Persikan kihara – tunnistaminen ja torjunta
Ilmestyykö persikkapuusi lehdille punaisia rakkuloita? Saatko vain pienen persikkasadon? Silloin kyseessä on todennäköisesti hyvin yleinen persikan kihara -tartunta.
Mikä on persikan kihara?
Persikan kihara on sienitauti, joka aiheuttaa lehtimuutoksia ja heikentää hedelmäsatoa. Tauti on yksi yleisimmistä persikkapuiden ongelmista.
Oireiden tunnistaminen
Tyypillisiä oireita ovat:
- Punaiset tai kellertävät rakkulat lehdissä
- Lehdet kihartuvat ja paksuntuvat
- Lehdet varisevat ennenaikaisesti
- Heikentynyt hedelmäsato
- Puu heikkenee yleisesti
Torjunta ja ehkäisy
Tehokkain torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn. Ruiskuta puu syksyllä lehtienpudotuksen jälkeen ja keväällä ennen silmujen puhkeamista sopivalla sienitorjunta-aineella.
Hoito-ohjeet:
- Poista ja hävitä tartunnan saaneet lehdet
- Varmista hyvä ilmankierto puun latvustossa
- Pidä puu hyväkuntoisena oikealla lannoituksella
- Tarkkaile säännöllisesti taudin merkkejä
Persikanlehtikähärä on sienisairaus, joka vaikuttaa erityisesti persikkapuihin, mutta myös manteli- ja persikkamanteli-puihin. Sen aiheuttaa sieni Taphrina deformans. Tämä tauti hyökkää puihin lähes joka vuosi ja heikentää niitä merkittävästi, minkä vuoksi suojaus on erittäin tärkeää.
Tartuntaa voidaan ehkäistä ennaltaehkäisevästi tai rajoittaa kemiallisella suojauksella, mutta on tiedettävä, milloin on sopiva aika ja mitä valmisteita käyttää.
Lehtikähärän oireet ja seuraukset
Selvimmät oireet voidaan havaita lehdissä. Niihin syntyy ensin kellertäviä, myöhemmin punaisia rakkuloita, lehdet kiertyvät ja deformoituvat. Suuri osa kukista putoaa, hedelmät ovat pienempiä, joskus niiden pinnalla on myös laikkuja tai ne halkeilevat. Kesällä tapahtuu tartunnan saaneiden lehtien putoaminen ja uudet versovat, tämä prosessi kuitenkin heikentää puuta merkittävästi ja se näkyy sekä hedelmissä että pakkasen kestävyydessä ja kyvyssä vastustaa muiden tautien tartuntaa.
Joskus lehtikähärä voidaan sekoittaa kirvahyökkäykseen. Jotkin kirvalajit aiheuttavat imemisellään myös punaisten rakkuloiden syntymistä. Ne voidaan kuitenkin erottaa tarkastelemalla lehden alapuolta - sienen tapauksessa se on peitetty hienolla valkoisella kalvolla, kirvan tartunnan tapauksessa löydämme joko eläviä yksilöitä tai tahmeita laikkuja lehden pinnalla.
Taphrina deformansin elinkaari
Sieni leviää itiöiden avulla. Ne selviävät epäsuotuisista kausista ja mahdollistavat lisääntymisen. Itiöiden itämisen jälkeen kasvustoa muodostuu kasvikudosten sisälle ja tässä vaiheessa sientä ei voi vahingoittaa ruiskutuksilla. Taphrina alkaa itää ja kasvaa jo seitsemässä lämpöasteessa, minkä vuoksi sen suojauskausi tapahtuu pääasiassa myöhään syksyllä ja alkukeväällä. Sille on eduksi kostea sää, minkä vuoksi tartunta on suurempi sateisina keväinä. Itiöt talvehtivat pudonneissa lehdissä, rungossa, vuosikasvaimissa ja myös silmujen suomuissa.
Suojaus lehtikähärää vastaan
Ennaltaehkäisevänä suojauksena toimii ensisijaisesti kestävämpien lajikkeiden valinta ja oikea leikkaus, joka mahdollistaa lehtien ja oksien nopean kuivumisen ja estää siten taudin kehittymisen. Oikealla lannoituksella ja riittävällä kastelulla voimme parantaa kasvin kuntoa ja siten myös sen puolustuskykyä. Jos se on kuitenkin jo tartunnan saanut, se ei pysty puolustautumaan itse. Jos tartuntaa esiintyy säännöllisesti, on välttämätöntä aloittaa myös ruiskutus.
Kemiallinen torjunta ruiskutuksilla voidaan suorittaa milloin tahansa lehtien putoamisesta latvussilmujen puhkeamisvaiheeseen (silmuissa näkyy vihreitä juovia). Tärkeää on pakkaseton sää ilman sademääriä käsittelyn aikana ja vielä useiden päivien ajan sen jälkeen. Ruiskutus kannattaa toistaa kerran tai kahdesti, kuitenkin vähintään kahden viikon välein. Valmisteita on hyvä vaihdella, jotta sieni ei kehitä resistenssiä. Sopivia valmisteita ovat Dithane, Champion, Delan, Kuprikol, Korzar, Optikombi tai Kocide.
Ruiskutettaessa varmista, että myös koko runko ja oksat käsitellään. Yleinen virhe on, että sieni talvehtii vain lehtien silmuissa. Itiöt ovat kuitenkin levinneet kaikkiin puun osiin.