Myrkylliset koristekasvit 1/2

Lyhyesti: Hulluruoho, oleanteri, japaninmarjakuusi ja läntinen tuija ovat yleisiä puutarhakasveja, jotka ovat myrkyllisiä kokonaan tai lähes kokonaan. Oleanterista jo kaksi syötyä lehteä voi tappaa aikuisen, lapselle riittää yksi. Jos jotakin kasvin osaa on nielty, hakeudu heti lääkärin hoitoon.

Koristekasvit ovat tulleet osaksi puutarhojamme, mutta jotkut niistä ovat myrkyllisiä ja voivat muodostaa potentiaalisen vaaran, erityisesti jos pienet lapset liikkuvat niiden läheisyydessä. Hyvin yleisesti viljeltyjä ja samalla voimakkaasti myrkyllisiä kasveja ovat hulluruoho, oleanteri, japaninmarjakuusi ja läntinen tuija. Nämä kasvit ovat myrkyllisiä kokonaan tai lähes kokonaan, ja pienen palan nieleminen voi aiheuttaa uhrin kuoleman, jos lääkärinapua ei haeta ajoissa. Ole erityisen varovainen näitä kasveja kasvattaessasi, jotta ne vain kaunistavat puutarhaasi eivätkä aiheuta katastrofia.

Hulluruoho

Hulluruoho (lat. Datura stramonium) kuuluu kotkerokasvien heimoon (lat. Solanaceae). Hulluruoho on voimakkaasti myrkyllinen kasvi, joka voi suuremmissa annoksissa aiheuttaa jopa kuoleman. Hulluruohon myrkyllisyys johtuu alkaloidien, kuten atropiinin, skopolamiinin ja hyoskyamiinin sisällöstä. Kaikki hulluruohon osat ovat voimakkaasti myrkyllisiä. Myrkytys ilmenee lisääntyneenä liikkuvuutena, ahdistuksena, kauhuuntunteina, lämmön nousuna, suun kuivumisena, pupillien laajentumisena, sydämen tykytyksenä, huimauksena, horjuvana kävelytyylina, sekavuutena, desorientoituneisuutena ja hallusinaatioina. Myrkytyksen huipun jälkeen seuraa hyvin nopea lamaantuminen, joka ilmenee esim. kovana unena, uupumuksena ja ärtyneisyytenä. Minkä tahansa hulluruohon osan nielemisen jälkeen on välttämätöntä kutsua lääkärinapu välittömästi. Oikea-aikaisen toimenpiteen yhteydessä selviytymisennuste on melko korkea (noin 90 %), mutta silti on oltava erittäin varovainen, erityisesti jos lapset voivat päästä hulluruohon läheisyyteen.

Hulluruoho ja sen kasvatus

Hulluruoho on yksivuotinen kasvi, joka voi kasvaa noin 0,5–1 metrin korkeuteen. Kukat ovat torvimaisia, valkoisia tai vaaleanliloja, ja ne aukeavat täysin iltaa kohden. Hedelmä on piikikäs kotelo, joka sisältää suuren määrän mustia siemeniä. Hulluruoho viihtyy parhaiten typpipitoisissa humusmaissa aurinkoisilla tai puolivarjoisilla paikoilla. Se sopii kohtalainen kastelu

Hulluruohon siemeniä myytävänä meillä verkkokaupassa...

Mielenkiintoinen tieto

Tunnetut "enkelitrumpetit" kutsutaan usein hulluruohoiksi (lat. brugmansie) ja hulluruohot (lat. datura) daturoiksi. Nämä kaksi kasvia eroavat kuitenkin toisistaan merkittävällä tavalla. Ero on siinä, että daturat ovat kesäkukkia ja "enkelitrumpetit" ovat monivuotisia kasveja.

Oleanteri

Oleanteri (lat. Nerium oleander) on yksi voimakkaasti myrkyllisistä kasveista, joita usein tavataan puutarhoissamme. Koko kasvi on myrkyllinen – lehdet, varret ja kukat. Oleanteria pidetään jopa yhtenä myrkyllisimmistä kasveista, sillä kaksi syötyä lehteä voivat tappaa aikuisen ihmisen, lapselle riittää jopa yksi ainoa. Myös hunaja, jonka mehiläiset ovat keränneet oleanterista, on myrkyllistä. Oleanteri sisältää glykosideja oleandriini ja neriini, jotka vaikuttavat suoraan sydämen toimintaan. Myrkytys ilmenee oksentamisena, kuumeena, vapinana, huimauksena, kouristuksina ja sydämen rytmihäiriöinä. Kuten minkä tahansa muun myrkyllisen kasvin nauttimisen jälkeen, on tärkeää hakeutua mahdollisimman nopeasti lääkärin hoitoon, jotta vastalääke voidaan antaa.

Oleanteri ja sen viljely

Oleanteri on ikivihreitä pensas, joka kasvaa jopa 2 metriä korkeaksi. Varsi haarautuu runsaasti. Oleanterin lehdet ovat nahkamaiset ja pitkänomaiset. Kukat voivat olla valkoisia, punaisia, vaaleanpunaisia tai keltaisia. Joillakin lajikkeilla on täyteläiset kukat. Oleanteri on monivuotinen kasvi, joka ei kuitenkaan ole talvenkestävä, joten se on suojattava talven ajaksi ennen pakkasten tuloa. Jotta oleanteri voi hyvin, on tärkeää antaa sen viettää kesä ulkona ja talvi viileämmässä ympäristössä. Kesällä on tärkeää runsas kastelu seisottuneella vedellä (huom: oleanteri on herkkä veden kovuudelle), talvella kastelua vähennetään huoneen lämpötilan mukaan. Viileässä kastellaan vain sen verran, ettei juuripakka kuivu kokonaan. Jos et voi tarjota oleanterille viileää talvehtimista, suihkuta sitä ainakin säännöllisesti. Anna oleanterin viettää kesä lämpimässä aurinkoisessa paikassa ja lannoita sitä säännöllisesti.

Mielenkiintoinen tieto

Harvinaisin oleanterin lajike on keltakukkainen, se jalostettiin myöhäisimpänä ja on vieläkin melko harvinainen viljelijöiden keskuudessa.

Japaninmarjakuusi

Japaninmarjakuusi (lat. Taxus cuspidata) kuuluu marjakuusikasvien heimoon (lat. Taxaceae). Koko kasvi on voimakkaasti myrkyllinen lukuun ottamatta punaista mehevää marjakoteloa, joka ympäröi siementä. Vaarallista on alkaloidien sisältö – esim. taksiini A, taksiini B, lykopiini ja efedriini. Älä syö marjakuusen marjoja lainkaan ja huolehdi, etteivät lapset maista niitä – marjakotelon sisällä oleva siemen on voimakkaasti myrkyllinen. Myrkky alkaa vaikuttaa erittäin nopeasti, joten on välttämätöntä hakeutua mahdollisimman nopeasti lääkärin hoitoon ja tehdä mahanhuuhtelu. Muussa tapauksessa kuolema voi tapahtua jo kymmenien minuuttien kuluessa kasvin myrkyllisen osan nauttimisen jälkeen. Myrkytys aiheuttaa sydämen toiminnan hidastumisen siinä määrin, että se voi aiheuttaa sydänpysähdyksen.

Marjakuusi ja sen viljely

Japanilainen marjakuusi on tiheästi haarova puu, joka voi kasvaa noin 10 metrin korkeuiseksi. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla, mutta sietää myös puolivarjoa ja varjoa. Se ei menesty liian kosteassa maaperässä eikä liian tuulisella paikalla. Marjakuuset eivät ole vaativia ravinteiden suhteen. Jos istutatte sen kalkkipitoiseen maaperään, teette vain hyvän teon. Marjakuusi on ainoa havupuu, jota voidaan vahingoittumatta karsia, radikaalimpi leikkaus tehdään parhaiten kesäkuun lopussa. Toinen etu on se, että marjakuuset sietävät hyvin myös saastunutta kaupunki-ilmaa, minkä vuoksi niitä istutetaan usein puistoihin. Kun seuraavan kerran menette sinne kävelylle, opettakaa lapsille, että marjakuusia on parasta välttää eivätkä punaiset "marjat" ole karkkeja.

Läntinen tuija

Läntinen tuija, tunnetaan paremmin nimellä lännentuija (lat. Thuja occidentalis), on toinen myrkyllisistä puista, joita puutarhoissa esiintyy hyvin usein. Toisin kuin marjakuusen kohdalla, tuijan myrkyllisyys ei ole niin tunnettua ja monet yllättyvät tästä tiedosta. Myrkyt sisältyvät koko kasviin, korkein pitoisuus on nuorissa versoissa ja neulasissa. Tuija sisältää myrkyllisen thujonin, pineenin, tanasetonin ja muiden aineiden eteerisiä öljyjä. Myrkyllisyyden aiheuttaa erityisesti thujoni, joka ärsyttää ihoa ja tuijan jonkin osan nauttimisen jälkeen aiheuttaa oksentelua, verisiä ripuleita, vahingoittaa munuaisia ja raskaana olevilla naisilla voi lantion alueen verenvuodon seurauksena johtaa jopa keskenmenoon. Myrkytys ilmenee kouristuksina, yleisenä velttoutena ja tajuttomuutena, voimakkaan yliannostuksen ja lääkäriavun hakematta jättämisen yhteydessä voi johtaa jopa kuolemaan.

Tuija ja sen viljely

Läntinen tuija on ikivihannoiva puu, joka voi kasvaa jopa 20 metrin korkeuiseksi. Kartiomaisen kasvutapansa ansiosta sitä käytetään usein elävänä aitana. Erityisen vaarallisia ovat varsinkin pienet, oksien päissä kasvavat käpylät, jotka houkuttelevat pieniä lapsia maistelemaan. Tuijat ovat erittäin kestäviä puulajeja, jotka sietävät hyvin aurinkoa, puolivarjoa ja varjoa. Ne menestyvät parhaiten kosteammissa, savi-hiekkamaissa. Ne sietävät hyvin myös kalkkipitoisia maita. Tuijojen kasvua voitte tukea säännöllisellä lannoituksella kesäkaudella, syksystä alkaen älkää enää lannoittako tuijoja, jotta ne voivat levätä ja valmistautua hyvin talveen. Jos muotoilette tuijista elävän aidan, leikatkaa niitä kerran vuodessa touko-elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla. Ensimmäinen ja toinen vuosi juurtumisen jälkeen leikataan vain latvoja, kolmannesta vuodesta alkaen tuijaa voidaan muotoilla myös sivuilta.