Jatkuvasti kiusaavat puutarhatuholaiset

Jokaiselta puutarhalta löytyy jonkinlainen tuholainen. Joskus ne ovat kirvoja tai muita hyönteisiä, jotkut kärsivät etanoista ja jyrsijöistä.

Vaikka tämä taistelu tuntuu joskus loputtomalta, nykyään on olemassa neuvoja, menetelmiä ja valmisteita, jotka voivat auttaa sinua pääsemään näistä tuholaisista eroon. Kaikki ongelmat eivät aina ratkea yhdellä toimenpiteellä, joten ole sinnikäs, vaikka et ensimmäisellä kerralla näkisi selkeää tulosta.

Etanat

Kotilot ja etanat vaivaavat monia puutarhoja. Erityisesti etanat pystyvät tuhoamaan nuoria taimia, lehtivihanneksia tai vaikkapa mansikoita. Ne etsivät nuoria ja pehmeitä kudoksia, lehtien suonet ne jättävät rauhaan. Kaikki etanat pitävät kosteudesta ja tulevat esiin erityisesti sateen jälkeen. Näiden tuholaisten esiintyminen havaitaan helposti kiiltävistä limajäljistä. Ne viihtyvät kosteassa säässä, leudoissa syksyissä ja talvissa sekä raskaissa, kuivumattomissa maalajeissa.

Espanjanetana

Tämä levinnyt ruskeanoranssi etana on vaivannut puutarhoja ja peltoja viime vuosina. Se pystyy aiheuttamaan suuria vahinkoja ja lisääntyy nopeasti. Jos sitä esiintyy puutarhassa, on alettava taistella sitä vastaan - joskus riittää etanoiden kerääminen ja hävittäminen (siihen käy kourallinen suolaa), jos esiintyminen on voimakkaampaa, on syytä käyttää molluskisidejä (etanavalmisteita) tai etanaloukkuja. Lisätietoja taistelusta etanoita vastaan löydät jatkossa.

Puutarhakotilo

Kaikki tuntevat nämä klassiset kotelot suurella oikealle kiertyvällä kuorella. Ne etsivät kalkkipitoisia emäksisiä maita ja kosteita kasvupaikkoja. Se on suhteellisen yleinen, mutta viljelykasveille se ei aiheuta suurta uhkaa. Se nimittäin ruokkii itseään pääasiassa rikkaruohoilla. Jos jäämme kiinni jostain kotelosta puutarhassa, riittää että otamme sen ja viemme muutaman kymmenen metrin päähän.

Peltoetana

Kyseessä on pieni etana, joka ei pysty aiheuttamaan suurempia vahinkoja. Vaarallinen se voi olla itäville taimille, tai se voi syödä mansikoita. Useimmiten kohtaamme sen salaatin lehtien välissä. Jos haluat päästä näistä pienistä etanoista eroon, lue jatkossa.

Puolustautuminen etanoita vastaan

Joillakin ennaltaehkäisevillä toimilla voimme vähentää etanoiden esiintymistä. Tarkoitus on tehdä niiden oleskelu puutarhassasi niin epämiellyttäväksi, ettei penkkien herkut ole vaivan arvoisia. Tärkein asia etanoille on kosteus, joten on syytä niittää ympäröivä aluskasvillisuus usein, ei pidä kasvattaa kasveja liian tiheästi ja erinomaisesti on myös toiminut kastelu iltapäivän sijaan aamulla - vesi imeytyy juuriin, mutta maan pinta kuivuu nopeasti ja se karkottaa etanat. Voit myös kokeilla levittää penkin ympärille ohuen kalkkikerroksen tai nokea, etanat eivät pysty ryömimään tämän esteen yli.

Hyvä on myös tukea puutarhassa etanoita ravintonaan käyttävien eläinten esiintymistä - kyseessä ovat pääasiassa käärmeet, rupikonnot, siilit ja sorsat.

Jos esiintymisen intensiteetti ylittää rajan, jolloin ne voidaan kerätä ja hävittää käsin, on aika aloittaa kemiallinen tai biologinen suojaus.

Etanoita vastaan valmistetaan rakeisia valmisteita, niin sanottuja molluskisidejä. Ne riittää joko levittää puutarhaan tai sijoittaa jonkin katoksen alle. Etanat houkuttelee rakeiden tuoksu, mutta ne ovat niille myrkyllisiä ja ne kuolevat. Rakeet voivat kastua sateessa, siksi on parempi piilottaa ne jonkin katoksen alle.

Jos sinulla on lemmikkieläin tai pieniä lapsia, tämä suojaus ei ole kovin sopiva, koska rakeet ovat myös heille voimakkaasti myrkyllisiä. Eläimelle on vaarallista syödä myös kuollut etana, joka on kuollut molluskisidin vaikutuksesta. Kuolleet etanat on kerättävä ja poistettava puutarhasta. Kyseessä on erittäin tehokas menetelmä, mutta rakeiden myrkyllisyyden vuoksi sitä ei aina voi käyttää.

Jos etsit jotain myrkytöntä menetelmää, etanaloukkuja ovat ihanteellisia. Tässä tapauksessa katos varustettu loukku sijoitetaan penkkiin maanpinnan tasalle. Loukun syvennyksessä on vettä sekoitettuna houkuttimeen, eli aineeseen, joka houkuttelee etanoita. Etana ryömii loukkuun, putoaa veteen ja hukkuu. Vedessä ei ole mitään myrkyllisiä aineita. Loukku on tyhjennettävä muutaman päivän välein, pestävä ja täytettävä uudelleen vedellä ja houkuttimella.

Samankaltaiseksi, vaikkakaan ei yhtä tehokkaaksi loukuksi voi muuttua myös maahanuppotettu lasillinen olutta. Oluen tuoksu nimittäin houkuttelee myös etanoita. Jos ne putoavat lasiin, ne hukkuvat.

Viimeinen vaihtoehto on ns. biologinen suojaus. Se hyödyntää organismeja, jotka loisivat kyseisellä lajilla. Etanoita vastaan käytetään sukkulamatoja Phasmarhabditis hermaphrodita kasteluliuoksen muodossa. Veden mukana sukkulamadot pääsevät myös maaperään ja löytävät isäntänsä - etanat. Ne pääsevät niihin hengitysaukkojen kautta. Isännän kehon sisällä ne lisääntyvät, kunnes etana kuolee niiden hyökkäyksen seurauksiin. Sen jälkeen ne vapautuvat maaperään, lisääntyvät ja toukat löytävät uusia etanoita. Sukkulamadot ovat täysin vaarattomia kaikille muille organismeille.

Myyrit, peltomyyrit ja jyrsijät

Jos joku näistä tuholaisista ilmestyy puutarhaan, se voi aiheuttaa tuhoa. Myyrit tosin luovat puutarhaan rumia kumpuja, mutta ne ovat näistä kolmesta eläimestä vielä vähiten haitallisia, jopa voivat hyödyttää puutarhaa joissain asioissa - ne ilmastavat maata, syövät joitakin haitallisia hyönteisiä ja myyrän kumpujen maa on myös hyvä kasvatusalusta.

Peltomyyrit ja jyrsijät vahingoittavat pääasiassa juurten ja puiden runkojen nakertamisella, tai koko viljeltyjen kasvien syömisellä. Ne osaavat aiheuttaa paljon vahinkoa puutarhassa, joten on hyvä tietää, miten tunnistaa niiden esiintyminen ja puolustautua tehokkaasti niitä vastaan.

Peltomyyrä

Tämä huomaamaton jyrsijä syö kasvien lehtiä, nilaa ja juuria. Se mittaa 10-15 cm, sillä on lyhyt häntä ja turkki eri sävyissä harmaanruskeasta punertavanruskeaan. Ne elävät yleensä usean yksilön kolonioissa, mutta jokaisella on oma kolonsa.

Myyrät lisääntyvät erittäin nopeasti, vuodessa niiden populaatio voi kasvaa jopa satakertaiseksi. Siksi tietyin väliajoin (yleensä kolmen tai seitsemän vuoden välein, mutta usein myös pitempään) tapahtuu ylikansoittumista ja gradaatioita. Myyrien määrä saavuttaa huippunsa aina korkeintaan kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen niiden määrä laskee jyrkästi.

Myyrien läsnäolo ilmenee puiden runkojen jyrsinnästä aivan maan pinnalla tai sen alla (toisin kuin jäärät ne eivät ulotu kovin syvälle juuriin). Löydät myös kolojen uloskäyntejä, joiden halkaisija on 3-4 cm, ja tallattuja polkuja yksittäisten kolojen välillä.

Ennaltaehkäisevästi myyrää vastaan voidaan ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin - lähinnä pitää nurmikko leikattuna, jättää puiden runkojen ympärille osa tilasta ilman kasvillisuutta ja myös edistää jyrsijöiden luonnollisten saalistajien - pöllöjen, petolintujen tai vaikkapa kissojen - esiintymistä.

Kemiallinen torjunta on myös mahdollista, mutta jyrsijävalmisteen käytön jälkeen ei saisi sataa ainakaan 10 tuntiin. Myrkylliset rakeet joko levitetään maan pinnalle tai laitetaan koloihin. Ne ovat kuitenkin voimakkaasti myrkyllisiä myös muille eläimille, esimerkiksi lemmikkieläimille. Myyriä ja jääriä vastaan on myös geelivalmisteita, jotka levitetään kolon seiniin tai sisäänkäynnin ympärille. Jyrsijä hieroutuu siihen ja nuolee sen myöhemmin turkista, jolloin se myrkyttyy.

Voidaan käyttää myös ansoja (joskus tavallinen hiirenloukku toimii) ja elektronisia karkottimia - katso kappale vesijäärä.

Vesijäärä

Jäärä on meillä suurin myyräeläinten laji. Se kasvaa jopa kahdenkymmenen senttimetrin mittaiseksi ja muistuttaa ulkonäöltään rottaa. Sitä esiintyy pääasiassa vesistöjen läheisyydessä. Vahinkoja se aiheuttaa pääasiassa eri kasvien ja puiden juurille.

Jäärän läsnäolon tunnistamme sen käytävistä - ne kulkevat suhteellisen matalalla pinnan alla, joten ne muodostavat kohoutumia maahan. Jos kaivamme maan, löydämme yleensä sen ravinnon jäänteitä. Se syö juuria ja kasvien vihreitä osia. Viljelykasveista se pitää eniten omenakasvien juurista ja juureksvihanneksista. Nuoria taimia istutettaessa uhatuilla alueilla on suositeltavaa suojata juuret metalliverkolla.

Jäärästä eroon pääseminen voi joskus olla vaikeaa, mutta älä lannistu ensimmäisestä epäonnistumisesta.

Joskus näitä tuholaisia vastaan voivat auttaa elektroniset jyrsijöiden karkottimet. Ne lähettävät joko kuuluvan tai ultraäänisignaalin, joka voi ajaa jyrsijät pois. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jos sinulla on suuri puutarha, yksi karkotin ei välttämättä riitä - se ajaa jyrsijät pois vain omalta kantamaltaan. Tehokkaampia ovat karkottimet, jotka lähettävät epäsäännöllistä signaalia, koska jyrsijät voivat tottua säännöllisiin ääniin. Tämä karkotustapa ei välttämättä ole aina tehokas, mutta se on vaivaton, ei vaadi paljon huoltoa ja on täysin turvallinen. Jos sinulla on lemmikkieläimiä, tämä pelästytin talon läheisyydessä ei välttämättä sovi niille.

Myyrät eivät yleensä pidä melusta, jotkut onnistuvat ajamaan ne pois esimerkiksi pelkällä tiheällä nurmikon leikkaamisella tai kolisevilla muovipullotuulimyllyillä.

Myyriin voimme käyttää myös erilaisia myrkyllisiä syöttejä ja ansoja. Syötit asetetaan koloihin tai niiden sisäänkäyntien eteen. Jälleen niiden käyttö ei ole suositeltavaa, jos sinulla on kotona eläimiä tai pieniä lapsia. Vaaraa aiheuttavat myös myrkytyt jyrsijät, jotka koira tai kissa voi syödä.

Ansat asetetaan käytössä oleviin koloihin tai aivan niiden eteen.

Myyrät ovat varovaisia ja epäluuloisia. Jos jätät ansaan tai syöttiin oman hajusi, ne eivät todennäköisesti tartu siihen. Käytä siksi joko käsineitä tai hiero ainakin käsissäsi tuoretta maata ennen käsittelyä.

Voimakkaat tuoksut voivat myös karkottaa tämän jyrsijän, mutta yleensä se siirtyy vain muutaman metrin kauemmaksi. Tämä voi kuitenkin olla tehokasta, jos haluat karkottaa sen vain yhdeltä pensaalta. Siinä tapauksessa voit kokeilla istuttaa voimakkaasti tuoksuvia kasveja kuten valkosipulia tai samettikukkia. Voit myös kokeilla laittaa voimakkaasti tuoksuvia tai haisevia aineita suoraan koloon - esimerkiksi bensiinillä kastetun kankaan, tupakantumppeja, juustoja tai jonkin suuremman petoeläimen, kuten koiran, karvoja.

Toukat

Toukat ovat erilaisten hyönteislajien toukkoja. Vaikka aikuiset ovat yleensä vaarattomia tai jopa hyödyllisiä, ahnerit toukat voivat aiheuttaa suuria vahinkoja, esimerkiksi kokonaisten puiden lehtien syömisen tai osan sadosta täydellisen tuhoamisen.

Jos toukkia on vähän, niistä ei tarvitse huolehtia. Jos niitä on hieman enemmän, voit kokeilla kerätä ne käsin. Kun kuitenkin tulee ylikansoitusta, puolustus, biologinen tai kemiallinen, on paikallaan.

Biologinen suojaus toukkia vastaan perustuu Bacillus thuringiensis -bakteeria sisältävän liuoksen levittämiseen, joka hyökkää toukkien kimppuun ja tuhoaa ne. Tämä suojausmenetelmä ei kuitenkaan ole kovin tehokas, hyönteiset kompensoivat aiheutetut tappiot yleensä nopeasti. Tehokkaampi on kemiallinen suojaus, joka perustuu yleensä luonnolliseen pyretriinialkaloidiin, joka on osa myrkyllisiä päivänkakkaralajeja.

Tuholaistorjunta-aineet ja -ansat voit nyt ostaa meiltä edullisimpaan hintaan!