Peganum harmala - huumaava syyrialainen ruusu

Aroharmalas (lat. Peganum harmala) on kacibovitých-heimon (lat. Nitrariaceae) monivuotinen kasvi. Peganum esiintyy Välimeren alueelta Lähi-idän kautta Keski-Aasiaan. Itäinen kärkialue ulottuu Mongoliaan, Tiibetiin ja joihinkin Kiinan maakuntiin. Se kasvaa myös Etelä-Ranskassa ja Unkarissa. Sitä löytyy jopa Pohjois-Amerikan länsirannikolta. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan aroharmalas kasvaa hiekka- ja kivikkorinteillä, arolla ja autiomaissa. Peganum kasvaa yleensä 400–3600 metrin korkeudella merenpinnasta. Aroharmalas kasvaa 30–100 cm korkeaksi. Tämän kasvin varret ovat maanmyötäisesti kasvavia, rönsyileviä ja muodostavat pieniä pensaita. Lehdet ovat vuorottaisia, epäsäännöllisesti jakaantuneita, nuorena valkohkosti karvaisia. Vaalean keltaiset kukat kasvavat yksittäin lehtien kainaloista. Yksittäisten kukkien halkaisija on noin 2–3 cm. Peganum-kasvin hedelmät ovat kolmilokeroisia kotaloita, jotka sisältävät runsaasti pieniä tummanruskeita siemeniä.

Suomalaisessa nimistössä peganum-kasville on monia vaihtoehtoja. Edellä mainitun nimen aroharmalas lisäksi voi tavata vaihtoehtoisen nimen harmala (aron). Kansanomaisia nimityksiä tälle kasville ovat "Syyrian ruuta", "Syyrian ruusu" tai "haramala".

Legenda pahasta Harmalasta

Legenda pahasta naisesta Harmalasta on peräisin Syyriasta, missä paikalliset asukkaat uskovat, että kauan sitten, aikana jolloin eläimet vielä pystyivät puhumaan, eli hyveellinen tyttö nimeltä Hamda. Hamda elätteli itseään ja perhettään paimentamalla pientä lammaslaumaa. Hän jakoi ruokansa laitumella useimmiten köyhille orvoille ja tyydytti sitten itse nälkänsä syömällä kudotun villan kääreitä. Villan vuoksi hänen vatsansa kuitenkin pullistui ja hänen paha kälynsä Harmala julisti hänet raskaaksi. Isäksi hän nimesi tuntemattoman paimenen. Hamda oli siis tuomassa häpeää koko perheelle. Ainoana ratkaisuna Hamdan syntiin nähtiin hänen verensä vuodattaminen. Hamdan veli kieltäytyi uskomasta keksittyä tarinaa. Hänen paha vaimonsa oli kuitenkin jääräpäinen ja keksi uuden juonen. Tämä juoni oli testi, jonka oli tarkoitus todistaa Hamdan raskaus. Sen mukaan raskaana olevat naiset ovat levottomia ja kävelevät usein auringosta varjoon ja takaisin. Aviomies lopulta perääntyi ja päätti osallistua testiin. Iltapäivällä hän istui auringossa ja pyysi Hamdaa poimimaan kirppuja hiuksistaan. Tämä pyysi pian häntä siirtymään varjoon ja hetken kuluttua takaisin aurinkoon. Tämän oudon käytöksen vuoksi hän lopulta uskoi, että Hamda todella oli raskaana. Todellisuudessa hän ei ollut ja hänen outo käytöksensä johtui myrkyistä, jonka käly oli laittanut hänen ruokaansa. Tätä hänen veljensä ei tiennyt ja alkoi vaimonsa kanssa valmistella Hamdan kuolemaa. Aamulla hän siis otti Hamdan ja vei hänet kuivuneelle kaivolle, jonka päälle hän salaa levitti peiton niin, ettei Hamda näkisi sitä. Sitten hän kehotti häntä istumaan peitolle ja jatkamaan kirppujen poimimista hänen päästään. Hamda, mitään aavistamatta, astui peitolle ja putosi kaivoon. Veli heitti vielä perään syttyneen kuivuneen pensaan. Hamda kuitenkin selvisi pudotuksesta kaivoon ja tulelta häntä suojeli hänen hyvellisyytensä. Valitettavasti hän ei itse pystynyt pääsemään kaivosta. Siksi hän pyysi variksen toimittamaan veljelleen kaulakorun helmistä. Tämä ymmärsi heti, että Hamda oli elossa ja hän oli toiminut väärin. Kun hän palasi Hamdan kanssa kotiin, hän tiesi jo vaimonsa pahuuden. Rangaistuksena hän löi miekalla hänen päänsä irti ja kirosi hänet pensaaksi niin vastenmieliseksi, etteivät edes aasit voi syödä siitä enempää kuin yhden suupalan. Hänen pahasta vaimostaan tuli pensas, jota kutsutaan hänen nimensä mukaan Harmalaksi.

Syyrianharmalan päihdyttävät vaikutukset

Harmalan psykotrooppiset vaikutukset on tunnettu jo hyvin pitkään. Sen siemeniä käytettiin kansanparantajuudessa lähes universaalina lääkkeenä. Pienessä määrässä harmala voi olla stimuloiva ja terapeuttinen vaikutus aivoille. Sitä vastoin suuressa määrässä se voi olla hyvin vaarallinen – se vaikuttaa lamaannuttavasti keskushermostoon, voi aiheuttaa kouristuksia tai jopa halvaantumisen, johon liittyy voimakkaita hallusinaatioita. Egyptissä on saatavilla harmalan siemenistä valmistettua öljyä, jota käytetään rakkausjuomana. Uzbekistanissa kuivat varret ovat tavallinen osa heidän kotejaan ja niitä käytetään erityisesti asuintilojen savustamiseen. Harmalalla on nimittäin bakterisidisiä ja hyönteismyrkyllisiä vaikutuksia.

Steppiruudan päihdyttävät vaikutukset johtuvat harmiini-nimisen aineen sisällöstä, joka pystyy jo pieninä annoksina aiheuttamaan hallusinaatioita. Harmiinin aiheuttamat hallusinaatiot kestävät nautitun määrän mukaan 4–24 tuntia, ja maksimivaikutus ilmenee yleensä noin 3 tunnin kuluttua nautinnasta annoksesta riippuen. Rentoutumisen ja iloisen mielialan hävittyä yliannostuksen yhteydessä ilmaantuu usein erittäin epämiellyttäviä tiloja, jotka ilmenevät pahoinvointina, ahdistuksena, kouristuksina ja hallusinaatioina. Kasvi on myrkyllinen, sen nauttiminen voi olla vaarallista, ja sitä kasvatetaan vain koristekasvina.

Peganum harmala -kasvin viljely

Harmalaa voi viljellä myös meidän olosuhteissamme. Se ei ole mitenkään monimutkaista, kunhan muistetaan, että harmala ei kestä pakkasta ja se täytyy talvehtia oikein. Ulkokohteessa harmala istutetaan hyvin läpäisevään hiekkapitoiseen maaperään. Valmiit taimet voidaan istuttaa, kun maanpinnan yöpakkasia ei enää uhkaa, ja ne kasvavat ulkokohteessa syksyyn asti, jolloin maanpäällinen osa kuivuu. Maan alle jää porkkanankaltaisia juuria, jotka on kaivettava maasta ja sijoitettava kuivaan hiekkaan talvehtimaan. Sopiva talvehtimispaikka on viileä huone tai kellari. Keväällä juuret otetaan hiekasta ja istutetaan takaisin pensaaseen. Juuret alkavat versoa ja jatkavat kasvuaan ongelmitta.

Harmalaa viljellään siemenistä, jotka säilyttävät itävyytensä useita vuosia. Valmiit siemenet kylvetään hyvin läpäisevälle, kostutetulle kasvualustalle, ja kylvön jälkeen on hyvä painaa ne kevyesti maahan. Kylvöt sijoitetaan valoisaan paikkaan, ja niille ylläpidetään tasaista kosteutta ja lämpöä. Siementen itävyys on erittäin hyvä, mutta nuoret taimet ovat hyvin arkoja, joten niiden tikuttamista nuorena ei suositella. On parempi kylvää siemenet harvemmassa, jotta taimia ei tarvitse istuttaa uudelleen. Kasvaneet taimet kastellaan erittäin varovasti. Liiallista liiottamista ei missään tapauksessa saa tapahtua. Taimet viihtyvät valoisassa paikassa, joka on suojattu suoralta keskipäivän auringolta. Mitä lämpimämpi kasvupaikka taimille annetaan, sitä paremmin ne menestyvät.