Akileija värikäs

Aquilegia caerulea - sekoitus

Monivuotinen kasvi, joka muodostaa 50–80 cm korkeat varret, joissa se kantaa kauniita kukkia. Suomessa viljellään pääasiassa akileijan lajikkeita, joille on ominaista pitkät suorat kannut ja suuret kirkkaan väriset kukat. Akileijan alkuperäinen väri on sininen. On olemassa monia lajikkeita valkoisena, kermanvärisenä, oranssina, vaaleanpunaisena, keltaisena, punaisena ja violettina, mutta myös kaksivärisiä lajeja. Kukkii toukokuusta heinäkuuhun. Kasvi soveltuu istutuksiin puistoissa, parhaiten epäsäännöllisissä luonnonmukaisissa sommitelmissa. Akileija on ennen kaikkea isoäitiemme kukka. Modernissa arkkitehtuurissa akileijat eivät saa puuttua maalaismaisista puutarhoista. Suuri mielenkiintoinen seikka akileijassa on niiden risteytyminen. Ne risteytyvät paitsi luonnossa myös puutarhassa itsestään, joten myös sinun puutarhassasi voit kasvattaa uusia lajikkeita. Puutarhassa se yhdistyy erinomaisesti esim. varjonrakastajien kanssa, kuten esim. sydänkukka, valkovuokko tai kielo.

Kuinka viljellä akileijaa

• Sille sopii puolivarjo, mutta myös auringonpaiste, ei kuitenkaan helle. Vaativat säännöllistä kastelua, maaperän kuohkeuttamista ja säännöllisesti tarkkailemme maaperän pH:ta. Jos maaperä on liian hapan tai raskas, korjaamme sen kalkkikivellä ja hiekalla. Ei siedä uudelleenistutusta. Kasvupaikalla kestää useita vuosia.

• Siemenet kylvetään syksyllä suoraan penkkiin. Siemenet kylvetään hyvin matalaan. Istutuksen jälkeen kastetaan heti.

  Toinen vaihtoehto on keväätkylvö maalis-huhtikuussa. Pienet mustat siemenet istutetaan erikoissubstraattiin, joka on tarkoitettu kylvöön ja peitetään kevyesti. Kahden tai kolmen viikon kuluttua ilmestyy vihreitä taimia. Nuorilla taimilla tulee olla riittävästi kosteutta, ei kuitenkaan liiallista kosteutta, joka voisi aiheuttaa itävien kasvien kuolemisen. Itämislämpötilan tulisi olla 20 °C. Itämisen jälkeen siirretään kasvit viileämpään huoneeseen. Myöhemmin 4–6 viikon kuluttua pikeerataan ne suoraan penkkiin.

• Vaatii kevyempää kalkkipitoista ja lievästi kosteaa maata riittävällä humuksella.

• Jos maaperässä on riittävästi ravinteita, lannoitus ei ole tarpeen. Muussa tapauksessa lannoitamme akileijoja joka viikko tai kahden viikon välein tavallisilla lannoitteilla kukkiville puutarhakasveille.

• Kasveja vaivaavat härmä ja harmaahome. Sopiva suoja on fungisidien käyttö. Eläintuholaisista voi esiintyä etanoita ja ankeroisia. Etanoista pääsemme eroon parhaiten niitä keräämällä. Ankeroisia vastaan on suositeltavaa istuttaa akileijan läheisyyteen samettikukkia tai kehäkukkia. Rapsakirppa aiheuttaa kasveissa kaljusyöntiä. Sopiva suoja on insektisidien käyttö, kuten esim. Calypso 480 SC.