Meloni Stellio F1 - melonin siemenet

Cucumis melo - Carribean gold

Melonin viljelymuoto ilmestyi jo noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua Välimeren alueella tai subtrooppisessa Afrikassa. Meloni on kurpitsakasveihin kuuluva hedelmävihannes. Kasvutapa on matava tai köynnösmäinen. Mehevät versot kasvavat 100–250 senttimetriä pitkiksi. Melonilajikkeita on monia. Tunnetuimpia ovat: sokerimelonityypit, jotka ovat aromikkaampia, pehmeämmällä ja tiukemmalla hedelmälihalla sekä tyypillisellä ananaksen tuoksulla. Charentais-meloni makealla aromaattisella maullaan muistuttaa usein ananasta tai papayaa ja sillä on intensiivinen, voimakas tuoksu. Galia on vaalea sekä sisältä että ulkopuolelta. Sillä on vaalean keltainen väri ja sen maku muistuttaa nektariineja. Hunajamelonilla on erittäin makea, aromaattinen ja hyvin harmoninen maku. Ulkoa se on vaaleankeltainen ja sisältä väri vaihtelee vihreästä keltaiseen. Verkkomelonin ja cantaloupen risteyttämällä Israelissa onnistuttiin jalostamaan Ogen-meloni. Hieman happaman hedelmäisen makunsa ansiosta se on poikkeuksellisen virkistävä ja herkullinen. Tendral on sukulainen hunajamelonille. Maullaan se muistuttaa sitä hyvin paljon, mutta sillä ei ole juuri lainkaan tuoksua. Viimeinen ja tunnetuin melonilaji on vesimeloni. Sillä on kirkkaanpunainen hedelmäliha ja mustat siemenet. Hedelmäliha on rapea, raikas, ei liian makea ja sillä on vähäinen aromi.

Melonien nauttiminen on terveellistä, tämä vihannes vahvistaa ja puhdistaa elimistöä. Hedelmät sisältävät 90–95 % vettä ja 3–5 % sokereita. Ne sisältävät myös C-vitamiinia. Hedelmät ovat erittäin vähäkalorisia. Niillä on jopa ateroskleroottisia ja reumaattisia vaivoja ehkäiseviä vaikutuksia ja ne vaikuttavat verenkiertoon. Joka tapauksessa ennen kaikkea ne maistuvat erinomaiselta!

Melonin kasvatus

• Kasvatukseen sopii hyvin musta kuitukangas, joka varastoi lämpöä. Vaativat aurinkoisen kasvupaikan. Runsasta kastelua erityisesti hedelmien muodostumisvaiheessa.

• Kylvö aloitetaan jo maaliskuun lopussa. Kylvetään taimiruukkuihin tai ruukkuihin. Yhteen ruukkuun kylvetään 1–2 siementä. Optimaalinen itämislämpötila on 22°C. Kasvualustaksi sopii erikoinen kylvöön ja lisäykseen tarkoitettu kasvualusta, joka pidetään tasaisesti kosteana. Ruukut sijoitetaan valoisaan paikkaan. Siemenet itävät 14 päivän kuluessa. Toukokuun alussa aloitetaan taimien karkaiseminen ja siirtäminen lopulliselle kasvupaikalleen. Kasvit istutetaan noin 1,5 x 1 metrin välein. Tai istutetaan perinteisesti riviin, 2 taimea 30–40 cm:n välein.

• Maaperän tulisi olla läpäisevää ja neutraali (pH 6,5–7,0). Maa on valmisteltava jo syksyllä kyntämällä tai muokkaamalla. Maahan sekoitetaan keväällä karjanlantaa tai kompostia, jotta myöhempi lannoitus ei olisi tarpeen.

• Sopiva on yleinen nestemäinen lannoite (Cererit, Kristalon - hedelmä ja kukka). Kun hedelmät ovat kehitysvaiheessa, annetaan lannoitetta 14 päivän välein. Kun hedelmät kypsyvät, vähennetään lannoitusta. Syksyllä tai keväällä on välttämätöntä lisätä orgaanista lannoitetta, esim. hyvin levännyt kompostia tai lantaa.

• Kurkkujen musta mätä on vaarallinen tauti, joka hyökkää lähes kaikkien kurpitsakasvien kimppuun. Se ilmenee lehtien ruskenemisena reunoista lähtien ja versojen vettisenä tummentumisena ja myöhempänä ruskenemisena. Tartunnan jälkeen on tehtävä ruiskutus. Käyttää voi esim. hyvin tehokasta valmistetta Rovral Aqua Flo tai Talent.

  Humalan punkkipöpö hyökkää monien vihanneskasvien kimppuun. Se hyökkää erityisesti kasvihuoneissa kasvatettujen kasvien kimppuun. Saastetuissa lehdissä ilmestyy vaaleita täpliä, myöhemmin kasveissa näkyy hämähäkinseittejä. Punkkipöpöä vastaan tehoaa esim. valmiste Talstar, Omite ja muut punkkimyrkyt.

  Kasveja vaivaa myös härmä ja kirva. Kirvojen torjuntaan käytämme valmistetta Mospilan. Härmää vastaan valitaan kupariin perustuvat fungisidit.

  Hedelmien halkeileminen johtuu epätasaisesta veden saannista kasviin. Magnesiumin puutos havaitaan vaaleista lehdistä, joissa on tummanvihreät suonet. Lehtien kellastuminen meloneilla on merkki liiallisesta vedestä.

  Kasveja vahingoittavat myös etanat ja linnut.

• Ensimmäiset melonit voidaan korjata noin elokuun puolivälissä. Kypsä meloni tunnistetaan esim. naputuksesta. Kevyesti napautettaessa pitäisi kuulua ontto ääni. Kypsä meloni tunnistetaan varmasti kuivuvasta ja kiertyvästä varresta.