Pelargoniat kuuluvat suosituimpiin parvekekasveihin – ne on helppo kasvattaa, kauniisti kukkivat ja sopivat myös aloittelijoille. Riittää valoisa paikka, kohtuullinen kastelu, ravinteikas pelargoniakasvualusta ja säännöllinen lisälannoitus.

Lyhyesti: Parvekelaatikkoon valitaan useimmiten pystypelargonia (pystykasvuinen, pensasmainen) tai ampelipelargonia. Molemmat tarvitsevat aurinkoisen paikan, ravinteikkaan ja vettä läpäisevän kasvualustan sekä säännöllistä lisälannoitusta koko kauden ajan. Talven yli ne säilytetään valoisassa huoneessa 12–15 °C:ssa, ja elokuusta alkaen kastelua ja lannoitusta vähennetään. Pakkanen vahingoittaa kasveja jo kevyenä hallana. Helpoimmin ne lisätään pistokkailla, jotka otetaan kesällä tai kauden lopussa.

Lajien määrä suvussanoin 240–300
AlkuperäEtelä-Afrikka
Yleisimmin kasvatetut tyypitpystypelargonia, ampelipelargonia
Kasvupaikkaaurinkoinen tai hyvin valoisa
Talvehtiminen12–15 °C, valoa, niukka kastelu
Lisäyspistokkaat, heinäkuusta lokakuuhun

Pelargoniat ovat pitkään kuuluneet suosituimpiin parvekekasveihin, etenkin siksi, että ne palkitsevat runsaalla kukinnalla vähemmän kokeneenkin kasvattajan. Lajivalikoima on kuitenkin paljon laajempi kuin ensi silmäyksellä näyttää, ja oikea tyypin valinta sekä kasvin talvihoito ratkaisevat, kestääkö se vain yhden kauden vai kukkiiko se uudelleen myös ensi vuonna ilman uutta istutusta.

Tämä artikkeli keskittyy sopivan pelargoniatyypin valintaan parvekelaatikkoon, istutukseen ja talvehtimiseen, jonka avulla kasvin voi säilyttää usean vuoden ajan. Hoidon ja kukinnan perusteet esittelee artikkeli Kasvatamme pelargonioita 1/2, ikkunalaudoilla kasvattamisesta kertoo puolestaan Pelargoniat ikkunalautojen koristeena.

Minkä tyyppisiä pelargonioita valita

Pelargonia-suvussa on noin 240–300 lajia, mutta parvekkeille ja parvekelaatikoihin käytetään käytännössä vain muutamaa. Pystypelargonia (Pelargonium zonale) on pystykasvuinen ja pensasmainen, sen lehdet ovat lähes pyöreitä ja usein tummemmalla vyöhykkeellä, ja kukat ovat enintään 3,5 cm:n kokoisia. Ampelipelargonia puolestaan kasvattaa pitkiä, riippuvia versoja, jotka sopivat ihanteellisesti kaiteelle ripustettaviin laatikoihin.

Harvinaisempia mutta kiinnostavia ovat myös tuoksupelargoniat, joilla kukkien lisäksi on voimakkaasti aromaattiset lehdet, useimmiten sitruunan, mintun tai ruusun tuoksuiset. Samaan astiaan kannattaa yhdistää vain samankaltaisia vaatimuksia omaavia tyyppejä, jotta niille sopivat samat kastelu- ja valo-olosuhteet.

Istutus parvekelaatikkoon

Pelargonioille sopii ravinteikas, vettä läpäisevä kasvualusta ja pohjareikäinen laatikko, jotta ylimääräinen vesi pääsee vapaasti valumaan pois. Laita astian pohjalle salaojituskerros keramsiitista tai ruukunsirpaleista, jottei juuristo seiso jatkuvasti vedessä.

OminaisuusSuositus
Istutusviimeisten hallojen jälkeen, yleensä toukokuun puolivälissä
Kasvien väli20–25 cm
Kasvualustaravinteikas, vettä läpäisevä, salaojituskerros pohjalla
Kasvupaikkaaurinkoinen tai hyvin valoisa
Lannoitussäännöllisesti koko kauden ajan, katso alla

Kastele kasvit istutuksen jälkeen runsaasti ja suojaa niitä ensimmäisinä päivinä suoralta voimakkaalta auringolta, kunnes ne vähitellen tottuvat uuteen ympäristöön laatikossa.

Kastelu ja lannoitus

Pelargoniat tarvitsevat kohtuullista, säännöllistä kastelua – anna kasvualustan kuivahtaa kastelukertojen välillä hieman, sillä jatkuvasti märkä juuripaakku vahingoittaa niitä enemmän kuin lyhyt kuivuus. Saatavilla on myös erityisiä pelargonioille tarkoitettuja lannoitteita, joita levitetään ohjeen mukaan noin kerran viikossa tai kahdessa kasvun ja kukinnan huipun aikana.

Elokuusta alkaen kastelua ja lannoitusta vähennetään vähitellen, jotta kasvi valmistautuu siirtoon talvitiloihin eikä kasvata tarpeettoman pehmeitä, herkkiä versoja.

Talvehtiminen

Pelargoniat ovat arkoja pakkaselle, ja jo kevyt hallakin vahingoittaa niitä, joten ne täytyy ennen ensimmäisiä hallayöitä siirtää valoisaan, pakkaselta suojattuun huoneeseen, jossa lämpötila on noin 12–15 °C. Talven aikana kastele vain harvoin, juuri sen verran, ettei juuripaakku kuivu kokonaan, äläkä lannoita lainkaan.

Keväällä, kun pakkasvaara on lopullisesti ohi, totuta kasvit vähitellen ulko-oloihin ja uudista ne tarvittaessa leikkaamalla ennen istutusta, jotta ne tekevät taas runsaasti uusia versoja ja nuppuja.

Lisäys pistokkailla

Luotettavin tapa on lisäys kärkipistokkailla, jotka otetaan kesällä, yleensä heinäkuusta lokakuuhun. Istuta noin 10 cm pitkä pistokas kevyeen, vettä läpäisevään kasvualustaan, pidä se hieman kosteana valoisassa paikassa ilman suoraa aurinkoa. Ensimmäiset juuret ilmestyvät yleensä parissa viikossa.

Tuoksupelargoniat

Tuoksupelargoniaa kasvatetaan hieman eri tavalla kuin koristetyyppejä – niiden pääasiallinen etu ei ole suuret kukat vaan aromaattiset lehdet, jotka koskettaessa vapauttavat voimakkaan tuoksun lajikkeesta riippuen, useimmiten sitruunan, mintun, ruusun tai pelargonian tuoksun. Ne sopivat paikkoihin, joiden ohi kuljet usein, esimerkiksi penkin viereen tai ulko-oven luo, jossa tuoksu pääsee parhaiten esiin.

Hoito on tuoksupelargonioilla pohjimmiltaan sama kuin koristetyypeillä – samat vaatimukset auringon, kastelun ja talvehtimisen suhteen. Ne eroavat vain hieman vaatimattomammalla kukinnalla, joka ei näillä lajikkeilla kuitenkaan ole kasvatuksen pääsyy.

Värikombinaatiot parvekelaatikossa

Koska pelargoniat tarjoavat laajan värivalikoiman valkoisesta vaaleanpunaisen ja oranssin kautta tulenpunaiseen, parvekelaatikon voi helposti sovittaa yhteen värilinjaan tai vaihtoehtoisesti värikkääksi yhdistelmäksi. Pelargonioiden seuraksi kannattaa lisätä vaatimattomia riippuvia täydennyskasveja, jotka jatkavat kukkivia pensaita visuaalisesti alaspäin.

Yhdistelmää valitessasi huolehdi ennen kaikkea siitä, että kaikilla laatikon kasveilla on samanlaiset aurinko- ja kastelutarpeet – muuten yhdeltä niistä puuttuu jatkuvasti jotain, joko vettä tai valoa.

Taudit ja tuholaiset

Pelargoniat ovat kokonaisuutena kestäviä ja vaivattomia. Ongelman muodostaa lähinnä liiallinen märkyys, joka johtaa juurten ja varsien mätänemiseen. Hyönteisistä esiintyy joskus kirvoja nuorissa versoissa tai jauhiaisia lehtien alapinnalla, mutta ajoissa puuttumalla ja riittävällä ilmankierrolla kasvien ympärillä molemmat tuholaiset saa yleensä hallintaan ilman suurempia tappioita.

Usein kysytyt kysymykset

Minkä tyyppinen pelargonia sopii parhaiten parvekkeen laatikkoon?

Pystyyn kasvavaan ilmeeseen pystypelargonia, kaiteelle ripustettavaan riippuvaan laatikkoon ampelipelargonia. Molemmilla on samankaltaiset kasvupaikka- ja hoitovaatimukset.

Miten pelargonioita säilytetään talven yli seuraavaan vuoteen?

Siirrä ne ennen ensimmäisiä hallayöitä valoisaan huoneeseen, jonka lämpötila on 12–15 °C, kastele talven aikana vain harvoin äläkä lannoita lainkaan.

Kuinka usein pelargonioita lannoitetaan?

Kasvun ja kukinnan huipun aikana noin kerran viikossa tai kahdessa pelargonioille tarkoitetulla lannoitteella, elokuusta alkaen lannoitusta vähennetään vähitellen.

Miten pelargonioita on helpointa lisätä?

Kärkipistokkailla, jotka otetaan kesällä, parhaiten heinäkuusta lokakuuhun, ja istutetaan kevyeen kasvualustaan valoisaan paikkaan ilman suoraa aurinkoa.

Miksi pelargonioiden alalehdet keltaisevat tai mätänevät?

Yleisin syy on liiallinen kastelu ja jatkuvasti märkä kasvualusta. Auttaa, kun kasvualustan annetaan kastelukertojen välillä hieman kuivahtaa ja huolehditaan astian riittävästä salaojituksesta.

Voiko eri pelargoniatyyppejä kasvattaa yhdessä samassa astiassa?

Kyllä, jos niillä on samanlaiset valo- ja kastelutarpeet. Yhdistelmä kannattaa valita kasvutavan mukaan, jotta pysty- ja riippuvat tyypit eivät kilpaile keskenään tilasta.

Lähteet

Päivitetty: 10.10.2026

Tarvitsemme suostumuksesi evästeiden käyttöön, jotta voimme muun muassa näyttää sinulle kiinnostuksen kohteisiisi liittyvää tietoa.