenee valkoisena pintana lehdillä, jotka näyttävät härmän peittämiltä, ikään kuin jauhottuneilta, mistä johtuu synonyymi Viiniköynnöksen jauhohärmä. Valkoiset pinnat peittävät rypäleterttuja, marjan kuori kovettuu ja halkeileminen (siemenhalkeilua). Kontaktivalmisteina käytetään härmää vastaan rikkipohjaisia valmisteita.

Viiniköynnöksen härmätartunta aiheuttaa taloudellisia vahinkoja vain, jos viiniköynnös sairastuu kesäkuun loppuun mennessä.

Viiniköynnöksen suojakalenteri

Seuraavaa suojajärjestelmää käytetään keskialttiilla lajikkeilla. Kestävämmillä lajikkeilla (katso suositellut lajikkeet) riittävät kaksi ensimmäistä käsittelyä ja sitten vain viimeinen, joka tehdään rypäleterttujjen värjäytymisen aikana.

Ensimmäinen käsittely viiniköynnöksen hometta vastaan aloitetaan ennen kukkimista, eli toukokuun jälkipuoliskolla tai kesäkuun alussa. Ensimmäiseen käsittelyyn riittää kontaktivalmiste.

Seuraava käsittely tehdään 14 päivän välein – käsittely kukinnon jälkeen. Tässä vaiheessa on hyvä käsitellä myös härmää vastaan, samaan säiliöön sekoitetaan molemmat valmisteet, mutta on vältettävä väkevien aineiden suoraa kosketusta. Parempi on käyttää jo systeemisiä valmisteita.

Seuraava käsittely on hyvä tehdä rypäleterttujjen sulkeutumisen aikana – marjat alkavat koskettaa toisiaan tertuissa.

Seuraavien käsittelyjen ajankohdat määräytyvät sään mukaan, jos on kuivaa kautta ilman sateita, käsittelyä ei tarvita, päinvastoin, jos on lämmintä ja kosteaa jaksoa, on tarpeen käsitellä 14 päivän välein systeemisten valmisteiden tapauksessa ja 7 päivän välein kontaktivalmisteiden tapauksessa.

Suositukset valmisteiden käyttöön

On suositeltavaa käyttää leviämisainetta, valmiste on silloin tehokkaampi. Systeemisten valmisteiden hyvän tehon saavuttamiseksi on tarpeen käyttää yhtä tyyppiä vain 2 kertaa kauden aikana, jotta sille ei synny resistenssiä.