Rakuuna (Artemisia dracunculus): mikä se on ja miten sitä kasvatetaan

Rakuunan viljely – tavallinen hieman hapan kasvualusta, aurinkoinen kasvupaikka tai puolivarjo, kohtuullinen kastelu

Lyhyesti: Rakuuna (Artemisia dracunculus) on Asteraceae-heimoon kuuluva mausteyrtti. Siitä on kaksi pääasiallista muotoa: tuoksuvampi ranskalainen rakuuna, jota lisätään vain jakamalla, ja kestävämpi mutta mauiltaan heikompi venäläinen rakuuna, jota kasvatetaan myös siemenistä. Se istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle vettä läpäisevään, lievästi happamaan maahan.

Latinaksi	Artemisia dracunculus, Asteraceae
Korkeus	60–120 cm
Istutusväli	30–45 cm kasvien välillä
Lisääminen	ranskalainen rakuuna jakamalla, venäläinen myös siemenistä
Talvisuojaus	syksyllä leikataan ja peitetään oljilla
Sadonkorjuu	jatkuvasti, enintään kaksi kolmasosaa versoista kerralla

Rakuuna on yrtti, jonka tunnet keittiössä, ja se on monivuotinen, 60–120 cm korkea kasvi, jolla on vaaleanruskea, hauras ja mehevä juurakko sekä ohuita juuria. Tiheästi haarovat varret ovat vaaleanvihreitä ja puutuvat ajan myötä, kiiltävät lehdet sisältävät öljyrauhasia ja niillä on karvaan makea, pippurinen tuoksu. Pienet valkeankeltaiset kukkapäät kukkivat harvoissa röyhyissä, mutta keittiön kannalta tärkeitä ovat lehdet, eivät kukat.

Tämä kasvi kuuluu koiruohojen sukuun (Artemisia) Asteraceae-heimossa, on kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta sekä Länsi-Amerikasta, ja sitä viljellään nykyään kaikkialla maailmassa suosittuna keittiömausteena. Siksi ihmiset, jotka kohtaavat sen naapurin puutarhassa tai yrttitarhassa, eivät usein tiedä, mitä oikein näkevät: vaatimattomia keltaisia kukkapäitä, pitkänomaisia viivamaisia lehtiä ja voimakasta aromaattista tuoksua on harvoilla muilla yleisillä puutarhan yrteillä.

Venäläinen vai ranskalainen rakuuna?

Kaupassa on kaksi pääasiallista rakuunan muotoa, jotka eroavat maultaan ja viljelyvaatimuksiltaan.

	Venäläinen rakuuna	Ranskalainen rakuuna
Maku	heikompi, heikkenee edelleen kasvin iän myötä	voimakkaampi, aromaattisempi
Viljely	helppo, sietää myös huonompia olosuhteita	vaativampi, tarvitsee suojaa pakkaselta
Lisääminen	myös siemenistä	vain jakamalla, kukat eivät ole hedelmällisiä
Sopii	aloittelijoille, kylmemmille alueille	kokeneemmille viljelijöille, leudompaan ilmastoon

Ranskalaisella (aidolla) rakuunalla on hienovaraisempi ja voimakkaampi maku, mutta sitä on vaikeampi viljellä ja sen kukat eivät ole hedelmällisiä, joten sitä lisätään yksinomaan jakamalla kasvusto tai pistokkailla, ei siemenestä. Venäläinen rakuuna on vaatimattomampi ja kestävämpi pakkasta vastaan, mutta mauiltaan se on selvästi heikompi ja kasvin vanhetessa sen voimakkuus heikkenee edelleen, ja monet kokit eivät käytä sitä ruoanlaitossa lainkaan.

Viljely

Rakuuna istutetaan yleensä tavalliseen, pikemminkin happamampaan kasvualustaan aurinkoiselle paikalle tai puolivarjoon, 30–45 cm:n istutusvälein. Se kestää muutaman asteen pakkasta, mutta syksyllä se silti leikataan ja talveksi peitetään oljilla, erityisesti herkemmän ranskalaisen rakuunan kohdalla. Se menestyy hyvin myös ruukussa asunnon aurinkoisella ikkunalaudalla.

Koska ranskalainen rakuuna ei kuki hedelmällisesti, uutta kasvia ei perusteta kylvämällä, vaan jakamalla vanhempi kasvusto keväällä tai ottamalla pistokkaita kesän aikana. Venäläistä rakuunaa sen sijaan voi kylvää ongelmitta suoraan siemenistä, yleensä huhtikuussa, lämpimälle ja aurinkoiselle penkille ravinteikkaampaan, multavaan maahan. Molemmat lajit arvostavat säännöllistä mutta kohtuullista kastelua, liiallinen kosteus ei sovi niille yhtään sen paremmin kuin pitkäaikainen kuivuus.

Sadonkorjuu ja käyttö keittiössä

Lehtiä kerätään jatkuvasti koko kasvukauden ajan, yleensä jopa kolme kertaa vuodessa leikataan 20–30 cm:n pituisia versojen latvoja. Sadonkorjuussa leikkaa kuitenkin enintään kaksi kolmasosaa versoista kerralla, jotta kasvilla on mistä muodostaa uusia versoja. Tuoreet lehdet voi pakastaa tai kuivata myöhempää käyttöä varten. Rakuuna on ranskalaisen keittiön klassinen mauste, jota käytetään béarnaise-tyyppisissä kastikkeissa, siipikarjan, kalan ja kananmunien kanssa sekä etikassa ja sinapissa. Se kuuluu niin sanottuihin hienoihin yrtteihin (fines herbes), joten sitä yhdistetään usein ruohosipulin, kirvelin ja persiljan kanssa klassisiin ranskalaisiin yrttiseoksiin. Koska aromi haihtuu lämmössä nopeasti, ruokiin se lisätään parhaiten aivan kypsennyksen lopussa, jotta tuoksua säilyy mahdollisimman paljon.

Kuivattaessa rakuuna menettää osan tuoksustaan, joten herkemmissä ruoissa on edullisempaa käyttää tuoreita tai pakastettuja lehtiä, mahdollisuuksien mukaan juuri ennen käyttöä korjattuja. Rakuunaetikka, johon laitetaan tuoreita versoja ja jonka annetaan uuttua muutaman viikon, on suosittu kotitekoinen tapa säilyttää maku pidempään kuin tuore yrtti yksin sallii.

Turvallisuus

Koska rakuuna on läheistä sukua koiruoholle (Artemisia absinthium) ja muille Artemisia-suvun lajeille, joihin perinteisesti liitetään tujonin ja muiden eteeristen öljyjen pitoisuus, ihmiset siirtävät automaattisesti koko sukuun varovaisuuden, joka koskee pikemminkin näitä sukulaislajeja kuin rakuunaa mausteena. Rakuuna kuuluu Artemisia-sukuun, jonka kohdalla suositellaan yleensä varovaisuutta raskauden aikana. Versot sisältävät muun muassa estragolia, jonka tavanomaisen kulinaarisen määrän eurooppalaiset elintarviketurvallisuusviranomaiset arvioivat vähäriskiseksi, mutta silti on järkevää olla käyttämättä raskauden ja imetyksen aikana tiivistettyjä muotoja, kuten eteerisiä öljyjä tai uutteita, ilman lääkärin neuvoa. Kuten muidenkin yrttien kohdalla, ruoan maustamiseen käytetty määrä on aina selvästi pienempi kuin valmisteissa tai eteerisissä öljyissä oleva määrä. Muutaman rakuunan lehden lisääminen ruokaan mausteena on eri asia kuin säännöllinen vahvan keitteen juominen tai tiivisteen käyttö.

Usein kysyttyä

Mikä on rakuuna?

Se on mausteyrtti Artemisia-suvusta Asteraceae-heimosta, jota käytetään pääasiassa ranskalaisessa keittiössä.

Mikä ero on venäläisellä ja ranskalaisella rakuunalla?

Ranskalaisella on voimakkaampi ja hienovaraisempi maku, mutta sitä lisätään vain jakamalla kasvusto ja se tarvitsee suojaa pakkaselta. Venäläinen on kestävämpi ja sietää huonompia olosuhteita, mutta mauiltaan se on selvästi heikompi.

Voiko rakuunaa kasvattaa siemenistä?

Vain venäläistä rakuunaa, yleensä kylvämällä huhtikuussa. Ranskalaisen rakuunan kukat ovat hedelmättömiä, ja sitä lisätään yksinomaan jakamalla vanhempi kasvusto tai pistokkailla.

Miten rakuuna korjataan, jotta se kasvaa edelleen?

Leikkaa enintään kaksi kolmasosaa versoista kerralla, loppuosa antaa kasville mahdollisuuden muodostaa uusia versoja. Yleensä voi korjata jopa kolme kertaa kasvukaudessa, aina vain ylin, nuorin osa versoista 20–30 cm:n pituudelta.

Kuinka kauan rakuuna kestää puutarhassa?

Se on monivuotinen yrtti, ja hyvällä hoidolla ja oikealla talvisuojauksella se säilyy samalla paikalla vuosia. Ranskalaisen rakuunan vanhemmat kasvustot on kuitenkin hyvä silloin tällöin jakaa ja uudistaa, sillä kasvin maku ja voima heikkenevät iän myötä vähitellen, kuten venäläisellä rakuunallakin.

Sopiiko rakuuna raskauden aikana ruokaan?

Tavallista käyttöä mausteena pidetään vähäriskisenä, mutta tiivistettyjä muotoja, kuten eteerisiä öljyjä tai uutteita, on parasta välttää raskauden aikana kokonaan ja neuvotella ensin lääkärin kanssa.

Lähteet

Päivitetty: 10.10.2026