Kaktus siemenestä kukkiin

Lyhyesti: Kylvä kaktuksen siemenet steriloituun, hienorakeiseen kasvualustaan ja kastele keitetyllä vedellä. Kukinta edellyttää vuosirytmiä: kasvukausi huhtikuun lopusta syyskuuhun, kastelu noin kerran 14 vuorokaudessa, ja lokakuun lopusta talvilepo 7–15 °C:ssa ilman kastelua. Siirron jälkeen kastelua vasta noin viikon kuluttua.

Kaktukset ovat kaikille tuttuja. Monille ihmisille ne ovat kuitenkin vain "piikkinen pallo", joka kukkii kerran seitsemässä vuodessa ja jota on parempi olla edes koskematta. Harmi, sillä kaktukset ovat erittäin vaatimattomia kasveja viljellä ja niiden kukat herättävät suurta ihailua. Jos itse siemenestä kasvatettu kaktus kukkii, on viljelijän ilo vielä paljon suurempi. Se on hänen viljelytyönsä huipentuma, eräänlainen ansioristi. Mitä sinun siis pitää tehdä saadaksesi sen? Ensimmäinen askel on laadukkaan siemenen osto, ja sen jälkeen ei jää muuta jäljelle kuin aseistautua kärsivällisyydellä ja ryhtyä innolla kasvattamaan kaktuksia.

Kaktusten viljelyn perusteet – siementen kylvö

Kaktusten siementen onnistuneen kylvön perustana on sopivan kylvöastian ja kasvualustan valinta. Astia valitaan kylvettävien siementen määrän mukaan. Erittäin yksinkertainen kylvölaite on esim. minilämmitin. Käytännöllisempää on olla kylvämättä kaktusten siemeniä suoraan minilämmittimeen, vaan mieluummin ruukkuihin, jotka sijoitat kylvölaitteeseen. Ensinnäkin sinulla on yksittäiset kaktuslajerrotta, joten sinun ei tarvitse miettiä kuinka jakaa astia, jotta kaktukset eivät sekoitu. Ja toiseksi voit homekasvuston kohdatessa helposti ottaa pois ja käsitellä vain tietyn ruukun.

Jotta homekasvuston mahdollisuus rajoittuisi minimiin, on tarpeen sekä laatikko että ruukut pestä huolellisesti ja parhaassa tapauksessa desinfioida (esim. heikolla vetyperoksidiliuoksella tai kaliumpermanganaattiliuoksella). Kasvualusta steriloidaan lämmöllä – se voidaan kaataa pellille ja paistaa hetki uunissa tai kaataa lasipurkkiin, joka keitetään vesihauteessa (kuten säilöntää tehtäessä). Se on tosin hieman työlästä, mutta homekasvuston riskin vähentämiseksi se todella kannattaa. Kylvökasvualustan tulisi olla hienorakeista, jotta siemenet eivät pääse liian syvälle. Sen voi luoda esim. sekoittamalla soraa, jokihiekkaa ja savea, tai sekoittamalla kaktusten kasvualustaa ja soraa. Täytä ruukut valmiilla kasvualustalla pintaan asti ja painele kevyesti, kostuta pinta keitetyllä vedellä. Levitä kaktusten siemenet tasaisesti kasvualustalle. Aseta jokaiseen ruukkuun kyltti kaktuksen nimellä. Sen jälkeen sulje kylvö siten, että kosketus ulkoilmaan on mahdollisimman pieni. Sijoita kylvölaite ikkunalaudalle, jossa on riittävästi valoa. Varo kuitenkin, että auringonsäteily ei ole liian voimakasta ja polta tai keitä itäneitä kasveja – parempi varjostaa ne. Toinen vaihtoehto on sijoittaa kaktusten kylvö keinovaloon – loisteputkeen. Tämä vaihtoehto voidaan toteuttaa taloudellisesti esimerkiksi sijoittamalla kylvö akvaarin ylälasin ja valonlähteen väliseen rakoon (jos se on tilallisesti mahdollista).

Itäneillä kaktustaimilla on riittävästi valoa ja korkeampi lämpötila, joka edistää onnistunutta kasvua. Tarkkaile kaktuksia säännöllisesti ja jos kasvualusta kuivuu, kastele keitetylla vedellä. Jos huomaat kaikkista sterilointiyrityksistä huolimatta, että ruukussa leviää valkoisia homesäikeitä, poista se välittömästi kylvöastiasta, suihkuta heikolla kaliumpermanganaattiliuoksella ja anna kasvualustan kuivua. Poista mahdolliset kuolleet taimet pois. Kun kaktussiemenet ovat itäneet, aloita kylvön tuulettaminen, mutta pidä se kuitenkin jatkuvasti hieman kosteana.

Kun taimet alkavat ahtautua astiassa, pikiröi ne suurempaan ruukkuun (astiaan). Ole varovainen työssäsi, koska nuori kaktusrunko on erittäin hauras ja altis vaurioille. Mitä suuremman kaktuksen kanssa työskentelet, sitä pienempi on vaurioitumisen riski. Siirä kuivaan kasvualustaan äläkä koskaan kastele kaktuksia siirron jälkeen, anna niille noin viikko aikaa pienten haavojen kuivumiseen, jotka aiheutit siirtämällä. Kastelusta voi seurata mätäneminen, ja se koskee myös täysikasvuisia kasveja!

Kaktusten kasvatuksen perusteet – kasvattajan vuosi

Kaktusten kasvatuksessa on välttämätöntä noudattaa kesän kasvukauden ja talvilevon jakson rytmiä. Ja on sama, kasvatatko kaktuksia kasvihuoneessa vai kotona ikkunalaudalla. Ilman tämän periaatteen noudattamista kukkia näet tuskin. Kesän kasvukausi alkaa noin huhtikuun lopussa, ulkopaikalla vasta kun hallat eivät enää uhkaa. Sijoita kaktukset ikkunalaudalle tai kasvihuoneeseen ja aloita kastelu – noin kerran 14 päivässä ottaen huomioon nykyiset ilmasto-olosuhteet – lämmössä ja nopeassa kuivumisessa voit kastella useammin, viileässä harvemmin. Kasvualustan tulisi kuivua kastelujen välillä. Näin "herätetty" kaktus "juo" ja alkaa kasvaa, kukintakykyisillä kaktuksilla ilmestyy silmuja. Pidä kaktukset kasvurytmissä syyskuuhun asti, sitten vähennä kastelua asteittain. Kaktusten kudokset kypsyvät ja valmistautuvat kasvulepokauden. Lokakuun lopussa (ulkoa aikaisemmin ennen hallojen tuloa) siirrä kaktukset viileämpään paikkaan, optimaalisesti lämpötilaan noin 7–15 °C. Siellä voi olla jopa täydellinen pimeys (kellari, kenkälaatikko), jos lämpötila on alennettu.

Kasvata myös joulukaktus, se ei ole lainkaan vaativaa. Se osaa luoda miellyttävän tunnelman.

Älä kastele kaktuksia talvikaudella! Tietenkin paitsi pienet taimet, jotka kastele silloin tällöin ja pidä ne valossa. Tarkista kaktukset ajoittain. Jos huomaat, että latva on vaaleanvihreä ja alkaa venyä, lämpötila on liian korkea ja kaktus on alkanut kasvaa – joko alenna lämpötilaa tai siirry kesärytmiin – ei kuitenkaan aikaisemmin kuin maaliskuun lopussa. Näiden kahden rytmin noudattaminen on koko kaktusten kasvatuksen, erityisesti kukinnan, menestyksen perusta.

Tunnetuimmat kaktustyypit

• Ariocarpus – tämän suvun kaktukset kuuluvat vaativampiin, mutta sitä arvostetuimpiin kasvatettaviin lajeihin. Niitä esiintyy Pohjois-Meksikosta lounaisen Texasiin asti. Kukat ovat valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia tai violetteja ja kasvavat kaktuksen latvasta. Tämän kaktussuvun tunnusmerkki on vahva, naurismäinen juuri. Tämän suvun edustajiin kuuluu esimerkiksi Ariocarpus fissuratus, joka kasvaa jopa 15 cm:n kokoiseksi ja kukkii aikuisena syksyllä jopa 5 cm leveällä vaaleanpunaisella-violetilla kukalla. Kotimaassaan amerikkalaiset kutsuvat sitä erikoisen ulkonäkönsä vuoksi nimellä "living rock" eli "elävä kivi".

• Astrophytum – tämän meksikolaisen kaktussuvun tunnusmerkki ovat valkoiset hiutaleet, jotka ovat levittäytyneet koko kaktuksen rungon ympärille. Kukat kasvavat kasvin latvasta, ovat yleensä keltaisia punaisella tai oranssilla kurkulla. Tunnetuimpia lajeja ovat Astrophytum asterias, joka sai nimensä meritähden kaltaisen muotonsa ansiosta. Astrophytum capricornen lajinnimi on johdettu kauriista, minkä vuoksi sitä joskus kutsutaan "kauriinkaktukseksi". Astrophytum myriostigmalla ei ole piikkejä ja kuten jo nimi vihjaa, se on peitetty tuhansilla valkoisilla pisteillä (hiutaleilla). Se tunnetaan myös nimellä "piispanhiippa", jota se muodoltaan muistuttaa. On olemassa myös muunnos "nudum", jolla ei ole hiutaleita. Astrophytum supercabuto kuuluu japanilaisiin hybrideihin ja se on arvostettu erityisesti ulkonäkönsä vuoksi - hiutaleet ovat suurempia kuin tavallisilla lajeilla ja muodostavat runkoon mielenkiintoista kuviointia. Muita tämän kaktussuvun edustajia ovat Astrophytum niveum, Astrophytum senile, Astrophytum crassispinoides.

• Epithelantha – nämä kaktukset kuuluvat meksikolaisiin miniatyyrilajeihin, ne kasvavat korkeintaan 5 cm:n kokoisiksi. Piikit ovat valkoisia ja erittäin lyhyitä. Kukat kasvavat kasvin latvasta. Ne ovat hyvin pieniä, valkoisia tai vaaleita vaaleanpunaisia. Näissä kasveissa huomiota herättävät tumman vaaleanpunaiset hedelmät, jotka syntyvät kukkien pölytyksen jälkeen. Suvun edustaja on Epithelantha micromeris. Tämän kaktuksen lajinnimi tarkoittaa vähälukuista tai vähäisistä osista koostuvaa. Kotimaassaan jotkut heimot kutsuvat epithelanthoja nimellä "mulato" ja niitä käytetään hallusinogeenisina huumeina. Suomessa mehujen pitoisuus ei ole riittävä (auringonsäteilyn puutteen vuoksi), joten niillä ei ole hallusinogeenista vaikutusta!

• Thelocactus – tämän kaktussuvun kotipaikka on Meksikon koillisosassa ja Texasin eteläisissä osissa. Se kasvaa lämpimissä subtrooppisissa aavikoissa soraisella tai hiekkapohjaisella maaperällä, joten myös meidän olosuhteissamme viljeltäessä se vaatii erittäin läpäisevän kasvualustan (ei kestä liiallista kosteutta) ja lämpimän kasvupaikan. Suuret kukat kasvavat latvasta ja voivat olla eri värisiä. Edustajia ovat thelocactus bicolor, jolla on vaikuttavat kaksivärinen piikkejä ja kirkkaan vaaleanpunaiset kukat. Lisäksi thelocactus hexaedrophorus, jolla on selvästi harmaansininen epidermis (iho), mikä erottaa sen muista tämän suvun edustajista. Kukkii kermanvärisellä, jopa 5 cm suurella kukalla. Thelocactus rinconensis on kaunis tämän suvun edustaja, helppo kasvattaa, ainoa haittapuoli on, että se kukkii vasta noin 10 vuoden iässä.

• Echinocereus – tämän suvun kaktukset ovat pylväsmäisiä, levinneet Meksikosta Texasiin, Kaliforniaan, Coloradoon, Utahiin ja Nevadaan. Kukat kasvavat kasvin sivusta ja toisin kuin muut kaktussuvut, ne kukkivat jopa viikon ajan. Edustajia ovat echinocereus chloranthus var. cylindricus pienemmillä ruskean-keltaisilla kukilla, echinocereus rigidissimus suurella vaaleanpunaisella kukalla ja echinocereus viridiflorus keltaisella kukalla. Tämä kaktus kestää lyhytaikaisesti pakkasta jopa -20 °C:seen asti.

Vinkki lopuksi

Ostettuja kaktussiemeniä voi kylvää myös ns. Fleischerin menetelmällä – eli suljettaviin säilöntäpurkkeihin (lasikannella). Tämän menetelmän etuna on ilmatiivis sulkeminen, jolla saavutetaan korkeampi ympäristön steriiliys ja tasainen kosteus. Haittapuolena on se, että kylvetään suoraan purkkiin, joten homealtistuksen sattuessa ei voida ottaa ulos vain yhtä ruukkua. Suosittelemme viljelyä Growset-setin avulla, joka sopii myös lahjaksi.

lue myös Kaktukset - piikikäs kauneus, joka ei lakastuä