Pelargonium zonale punainen

Pelargonium zonale - punainen

Kyseessä ovat pensasmaiset ja ruohomaiset kasvit kurjenmiekkakasviheimosta, joilla on monia hybridejä. Ne esiintyvät luonnostaan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, erityisesti Etelä-Afrikassa. Pelargoniaa käytetään koristekasvina, mutta myös kosmetiikassa, lääkinnällisenä ja värjäyskasvina sekä ruokien maustamiseen. Ne muodostavat 4 suurta pääryhmää. Isokukkainen pelargonia (P. grandiflorum) on tunnusomainen suurista kukistaan (valkoisista vaaleanpunaisenpunaisiin, lähes mustiin, mutta myös kirjaviin). Niillä on liuskaiset lehdet hienodentaisin reunoin. Murattipelargoniat (P. peltatum) ovat peräisin kilpilehti-pelargoniasta ja niillä on myös eri muotoja yksinkertaisine tai täyteläisine kukineen pitkillä kukkavarrsilla. Niille on ominaista matava varsi. Niitä käytetään parvekkeiden kaunistamiseen. Vyöhykepelargoniat (P. zonale) ovat kauniita kirjavalehtisiä ja -kukkaisisa. Tuoksuvat pelargoniat sisältävät lehdissään eteerisiä öljyjä, minkä vuoksi niillä on voimakas ominainen tuoksu. Niillä on vaaleanvihreät, syväliuskaiset lehdet ja pienet kukat valkoisesta violettiin.

Kukinnan runsaus ja kestävyys on legendaarista. Riippuvat pelargoniat sopivat koristeluun parvekkeille, ikkunoille ja terasseille. Ne ovat vaatimattomia kasvatettavia ja kestävät hyvin tuholaisia. Ne kukkivat runsaasti koko kesän lokakuuhun asti.

Kuinka kasvattaa pelargonioita

• Kasvupaikan on oltava riittävän valoisa, aurinkoinen kevät- ja kesäkaudella. Myöhään syksyllä ja talvella pelargoniat sijoitetaan viileämpään huoneeseen, jonka lämpötila on 10-15 celsiusastetta. Pelargoniat kastellaan päivittäin, erityisesti silloin kun ne ovat päivän helteessä. Talvella kastelua vähennetään, kasveja ei lannoiteta lainkaan ja niille annetaan kasvulepo. Keväällä kasveista poistetaan kuolleet osat ja heikot versot. Muut liian pitkät versot leikataan 15-25 sentin pituisiksi.

• Siemenet kylvetään yleensä tammikuusta helmikuuhun. Käytetään ostettua kylvö- ja lisäysmultaa. Siemenet kylvetään multan pinnalle. Ne itävät valossa, joten niille on taattava riittävästi valoa. Kylvöt ovat hyvin herkkiä sopivan lämpötilan noudattamiselle - ihanteellinen lämpötila on 20-24°C päivällä ja yöllä. Ne itävät yleensä 7-14 päivän kuluttua. Itämisen jälkeen kasvit istutetaan omiin ruukkuihinsa. Pelargoniat istutetaan ulos 'hallanluojien' jälkeen.

• On suositeltavaa käyttää pelargonioille erikoistuneita maaperää. Yleisesti ne vaativat ravinnerikasta maaperää.

• Säännöllinen lannoitus on välttämätöntä myöhäiskeväästä alkusyksyyn. Edullisin lannoitustapa on kastella kasveja voimakkaasti laimennetulla hyvän kompostin tai kanan lannan uutteella. Voidaan käyttää myös pelargonioille tarkoitettuja erikoislannoitteita. Lannoite annetaan joka viikko.

• Siemenestä kasvatetut pelargoniat ovat kestävämpiä erityisesti virustauteja vastaan. Virustaudit ilmenevät erilaisina lehtien muoto- ja väripoikkeavuuksina (keltaisuus, rengasmaisuus, epämuodostumat) ja kukissa. Kasvien yleinen kitukasvuisuus on ilmeistä. Ainoa suoja on tartunnan saaneiden kasvien välitön poistaminen.

  Lehtien korkkimaisuus ilmenee riippuvilla pelargonioilla. Syynä on liiallinen vesi maaperässä tai korkea ilmankosteus. Se ilmenee pintasolujen laajentumisena ja pienten vihreiden pullistumien muodostumisena. Suojaus on ennaltaehkäisevää - taata tasainen kastelu ilman maaperän liiallista kostutusta.

  Bakteerilahoaminen ja lakastuminen on pelargonioiden vakavin tauti. Oireet ilmenevät ensin vanhemmissa lehdissä pienten öljymäisten tai läpikuultavien täplien muodossa, jotka vähitellen laajenevat, sulautuvat yhteen ja kuivuvat. Lehdet kuolevat vähitellen vanhimmista ylöspäin. Tartunnan saaneet kasvit on hävitettävä. Saastuneiden kasvien poiston jälkeen viljelmä käsitellään 0,2% Kuprikol 50 tai Cuprocaffaro -valmisteella. Käsittely tehdään kahdesti tai kolmesti seitsemän päivän välein.

  Pythium-juurilaho ilmenee varren tyven mustumisena ja juurten lahoamisena. Varsissa voi ilmetä mustanruskeita täpliä. Tauti hyökkää pääasiassa kasvin pistokkaita vastaan. Sairaat pistokkaat on poistettava jatkuvasti. Jäljelle jääneet, terveet kasvit käsitellään kastelemalla 0,05% Polyversum -valmisteella (4 l/vettä/m²) tai 0,25% Proplant -valmisteella (2-4 l/vettä/m²).

  Ruostetta esiintyy vain vyöhykepelargonioilla. Lehdille ilmestyy ensin kellertäviä pieniä täpliä, joiden alapuolelle syntyy kohonneita ruskeita itiöpesiä, usein renkaisiin järjestyneenä. Voimakkaassa tartunnassa lehdet kuivuvat ja putoavat. Voimakkaasti tartunnan saaneet kasvit on hävitettävä, lievemmissä tapauksissa auttaa ruiskutus laajan kirjon fungisideilla rikki- tai sinkkipohjaisilla.