Kesäpurjo ja talvipurjo

Kesä-, syksy- ja talvilajikkeet purjosipulista...

Purjosipulin kasvatus – milloin kylvää ja istuttaa eri lajikkeita?

Purjosipuli (Allium porrum) on monipuolinen ja ravitseva vihanneskasvi, joka kuuluu sipulikasvien heimoon. Sen kasvatus vaatii kärsivällisyyttä – kasvukausi kestää noin 5-6 kuukautta – mutta palkitsee runsaalla sadolla ja erinomaisella maulla. Purjosipulia on saatavilla eri lajikkeina, jotka on jalostettu eri vuodenaikojen sadonkorjuuta varten.

Kesälajikkeet purjosipulista

Kesälajikkeet ovat varhaisimpia ja soveltuvat sadonkorjuuseen jo kesällä ja alkusyksystä. Niiden kasvukausi on lyhyin, noin 90-120 päivää.

Milloin kylvää: Helmikuu-maaliskuu suojassa (kasvihuoneessa tai laatikoissa), istutus ulkona touko-kesäkuussa hälläntymisvaaran mentyä ohi.

Milloin korjata: Elokuu-syyskuu

Ominaisuudet:

  • Lyhyempi ja ohuempi varsi
  • Mieto, hieman makeahko maku
  • Vähemmän talvenkestävä
  • Ihanteellinen kesäruokiin ja salaatteihin

Syyslajikkeet purjosipulista

Syyslajikkeet ovat monipuolisimpia ja suosituimpia kotipuutarhoissa. Niitä voidaan korjata syksystä läpi talven aina kevääseen saakka riippuen ilmasto-olosuhteista.

Milloin kylvää: Maalis-huhtikuu suojassa, istutus ulkona kesäkuussa.

Milloin korjata: Loka-joulukuu, mahdollisesti pitempään lievissä talvissa

Ominaisuudet:

  • Keskipitkä ja vahva varsi
  • Tasapainoinen maku
  • Hyvä talvenkestävyys
  • Soveltuu varastointiin

Talvilajikkeet purjosipulista

Talvilajikkeet ovat kaikkein kestävimpiä ja tarkoitettu sadonkorjuuseen talven aikana ja varhain keväällä. Niillä on paras pakkas- ja lumikestävyys.

Milloin kylvää: Huhti-toukokuu suojassa tai suoraan maahan, istutus kesä-heinäkuussa.

Milloin korjata: Marras-huhtikuu seuraavana vuonna

Ominaisuudet:

  • Pitkä ja paksu varsi
  • Intensiivinen, täyteläinen maku
  • Erinomainen pakkasen- ja kosteudenkestävyys
  • Ihanteellinen talviruokiin ja keittoihin

Purjosipulin kasvatus – perusohjeet

Maaperä ja kasvupaikka

Purjosipuli vaatii:

  • Aurinkoisen paikan (vähintään 6 tuntia suoraa auringonvaloa päivässä)
  • Rikkaan, hyvin lannoitetun maaperän runsaalla orgaanisella aineksella
  • Hyvän vedeneristyksen – purjosipuli ei siedä seisovaa vettä
  • pH 6,5-7,5 – lievästi hapan tai neutraali maaperä

Ennen istutusta työstä maahan hyvin kypsää kompostia tai lannaa. Purjosipuli on vaativa ravintoruoho, joten älä unohda säännöllistä lannoitusta kasvukauden aikana.

Kylvö ja taimien kasvatus

Purjosipulin kylvö aloitetaan yleensä suojassa – kasvihuoneessa, laatikoissa tai taimikasvatuspelteissä:

  1. Kylvä siemenet noin 1 cm syvyyteen multaan
  2. Säilytä kosteana ja lämpimässä (15-20°C) itämisen aikana
  3. Pikeeraa taimet 5 cm välein kasvaessaan
  4. Koveta taimia ennen ulkoistutusta – altista ne vähitellen ulkoilmalle

Purjosipulin istutus

Kun taimet ovat noin lyijykynän paksuisia (halkaisija noin 0,5-1 cm) ja 15-20 cm korkeita, ovat ne valmiit istutettaviksi ulos:

  • Istutusväli: 10-15 cm taimien välillä, 30-40 cm rivien välillä
  • Istutussyvyys: Istuta taimet syviin uriin (15-20 cm syvät) tai kaivoksiin
  • Kasvun aikana kuppaa maata varren ympärille – tämä pidentää valkoista, syötävää osaa (vaalennusta)

Hoito kasvukauden aikana

Kastelu: Säännöllinen ja runsas, erityisesti kuivina kausina. Purjosipuli tarvitsee paljon vettä, mutta maaperän tulee olla läpäisevä.

Lannoitus: Kerran 2-3 viikossa typpipitoista nestemaista lannoitetta. Voit käyttää orgaanista lannoitetta, kuten nokkoslientä tai yleislannoitetta kasvihuoneviljelyyn.

Kitkeminen: Säännöllinen rikkaruohojen poisto. Purjosipuli kilpailee huonosti rikkaruohojen kanssa ravinteista.

Kuppaaminen: Kasvukauden aikana lisää vähitellen maata varren ympärille pidentääksesi valkoista osaa. Voit myös käyttää erikoisia vaalenemisputkia.

Sadonkorjuu ja varastointi

Purjosipuli on valmis sadonkorjuuseen, kun varret ovat saavuttaneet halutun paksuuden – yleensä 2-4 cm halkaisija. Tätä ei tarvitse kiirehtiä – purjosipuli voi hyvin jäädä maahan ja korjata sitä mukaa kun sitä tarvitaan.

Kuinka korjata:

  • Löysää maaperä varren ympärillä haarukalla
  • Vedä purjosipuli varovasti ylös pitäen kiinni tyviosasta
  • Poista ylimääräinen maa ja leikkaa juuret

Varastointi:

  • Lyhytaikainen: Jääkaapissa muovipussissa 1-2 viikkoa
  • Pitkäaikainen: Viileässä, kosteassa kellarissa hiekassa tai turvepehkussa useita kuukausia
  • Talvilajikkeet voidaan jättää maahan ja korjata tarpeen mukaan

Yleisimmät ongelmat ja niiden ratkaisut

Tuholaiset

Purjokärpänen: Toukat tunkeutuvat varsiin ja aiheuttavat lahoamista. Ehkäisy: verkkojen käyttö, kasvienvuorottelu, rikkakasvien poisto.

Purjokoi: Vahingoittaa lehtiä ja aiheuttaa kasvun hidastumista. Torjunta: luonnolliset petoeläimet, biodynaaminen hajustevalmiste.

Sairaudet

Homesurmastus: Ilmenee keltaisina ja ruskeina laikuina lehdissä. Ehkäisy: ilmankierto, vältä liallista kosteutta, kasvienvuorottelu.

Valkolaikkutauti: Valkoisia laikkuja lehdissä. Torjunta: sairaiden kasvien poisto, fungisidiruiskutus (mieluiten luonnollinen).

Vinkkejä menestykseen

  • Valitse oikea lajike ilmasto-olosuhteidesi mukaan
  • Noudata kasvienvuorottelua – älä kasvata purjosipulia samassa paikassa 3-4 vuoteen
  • Kuppaa säännöllisesti pidemmän valkoisen osan saamiseksi
  • Älä unohda lannoitusta – purjosipuli on vaativa ravintoruoho
  • Ole kärsivällinen – purjosipulin kasvatus vie aikaa, mutta palkitsee erinomaisella maulla

Purjosipuli on kasvi, joka vaatii huolenpitoa, mutta oikealla valinnalla lajikkeista ja huolellisella hoidolla voit nauttia tuoreesta sadosta lähes ympäri vuoden. Olitpa sitten kokenut puutarhuri tai aloittelija, purjosipuli on erinomainen lisä jokaiseen vihannestarhaasi.

Purjosipuli (lat. Allium porrum) on amarylliskasvien heimoon (lat. Amaryllidaceae) kuuluva kasvi. Se kuuluu valkosipulin kasvislajiin, samoin kuin sen lähisukulaiset valkosipuli ja sipuli. Purjosipuli ja sen kesä-, syksy- sekä talvilajikkeet on jalostettu villistä Allium ampeloprasum -lajista. Purjosipulin alkuperäinen kotiseutu on Etelä-Eurooppa, Lounais-Aasia, Etelä-Englanti ja Persia. Purjosipulin viljelyllä on pitkä perinne, sitä viljelivät jo egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset antiikin aikana. Nykyään purjosipulin viljely on edelleen suosittua. Jalostuksen ansiosta viljelijät voivat valita suuresta määrästä lajikkeita.

Purjosipuli - kasvikuvaus

Purjosipuli on monivuotinen kasvi, mutta sitä viljellään yleensä vain yksivuotisena, talvilajikkeita kaksivuotisena. Purjosipulin sipuli on lieriömäisen muotoinen. Varsi on vankka ja voi olla puoliväliin saakka peitetty lehtituppien peitossa. Purjosipulin lehdet ovat yksinkertaiset, varteen kiinnittyneet. Purjosipulissa on kaksisukupuoliset kukat, jotka on ryhmitelty kasvitieteen mukaan kierteiseksi kukinnoksi. Kukintojen tukena on suojus. Kukinnon osia ovat ilmasipulit vegetatiiviseen lisäämiseen sopivana elimenä. Purjosipulin hedelmä on kota.

Purjosipulin viljely

Purjosipulia voidaan viljellä sekä kylvämällä että taimista. Taimista kasvatettujen kasvien sato on yleensä korkeampi. Kesälajikkeiden kylvön aloittaminen kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin. Kylvölaitteeseen se voidaan kylvää jo tammikuussa. Itämiselle ihanteellinen lämpötila on noin 18 °C. Itäneet taimet ovat hyvin pieniä, langankaltaisia. Ulkopenkkiin ne istutetaan huhtikuussa, kun hallat eivät enää uhkaa. Istutus suoritetaan 30 x 10 cm:n välein. Kesäpurjosipuli korjataan elokuussa ja syyskuussa. Syyslajikkeet tulisi kylvää noin helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin. Esikasvatetut taimet tulevat penkkiin kesäkuun puolivälissä. Purjosipulin syyslajikkeiden korjuu tapahtuu lokakuussa ja marraskuussa. Viimeisimpänä kylvetään purjosipulin talvilajikkeet, ne riittää kylvää vasta huhtikuussa. Kasvit saavuttavat riittävän koon penkkiin istuttamista varten kesäkuussa. Nämä purjosipulit voidaan korjata seuraavan vuoden maaliskuusta noin toukokuuhun. Kaikki purjosipulilajikkeet kylvetään noin 1 cm:n syvyyteen. Istutukseen valmiin taimen tulisi olla paksuudeltaan noin 3-5 mm ja sillä tulisi olla 3-4 oikeaa lehteä. Pitkät juuret tulisi lyhentää noin 2 cm:n pituuteen ja lehdet noin kolmanneksella. Istutus on helpoin suorittaa etukäteen kaivettuihin uurteihin. Kasvukauden aikana purjosipulipenkit on kuohkeutettava, kitkettävä, lannoitettava, kasteltava ja käsiteltävä tauteja ja tuholaisia vastaan säännöllisesti. Tehokkain lannoitus tapahtuu täyslannoitteilla, esim. Cererit tai NPK-lannoitteella. Ei pidä unohtaa säännöllistä multausta, jotta valkoinen osa olisi mahdollisimman suuri.

Sopiva kasvupaikka purjolle

Purjoa voi kasvattaa myös viileämmillä alueilla, se ei ole kovin vaativa. Se viihtyy parhaiten kevyemmissä, savipitoisissa maalajeissa, jotka on lannoitettu ja joissa on riittävästi kosteutta. Purjo on toisen kiertovuoden kasvi, joten sitä kasvatetaan sellaisten kasvien jälkeen, joita on lannoitettu runsaasti karjanlannan (perunat, kaalit ja kurkut) kanssa. Kasvukauden aikana maaperään tulisi lisätä noin 13 g typpeä, 10 g fosfaatteja ja 28 g kalisuolaa per m2. Tämä lannoitemäärä tulisi jakaa purjolle kolmeen osaan. Ensimmäisen lisälannoituksen, joka tehdään ennen kylvöä, tulisi sisältää enemmän typpeä ja vähemmän kalisuoloja ja fosfaatteja. Toinen lannoituskerta tulisi ihanteellisesti tehdä noin kolmen viikon kuluttua. Viimeinen, kolmas lisälannoitus tehdään silloin, kun kasvit ovat jo kehittäneet täysin joitakin lehtiä. Kolmannen lannoiteannoksen tulisi sisältää suurin osuus kaliumia ja fosforia, typpeä puolestaan tulisi olla vähiten.

Taudit ja tuholaiset

Purjossa on viime vuosina esiintynyt useimmiten tuholainen nimeltä purjokoi. Tämä tuholainen kehittää meidän olosuhteissamme 2 sukupolvea vuodessa. Ensimmäisen sukupolven purjokoit hyökkäävät purjokasveihin huhti-toukokuun vaihteessa, toinen sukupolvi alkaa aiheuttaa vahinkoa elokuun lopussa ja syyskuun alussa. Yksinkertaisin ennaltaehkäisy purjokoita vastaan on purjokasvuston peittäminen riskinjakson aikana kuitukankaalla. Jotta tämä menetelmä olisi tehokas, kankaan reunat on upotettava maahan, jotta tuholaiset eivät pääse sen läpi. Jos näin on jo tapahtunut ja tuholaiset ovat hyökänneet purjon kimppuun, on aika ryhtyä kemialliseen torjuntaan, esimerkiksi Decis-valmisteella. Muita purjossa esiintyviä tuholaisia ovat purjokirva, juuri-ankeroinen, ristikukkaiskirppa ja valkosipulikoi.

Kesäpurjo

  • Lyhyempi kasvuaika - noin 150 päivää.
  • On korjattava viimeistään ennen pakkasten tuloa.
  • Kasvaa nopeammin, voi kasvaa jopa 1 m korkeuteen.
  • Syötävä osa (vaalennetttu) on pidempi.
  • Keskimäärin ohuempi kuin talvipurjo.

Talvipurjo

  • Pidempi kasvuaika - noin 200 päivää.
  • Kestää pakkasta, selviytyy talvesta ongelmitta.
  • Kasvaa hitaammin, on vankempi.
  • Syötävä osa on paksumpi - voi olla yli 6 cm läpimitaltaan.
  • On korjattava ennen kuin se alkaa kasvaa uudelleen keväällä ja muodostaa kukan.

Yleisimmin viljellyt purjosipralajikkeet

  • Kesäpurjosipralajike Golem kasvaa nopeasti ja suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Syötävä osa on pitempi kuin muilla lajikkeilla, mutta hieman ohuempi, keskimäärin noin 4 cm. Tämän lajikkeen kasvukausi on noin 155-165 päivää, joten se kannattaa kylvää tammikuusta alkaen valmistetuille kylvöalustalle. Golem-purjosipra istutetaan penkkiin huhtikuusta alkaen. Se menestyy aurinkoisella paikalla keskipainavassa, ravinteikkaassa maassa.
  • Starozagorský kamuš on perinteinen kesäpurjosipralajike, joka tuottaa runsaasti satoa. Se voi kasvaa jopa 50 cm korkeaksi. Ihanteellinen kasvupaikka tälle purjosipralajikkeelle on paikka, jossa on raskaampi ja syvempi maaperä, joka sisältää riittävästi ravinteita. Kevyemmissä maalajeissa viljeltäessä säännöllinen kastelu on välttämätöntä, jotta maa ei kuivu liikaa.
  • Purjosipra De Carentan 2 on myöhäinen talvilajike, jolla on keskipitkät suorat varret. Tämän purjosipralajikkeen etuna on sen suuri pakkasenkestävyys. De Carentan vaatii viljelyä kosteassa ja mulloksisessa, ravinteikkaassa maassa.
  • Talvipurjosipralajike Elefant soveltuu syyssadonkorjuuseen, mutta sitä voidaan ongelmitta korjata aina kevääkuukausiin saakka. Sen lehdet ovat tummanvihreät. Syötävän osan pituutta voidaan pidentää säännöllisellä lannoituksella. Tämän purjosipralajikkeen siemenet voidaan kylvää suoraan penkkiin maalis-huhtikuussa, mutta taimet esikasvatusta varten on kylvettävä jo helmikuun jälkipuoliskolla.
  • Talvipurjosipralajike Tango on tarkoitettu syyssadonkorjuuseen, mutta sitä voidaan korjata kevääkuukausiin saakka. Sen lehdet ovat jäykempiä ja voimakkaampia. Tango-lajike kasvaa hitaammin, kasvukausi on noin 180-200 päivää.
  • Muita usein viljeltyjä purjosipralajikkeita ovat syyspurjosipra Terminal ja talvipurjosipra Winner.

Saatat myös pitää

Tarvitsemme suostumuksesi evästeiden käyttöön, jotta voimme muun muassa näyttää sinulle kiinnostuksen kohteisiisi liittyvää tietoa.